MORTON. Mikä perkele on lähettänyt porvarit niskoillemme?
LINDSAY. Mitä pitää meidän tehdä heidän kanssa?
MORTON. Ampua ne.
LINDSAY. Ei ampua; sillä se herättäisi koko Skotlannin. Meidän täytyy
puhutella heitä. Vakuuttaa heille että mitä on tehty, on tehty
puhdistetun uskonnon voitoksi.
MORTON. Äh, ei kukaan semmoisia loruja usko!
LINDSAY. Kun minä sanon Morton'in jarlille, että se on ollut syynä
tekooni, niin tahtoisinpa mielellään kuulla, sanooko hän sitä sittenkin
loruksi?
MORTON. Olkoot teidän syynne mitkä hyvänsä, mutta älkää käyttäkö niitä
porvarien suhteen. Sillä heissä on jonkinmoinen haaveksivainen ihastus
kuningattareensa. Jos hän puhuu heille, niin tekevät he väkirynnäkön
linnaa vastaan.
LINDSAY. Silloin mekin puhumme heille uskonnon nimessä.
MORTON. Niin, koettakaa, kumpiko on voimakkaampi, teidän uskontonne
vaiko kaunis nainen, joka itkee.
LINDSAY. Hän ei siis saa puhua heille.
MORTON. Mutta jos he vaativat sitä?
LINDSAY. Ei sittenkään.
MORTON. Hänen ikkunansa ovat sillä puolella. Ken voi sitä estää?
LINDSAY. Hän ei saa!
MORTON. Hyvä, -- siinä tapauksessa en tiedä kuin yhtä neuvoa.
LINDSAY. Ei ampua, ei ampua!