YLIOPPILAS. Varokaa, herra nimismies!
ROOPE. Minä syytän rustmestaria murhayrityksestä Hilmaa vastaan.
KAISA. Niin, niin. Murhayritys se oli. Rustmestari olisi kuristanut
Hilman, ellei --
NIMISMIES. Valhettelet, ämmä!
YLIOPPILAS. Parhaana pidätte, jos ette sekaannu asiaan tällä kertaa.
Kaikki on totta. Sen minä voin todistaa.
GRÖN. Millä oikeudella --?
ROOPE. Hilman sukulaisena syytän minä rustmestaria holhous-toimensa
väärin käyttämisestä. Niin, herra Krööni! Minä syytän teitä
varkaudesta. Minä tahdon koettaa onko oikeus teille yhtä armelias, kun
se oli minulle ankara. -- Herra vallesmanni! Te olette ennenkin
muistanut velvollisuutenne, ehk'ette nytkään sitä unhota.
GRÖN. Tällainen syytös? Kunnian loukkaus -- raaimmassa muodossa!
ROOPE. Säästäkää tuonnemmaksi nästinokkaisuutenne! Nyt ei ole siihen
aikaa. -- (Kuuluu ääniä viereisestä huoneesta.) -- Kuuletteko?
Tiedättekö mitä väkeä tuolla on? Ne ovat teidän häävieraitanne.
Tahdotteko, että minä kaikkien heidän kuullensa uudistan kanteeni?
HILMA (on juossut ovelle). Hyvät vieraat! Olkaa niin hyvät ja odottakaa
pari minuuttia! (Menee rustmestarin luo.) Jos heti paikalla lähdette
Purimosta ja eroatte holhoja-toimestanne, ettekä koskaan enää palaa
meille, niin menkää -- syyttömänä. (Kuiskaa.) Joku on äidiltä pyytänyt
anteeksi antoa -- isälle.
ROOPE. Olkoon niin, koska Hilma tahtoo. Rustmestari menköön vapaana
syytöksestä, mutta ei syyllisyydestä. Se seuratkoon teitä kaikkialla,
joka paikassa. Se olkoon takeena, että täytätte Hilman toiveet.