Pyhä Nikolaus, Myran piispa Lyciassa, eli Konstantinus Suuren aikana.
Kaikki vanhimmat ja vakavimmat tekijät, jotka puhuvat hänestä,
ylistävät yhdestä suin hänen hyveitään, töitään ja ansioitaan; he
esittävät hänen pyhyydestään runsaita todistuskappaleita; mutta kukaan
heistä ei mainitse mitään suolatiinun ihmeestä. Ei edes _Kultaisessa
legendassa_ puhuta mitään siitä. Tämä vaitiolo on kylläkin merkille
pantavaa: kuitenkaan ei kernaasti tahtoisi tehdä epäilyksenalaiseksi
niin mainehikasta tekoa, josta yksin kaikkialla tunnetussa
arkiveisussakin lauletaan:
Oli kolme pientä lapsoista,
juoks joutessaan he kedoilla...
Tämä kuuluisa teksti sanoo nimenomaan, että julma teurastaja pisti nuo
viattomat pienoiset "suolatiinuun niinkuin porsaat". Se tarkoittaa
todennäköisesti sitä, että hän pani heidät palasiksi leikeltyinä
säilymään suolaveteen. Tosiaan näin menetellään siansuolaamisessa;
mutta hämmästyypä aika lailla lukiessaan edelleen, että nuo kolme lasta
saivat olla kokonaista seitsemän vuotta suolaliemessä, jota vastoin
tavallisissa olosuhteissa jo noin kuuden viikon kuluttua aletaan
puuhaarukoilla vetää pöntöstä esiin lihapalasia. Teksti on kuitenkin
selvä: seitsemän vuotta oli kulunut rikoksesta silloin, kun arkiveisun
mukaan suuri ja pyhä Nikolaus saapui tuohon kirottuun majataloon. Hän
pyysi einettä. Isäntä toi hänelle palasen kinkkua.
-- En sitä mä tahdo, se haiskahtaa.
-- Siis vasikkaako ma tuoda saan?
-- Ei kylliksi hyvää vasikkakaan.
Te suolapaistia sievoista tuokaa,
mi seitsemän vuotta jo tiinussa huokaa.
Tään kuulla kun sai tuo tappomies,
heti ovesta pakoon hän pötkiä ties.
Heti senjälkeen herätti Herran mies eloon nuo viattomat uhrit
laskemalla kätensä suolatiinun päälle.
Tällainen on pääpiirteissään tuo vanha, tuntematonta alkuperää oleva
tarina; siinä on selvästi lapsellisen uskon ja yksinkertaisuuden
väärentämätön leima. Epäily on aina huonolla puolella silloin, kun se
kohdistaa hyökkäyksensä kansan tietoisuuden elävimpiin muisteloihin.
Sentähden tunnenkin mitä suurinta tyydytystä keksittyäni erään
selityksen, jonka avulla voi tehdä oikeutta sekä arkiveisun
arvovaltaiselle todistukselle että tuon lycialaisen piispan vanhojen
elämäkertakirjoittajain itsepintaiselle vaikenemiselle. Olen iloinen,
että tässä saan tilaisuuden tuoda julki pitkän ajatustyöni ja
tieteellisten tutkimusteni tulokset. Suolatiinun ihme on tosi, ainakin
pääasiassa; mutta sitä ei ole tehnyt Myran autuas piispa vainaa, vaan
toinen pyhä Nikolaus, sillä heitä on kaksi: toinen on, kuten jo olemme
maininneet, Myran piispa Lyciassa, toinen myöhäisemmältä ajalta,
Trinqueballen piispa Verviguolessa. Minun osalleni jäi tämän tärkeän
erotuksen keksiminen. Ja juuri Trinqueballen piispa pelasti nuo kolme
pientä poikaa suolatiinusta; perustan tämän lausuntoni autenttisiin
todistuskappaleihin, joten ei kenenkään enää tarvitse surra kauniin
legendan tyhjäksi raukeamista.
Olen onnistunut löytämään piispa Nikolausta ja hänen eloon herättämiään
lapsia käsittelevän tarinan kokonaisuudessaan. Sen mukaan olen tehnyt
tämän kertomuksen, jonka, sitä ainakin toivon, jokainen on lukeva
huvikseen ja hyödykseen.