Niin tuli ihmisiä Pietarin luo ja kysyivät tunsiko hän Jesusta, mutta
silloin kiehui hänen verensä kuumana koskena, tulinen oli kieltämisen
sävy!
Mutta kukko lauloi toisen kerran, niin pitkään se lauloi, ja äänessä
oli niin valittava sointu.
Ihmiset menivät ja tulivat ahdistaen Pietaria kysymyksillään, mutta hän
kielsi kaiken, ja verensä paloi vihan ja häpeän tulta.
Nyt lauloi kukko kolmannen kerran, ja sen ääni oli särkynyt ja itkevä
ja se lauloi niin pitkään — — —
Pietarissa heräsi muisto, lyhyet iloiset kukahdukset, mutta iloiten
ei hän niitä muistanut, sillä hän tunsi, että kuuma koski oli kerran
jäähtynyt — —, ja hän hiipi pimeään yöhön. —
Puhdistuksen korkea tuli ei taivaalla roihunut, mutta pimeässä povessa
syntyi pieni tuli, joka poltti, ja onneton Pietari itki. —