Metsästäjät, joita ei näy, laulavat:
Kanervikko poistuen
pölyää,
haukka kuningattaren
kiidättää.
Lemua luo pihlajat,
koivutkin;
torven äänet karkaavat
vuorihin.
Ilma kirkas on ja sää
kaunis vain.
Eespäin, eespäin rientäkää
saavuttain!
Iloakin maailman
ajakaa
poies virtaan Tuonelan!
Joutukaa!
Murray ja Lethington, metsästyspuvuissa ratsupyssyt käsissä,
tulevat nopeasti oikealta, seisahtuvat ja katselevat vasemmalle;
sanottuansa muutaman sanan Murray menee perälle päin ja katoo,
Lethington vetäytyy hitaasti ja vakoillen takaisin. Kuningatar
tulee Bothwell'in seurassa; hän istuu.
KUNINGATAR. Ollessani yksin korkeain puiden suojassa minusta tuntuu
kuin äänettömyys kanunan-laukauksen jälestä.
BOTHWELL. Ei, minusta on kuin seisoisin kätkettynä väijymässä.
KUNINGATAR. Bothwell! Bothwell! Metsä on onnettomien suoja. Kaikki,
mitä maailmassa on vainottu, on saanut rauhaa metsien suojassa. Ettekö
muista Davidia, kun hän pakeni Saul'ia, ja Jothan'ia paetessaan
Abimelech'ia, taikka profeeta Eliasta yksinänsä ilmestyksiensä kanssa
Horeb'in vuorella?
BOTHWELL. Mutta ettekö muista meidän esi-isiämme? Metsän pedot
vaatettivat heitä, metsän pimeät pensastot heitä kätkivät; he uhrasivat
puun juurilla verta, rukoillen metsän kostavia jumalia. Koston, sen
metsä kätkee. Teidän iso-isänne Robert Bruce antoi joka vuosi
Skotlannin metsäin kaatua Englannin yli, niinkuin Macduff vei Bernam'in
metsät synkkää Macbeth'iä vastaan. Muistatteko Douglas'in yöllistä
kostoa? Skotlannin historia uneksii sen metsissä, niissä me voimme sen
herättää milloin vaan tahdomme.
KUNINGATAR. Metsissä olen usein kuunnellut ja ääniä kuullut, vaan ne
eivät olleet semmoisia.
BOTHWELL. Metsissä ammuin poikana eläviä, vaan miehenä rosvoja; kun
täällä on hiljaista, täytyy minun vakoella, kun kuulen oksan narisevan,
tartun aseisin.
KUNINGATAR. Maailmassa on kaksi puoluetta, toinen, joka vainoo, ja
toinen, joka on vainottu. Te kuulutte ensimäiseen.
BOTHWELL. Niin, kaksi puoluetta, -- mutta toisella on tarkoituksia ja
toinen on tarkoituksia vailla.
KUNINGATAR. Olkoon kuinka tahansa. Juonten vihurit kietokoot siellä
ulkona; täällä on suojaa ja rauhaa.
BOTHWELL. Ei täällä vasta alkua. Kun koirat pääsevät irti ja haukkuvat
ilmaan, on minun luonnossani jotain, joka pyrkii samaa tekemään. --
Metsä kiihoittaa meitä, sillä siinä on lymy-paikkoja.
KUNINGATAR (nousee). Jarli, missä on seurueemme?
BOTHWELL. Poislähetetty, teidän armonne; sillä se oli tarpeetoin.
KUNINGATAR. Teidän silmänne välkkyy kuin haukan; minuako te vainootte?
BOTHWELL. Niin, lemmellä palavammalla, kuin kesän kuumuus, jota
pakenitte tänne suojaan.
KUNINGATAR. Bothwell, minä olen uskonut itseni teille.
BOTHWELL. Te olette uskoneet minulle niin paljon, että teidän täytyy
uskoa minulle kaikki.
KUNINGATAR. Se ei olisi hyvä meille kummallekaan.
BOTHWELL. Minä en tahdo joutua mestauslavalle, kuin Chatelard, enkä
tulla murhatuksi, kuin Rizzio, enkä poisheitetyksi, kuin Darnley.
KUNINGATAR. Noiden rohkeain kohtalo teitä varoittakoon.
BOTHWELL. Niin, niin! Teidän silmänne säihkyvät vihoissaan, kuin tähdet
tuikkivat etelän taivaalla!
KUNINGATAR. Bothwell, te olitte jaloin, vahvin turvani.
BOTHWELL. Oi, minä tahdonkin teitä puolustaa koko maailmaa vastaan.
KUNINGATAR. Ei omaatuntoani vastaan!
BOTHWELL (polvillaan). Koska te mainitsette omantunnon, niin te
lemmitte minua!
(Tarttuu hänen käteensä).
KUNINGATAR. Minä käsken ja manaan kaikki taivaan ja manalan voimat
avukseni teitä vastaan!
BOTHWELL. Mutta ne eivät tottele!
KUNINGATAR. Te kumootte järjen ja lain, te heitätte elämänne hetken
nojaan.
BOTHWELL. Sillä minä lemmin!
KUNINGATAR. Nouskaa, Bothwell, jättäkää himojen hairahdukset, kiitäkää
kunnian aamua kohti, niinkuin haukka kädestäni, -- ja se päivä kenties
koittaa, jolloin teidät takaisin kutsun!
BOTHWELL. Antakaa minulle pantti siitä!
KUNINGATAR. En, sillä silloin vetäisitte minut kokonaan puolehenne; te
olette liian voimakas.
BOTHWELL. Maria, ei kukaan ole teitä palvellut niin kuin Bothwell, ei
kukaan rukoillut, kuin minä nyt. Jotka teitä ennen lempivät, ne eivät
olleet miehiä.
KUNINGATAR. Se on tosi; te olette voimakkain mies, mitä ikinä olen
tuntenut!
(Hän tarttuu nopeasti Bothwell'in päähän ja suutelee
häntä, irtauntuu ja katoo).