LINTUJEN LAULU.

Herra ja Pyhä Pietari kulkiessaan maailmaa saapuivat kerran Suomenkin

saloille. - Matka oli ollut pitkä ja vaivaloinen, ja väsyneinä

istahtivat he sammaleiselle kivelle korkealla kivikkorinteellä.

Kevät teki tuloaan, pohjolan kevät! Ilma tuoksui puhkeavien

koivunlehtien pihalle, ja täyteläiset purot solisivat iloisesti

rinteitä alas kiitäessään. —

— Noiden purojen solinassa on kylmä sävel —, sanoi Pyhä Pietari —, yhtä

kylmä kuin tämän kansan sydän! —

Silloin katsahti Herra Pietariin, tarttui hänen kuumaan käteensä ja

sanoi:

— Simon Jonaanpoika, kuumakin koski voi joskus jäähtyä, ja kylmä puro

voi kerran lämmetä! — Mutta Pietari ei ymmärtänyt Herran puhetta.

Hän aikoi juuri pyytää Herralta selitystä, kun harmaa lintu lensi

heidän ylitsensä ja asettui istumaan nuoren kuusen latvaan aivan

lähelle heitä.

Käki alkoi kukkua, ja kaiku vaaranteilta vastasi siihen, vaan kolme

kertaa se kukahti ja kuunteli etäistä kuolevaa kaikua.

Ja Pyhä Pietari hämmästyi sen outoa ja suloista ääntä ja sanoi Herralle:

— Käske tuon linnun vielä laulaa, sen ääni on niin ihmeellinen! —

Ja Herra kohotti kehoittavasti kätensä. Käki kääntyi Pietaria päin ja

kukahti kolme kertaa, vaarat vastailivat. Pietaria huvitti tämä outo

lintu ja hän kysyi Herralta:

— Miksi se niin lyhyeen laulaa, miksi se vain kolme kertaa antaa

laulunsa soida! —

Mutta Herra katsahti Pietariin suruisesti ja puhui:

— Kolmasti se laulaa vain siksi, että sen laulu paremmin mieleen

painuisi! — Ja käki kukahti taas kolme kertaa, mutta Pietari nauroi,

sillä sen kukahdukset olivat niin lyhyitä ja iloisia.

— Muistan, _aina_ muistan minä ilolla sen lyhyttä laulua —, sanoi

Pietari, mutta Herra katseli häntä suruisesti.

Kylmä oli varhainen kevätilta pohjolassa, ja vilusta väristen lähtivät

he kulkemaan alas laaksoa kohti. Hämärä hiipi maille, mutta niin

hitaasti, että Pyhä Pietari sitä oudoksui.

Heidän astuessaan alas kivikkomäkeä vyöryi pyöreitä kiviä heidän

edellänsä ja toisiinsa iskien löivät tulta. Pietari kääntyi Herraan

päin ja sanoi:

— Anna meille tulta, sillä me palellumme! Vaan Herra ei vastannut

mitään.

Legendoja · 第 19 / 45 题