LETHINGTON. -- ovat matoset.
BOTHWELL. Mutta meissä on voimia, -- ijankaikkisia tai ajallisia, mistä
tai mitä varten, -- vaan siitä hetkestä asti kun tahtoni juurtui
tapausten pyörteesen, olen nähnyt sen kasvavan niiden yli
veripunaisella rungolla ja vahvoilla oksilla. Se norjalainen
viikingi-suku, joka astui maalle täällä ja jotka ovat meidän
esi-isämme, oli myös semmoinen tahdon-puu. Sen juuri iski kiinni
kallioon ja sen varjossa kansa nyt asuu. He luottivat omaan tahtoonsa,
mutta luottivat niin, että se kävi kaikkivaltiaaksi. -- Myrskyssä
purjehdin kerran Orkney-saarten suojaan, meri meitä heitteli, pilvet
uiskentelivat avaruudessa, kuin märät purjeen-repaleet, aallot ulvoivat
ja syöksivät paljasta rannikkoa vastaan; silloin tunsin että sukuni oli
läsnä, aattelin että minun pitäisi iskeä kiinni niinkuin he ja
taivuttaa heikompia tahtoja minun tahtoni mukaan. Sitä minä nyt koetan.
Tällä tahdollani minä voitin kuningattaren viholliset, sen olen antanut
hänelle itsellekin loihtu-juomana, joka hänen on hurmannut, -- hän
pakenee tätä tahtoa, mutta kaatuu ja rukoilee! Lethington, ruvetkaa sen
liittolaiseksi; älkää koettako voimianne sitä vastaan! Kaikki, mitä
pyydätte, sen saatte kunniapäivänäni, sillä me kuulumme samaan
puolueesen. Se ei ole Knox'in eikä kuningattaren, ei protestanttien
eikä katolilaisten puolue, me kuulumme rohkeuden vapaasen
veljeskuntaan, kunnianhimon ritaristoon. -- Jääkää hyvästi! Kun me
jälleen yhdymme, on yksi ainoa Skotlannissa meitä korkeampi, ja tämä
ainoa on mun!
(Menee).