Entiset. DARNLEY.
KUNINGATAR (kääntyy, havaitsee Darnley'n ovessa, rientää häntä vastaan
ja tuo hänet esille). Tahdotko minua vapauttaa?
DARNLEY (kauhistuneena, irtauntuu). Teitä vapauttaa!
KUNINGATAR (nostaa ylös kirjeen). Bothwell'illa on kolmen päivän
perästä kolme tuhatta miestä, -- pako ja häpeä odottaa kaikkia
kapinoitsijoita! -- Millä puolella tahdot olla?
DARNLEY. Onko Bothwell päässyt pakoon!
MURRAY (erikseen). Jesus, onko hän päässyt pakoon!
KUNINGATAR (Darnley'lle). Nyt voitte pitää minua kiinni ja viedä minut
pakoon mukaanne; mutta sen kautta ei kukaan voita muuta, kuin koko
Skotlannin vihaa ja koko maailman kirousta! Ja sinä Henrik: sinä et saa
enemmän rakkautta kuin rautakanki ikkunani ulkopuolella!
DARNLEY (kauhistuneena). Kuka on päästänyt Bothwell'in pakoon?
KUNINGATAR. Niin, nyt katumus tulee, Henrik! Mutta jos sallit vartijain
lähteä pois, jos tahdot salaa, nopeasti viedä minut Bothwell'in
leiriin, niin luulen minä että me vielä tänä yönä paetessa voimme nähdä
anteeksi antamisen aamuruskoa!
DARNLEY. Oi, Maria!
KUNINGATAR. Niin totta kuin taivas sinun ylläsi nyt on täynnä koston
kirkkaita salamoita, saat kuulla jyrinän jonakin yönä, jolloin sinä
syöstään alas omantunnon vaivojen helvettiin, -- taikka sinä nostat
minut syliisi ja ratsastat hiljaa täältä pois, -- tuonne Dunbar'in
vankkaan linnaan. -- -- Valitse nyt nopeasti, Henrik!
DARNLEY. Oi, Maria!... Niille miehille, jotka ovat liittolaiseni, olen
vannonut ett'en heitä uhraa!
KUNINGATAR. Etkö saisi petturia pettää? -- Mutta minua, jota rakastat,
minua voisit pettää! -- Kuule minua nyt: Teidän asianne on hukassa;
tahdotko ennemmin tulla tuomituksi majesteetti-rikoksesta heidän
kanssansa, no hyvä, se on minulle suorin tie leskeyteen!
DARNLEY. Oi, Maria, sinun tähtesi jätin minä isänmaani, sinun tähtesi
uskontoni, sinun tähtesi olen tullut murhaajaksi; pitääkö tämän
mielettömän rakkauden nyt tehdä minut petturiksi myöskin? Ei, en tahdo
sitä!
KUNINGATAR. Minä tunnen että täällä on useampia, jotka sieluansa
vahingoittavat tänä yönä, -- mutta nouskaamme siitä! -- Henrik, pakene
minun kanssani, ja mitä sinä voit sen kautta voittaa, sen tietää
ainoastaan tuleva kevät vanhojen puiden suojassa Dunbar'in linnassa!
(Darnley virkistyy). -- -- -- Mutta luvata en voi mitään, -- en mitään;
-- -- en tahdo sinua pettää --: tässä asuu tuska, joka ensin on sinun
poistettava!
DARNLEY. Murray, -- onko asiamme hukassa?
MURRAY. Jos kaikki oli ai'ottu äkilliseksi rynnäköksi, niin se
todellakin on hukassa.
KUNINGATAR (Murray'lle). Sinä --, James, sinä tulit kotia ottamaan
haltuusi hallituksen Darnley'n nimessä; -- mutta nyt hän ei enää anna
tätä nimeä...
(Aikaa vastaukseen jätetään Darnley'lle, mutta kun hän
on vaiti sanoo)
MURRAY. Minä huomaan sen!
KUNINGATAR. Mutta tahdotko hallita minun nimessäni?
MURRAY (oltuansa hetken vaiti). Sinunko nimessä? -- muutamilla
ehdoilla. -- Tahdon!
KUNINGATAR. Anna Bothwell'ille ja minulle liittolaiset, ja minä annan
sinulle maan hallittavaksi.
(Äänettömyys).
MURRAY. Uskonnon asiat?
KUNINGATAR. Jäävät siksensä niin kauan. -- Voithan sinä erota kun minä
jälleen niihin rupean.
MURRAY. Minä tahtoisin mielellään olla maani hyödyksi. -- Minä mietin
esitystänne!
KUNINGATAR (äkisti). Vaan sinä et varoita liittolaisia?
MURRAY. Teidän oma pakonne heitä kyllä varoittaa.
KUNINGATAR. Mutta sinä et auta heitä?
MURRAY. Heidän asiansa on hukassa.
KUNINGATAR. Sinä jätät ne oman onnensa nojaan.
MURRAY. Samoin kuin he minut, tänään vuosi sitten.
KUNINGATAR. He ovat tuomitut! -- Nyt Henrik Darnley -- --!
DARNLEY. Minäkin olen tuomittu!
KUNINGATAR. Henrik, minä uskon, että mitä minua vastaan olet rikkonut,
sen olet rikkonut lemmestä; mutta samassa lemmessä olkoon nyt myöskin
lääkityksen voima. Henrik, Dunbar'in linnassa, itseksemme, meillä on
paljon sanomista toisillemme. -- Kolme kuukautta minun nyt täytyy
levätä. Henrik, etkö halua saada olla yksinäsi minun kanssa kolme
kuukautta?
DARNLEY. Josko minä haluan -- --?
KUNINGATAR. Me emme koskaan ole olleet yksinämme.
DARNLEY. Emme sitten kun naimiseen menimme.
KUNINGATAR. Se oli aviomme onnettomuus.
DARNLEY. Niin se oli.
KUNINGATAR. Jos ero on niin paljon hämmennystä aikaan-saanut, niin
kiiruhtakaamme yhtymään.
DARNLEY. Ah, se on turhaa!
KUNINGATAR. Ei, -- vie minut pois täältä Dunbar'in vankkaan linnaan!
DARNLEY. Jotka seuraavat meitä, ne ryöstävät sinut pian minulta pois.
KUNINGATAR. Ei kukaan meitä seuraa.
DARNLEY. Eikö kukaan paitsi minua?
KUNINGATAR. Ei kukaan!
DARNLEY. Onko se täyttä totta?
KUNINGATAR. Minä olen sen sanonut.
DARNLEY. Sinun sanasi sytyttävät tulisoittoja tuhansittain molemmin
puolin tietä, joka Dunbar'iin vie!
KUNINGATAR. Mutta sinun täytyy myös olla minulle turvana ja suojana,
Henrik!
DARNLEY. Niinkuin satujen ruhtinatar loihtu-linnassa! -- Ei kukaan
paitsi minua, -- ja kolme kuukautta, -- lupaa se mulle!
KUNINGATAR. Kolme kuukautta -- ja nyt tulee kevät!