KUNINGATAR. Niin voimme olla yhdessä kautta koko elämän! -- Mutta
silloin sinusta täytyy tulla toinen mies.
DARNLEY. Ennenkuin toivosi lausutkaan, ennenkuin katseesi sanoiksi
muuttuu, ennenkuin ajatus katseessa ilmestyy, on se tapahtuva! Ihaninta
mitä ajatella voin on alttiiksi-antava elämä! Vaan ethän ole sitä tähän
asti sallinut. Niin, viimein luulin että tahdoit aivan päinvastoin, --
sentähden tuli tämä yö...
KUNINGATAR (katkaisee hänen puheensa). ... josta tahdomme paeta niin
nopeasti, ett'ei puheemmekaan saa viipyä siinä! Darnley! Murray! (hän
käy heidän väliinsä ja tarttuu heidän käsiinsä). Me saamme kaikki kolme
unohtaa ja anteeksi antaa! Me olemme kaikki kolme oppineet ja kärsineet
-- -- -- Nyt, James, veljeni, sinä lupaat olla rauhallinen ja ääneti.
MURRAY. Rauhallinen ja ääneti!...
KUNINGATAR. Ja sinä minun -- sinä, Henrik, lähetät vartijat pois, sinä
ratsastat minun kanssani -- yksin Dunbar'in vahvaan linnaan? --
DARNLEY. Mitä vaan tahdot.
KUNINGATAR. Henrik, liittolaiset pois ja kaksi satuloittua
hevosta! -- --
DARNLEY. Minä riennän!... Mutta ... jos minä hyvänä enteenä, lahjana
edeltäpäin...
KUNINGATAR. Mitä tarkoitat?
DARNLEY. Saanenko silmäyksen ja suudelman?...
KUNINGATAR. Ei suudelmaa ... minä muistan viimeisen...
DARNLEY. Mutta silmäyksen, oi, minä sain sen... Se loistaa ylläni kuin
aamutähti! Hyvää huomenta, äsken voitettu morsiameni! --
(Juoksee, Murray seuraa).
KUNINGATAR. Minä olen niin väsynyt, niin runneltu... Mutta yhtä
kaikki: nyt minä olen taas Skotlannin kuningatar, Jumalan armo on
valtio-istuimeni ja laki miekkani! -- --
Esirippu lankee.