LINDSAY. Mitä tarkoitatte?
MORTON. Ymmärrättekö, että jos hän puhuu, tämä linna, tiluksemme ja
henkemme palavat poroksi?
LINDSAY. Ymmärrän että tässä on vaara.
MORTON. Olenko minä käskijä täällä?
LINDSAY. Minä arvelen että olemme molemmat.
MORTON. Mutta minä arvelen että se on mahdotointa kahdelle.
LINDSAY. Minä olen vanhin.
MORTON. Paljastakaa miekkanne, Lindsay; sillä minä tahdon olla vanhin!
LINDSAY. Oletteko mieltä vailla?
MORTON (tyynesti). En, mutta minä tahdon olla tätä yhdistystä vailla.
-- Paljastakaa, lordi Lindsay.
LINDSAY. Lordi Lindsay ei anna itseänsä peloittaa.
MORTON. Eikä eräs Douglas anna itseänsä syrjään sysätä.
LINDSAY. Kuka teidät syrjään sysää?
MORTON. Kuolema ja kadotus, kaikki sen teette! Enkö minä tätä toimeen
pannut, mutta Lethington sai kunnian? Enkö minä ko'onnut kansaa, mutta
Ruthwen otti käskijävallan? Nyt on minun vuoroni; minä tahdon tehdä
mitä ei kukaan teistä uskalla: tehdä lopun tästä sekamelskasta yhdellä
iskulla, yhdellä niskalla! Paljastakaa, te olette tielläni!
LINDSAY. Hän on hullu!
(He vetävät).