Hän keräsi verta valuvat rahat pöydältä, repäisi hameensa liepeestä
palasen ja sitoi rahat siihen. Judas lähti ulos ja saapui ylimmäisen
papin Kaifaan luo, heitti rahat hänen jalkoihinsa ja huusi:
— Minä pahasti tein, minä petin viattoman veren! —
* * * * *
Kaupungin ulkopuolella oli savinen pelto, sen pellon viheriöivää
pientaretta pitkin kulki Judas, ja ojanteilla kasvoi kukkivia
orjantappuroita ja ohdakkeita, mutta Judas ei niitä huomannut, sillä
hän kulki katsellen käsiänsä, joissa veriset rahojen jäljet näkyivät.
Pellon toisessa päässä kasvoi kolme matalaa palmua, ja Judas huomasi
ne puut. Hän otti vyön, jolla rahakukkaro oli ollut sidottu, ja hirtti
itsensä keskimmäiseen palmuun — — —
Mutta papit katselivat niitä kirkkaita hopearahoja ja ostivat niillä
savenvalajan pellon vierasten hautaamiseksi, sillä ne olivat veren
hinta.
Ja Judas oli ensimmäinen, joka haudattiin siihen — veripeltoon.