Siellä täällä paloi suolla liikkumattomia vihreitä virvatulia.
Pietari ilostui nähdessään tulet ja riensi lämmittämään käsiänsä suon
reunalla palavalla liekillä, mutta hämmästyneenä kääntyi hän Herran
puoleen ja sanoi:
— Tulikin on täällä kylmää! — Mutta Herra vastasi:
— Kaikki lämmittävä tuli ei ole hyvää tulta! — Eikä Pietari taaskaan
ymmärtänyt Herran sanoja.
Niin kulkivat he pitkin suon reunamaa ja nousivat taas harjanteen
kaltoa ylös. Korkeassa pohjoisessa roihusivat revontulet, jotka
valaisivat etäisen taivaan rannan, ja Pietari puhui:
— Pohjoinen palaa tullakseen lämpimäksi! — Vaan Herra lausui vakavasti:
— Tullakseen puhtaaksi! —
* * * * *
Kylmä oli etelän yö! Pietari istui ylimmäisen papin Kaifaan avarassa
atriumissa ja lämmitteli palvelijoiden joukossa.
Himmeä oli hiillos Kaifaan suuressa salissa, mutta Pietari poltti siinä
toisen kätensä, ja hänen mieleensä muistui yö kaukana pohjolassa, jossa
tuli ei polttanut. —