KUNINGATAR (joka kummastuen huomasi Murray'n ja nyt on häntä
kuunnellut). James! (hänen sylissään). Oi, jos sinä olisit ollut
täällä, ei tämä kaikki olisi tapahtunut!
MURRAY. Jos minä olisin ollut täällä, ei Henrik Darnley olisi teidän
puolisonne, eikä Skotlannin lordit teidän vihollisenne!
KUNINGATAR. Oi, James, että olisin noudattanut neuvojasi!
MURRAY. Siihen on vielä aikaa!
KUNINGATAR. Ei, nyt minun täytyy lähteä! -- Täällä en tahdo kauemmin
olla ja minä olen kipeä ... oi, niin kipeä!
MURRAY. Teidän armonne tarvitsee lepoa... Minä otan hallituksen
huolekseni.
KUNINGATAR. Sinun pitää kostaa puolestani, James!
MURRAY. Älkää miettikö kostoa, vaan että kolmen kuukauden perästä
olette äiti; suokaa itsellenne rauhaa!
KUNINGATAR. Niin, rauhaa sinä sanot ... näin sorrettuna kuin olen, en
saa mitään rauhaa!
MURRAY. Lähtekää sukulaisten ja ystävien luo, heittäkää pois kaikki
synkät ajatukset ... minä pidän huolta siitä, että saatte hyvitystä!
KUNINGATAR. Oi, tätä häpeän taakkaa; tätä kyynelten paljoutta
sydämessäni, jota en voi itkeä pois, kaikkea tätä en voi päältäni
heittää! -- -- Ei, ensin pitää jotain tapahtua!
RATSUMIES ovessa (kuningatar havaitsee hänen).
RATSUMIES (pitää kirjettä kädessään, tervehtii polvea notkistamalla
kuningatarta, hän ottaa kirjeen; mies menee).
KUNINGATAR (lukee). "Kolmen päivän perästä kolme tuhatta miestä --
Bothwell" ... (hän ei sitä käsitä, lukee uudestaan). "Kolmen päivän
perästä kolme tuhatta miestä -- Bothwell!"... "Kolmen päivän perästä
kolme tuhatta miestä! Bothwell..."