HILMA. Älkää kysykö syitä! Minä pelkään, että ne kadottaisivat arvonsa,
jos ne paljastaisin.
NIMISMIES (Grönille). Taitaa olla parasta, että alistut ja suostut
kohtaloosi.
GRÖN. Kohtalooni! (Katsoo Hilmaan. Astuu askelen häntä kohti ja aikoo
puhua.)
ÄÄNIÄ ULKONA. Morsian ulos! Morsian ulos!
GRÖN (jyrkästi nimismiehelle). Mennään! (Menee. Nimismies ja ylioppilas
seuraavat.)
TILTA (tulee ulko-ovesta kantaen kolmihaaraista kynttilä-jalkaa,
sytytetyillä kynttilöillä).
ÄÄNIÄ ULKONA. Morsian ulos!
HILMA. Roope! Kuuletko tuota huutoa?
ROOPE (synkästi.) Olisitko tahtonut kuulla jatkoa siihen: "eläköön
morsian!"
HILMA. Miksi katkeroitut tuosta? Tällä hetkellä on se minun
vapauteni riemuhuuto. Ja semmoisena se pysyköön, jos Jumala tahtoo.
Minunlaiselleni ei kuulu: "eläköön morsian!"
KAISA. Nuorten mieli, lyhyt mieli. Ikä kasvaa, mieli muuttuu. -- Näin
hyvin, toisin paremmin. Toisin ehkä huonommasti. Muistakaa se!
HILMA (ottaa Kaisaa kädestä). Niin muori! Huonommasti voisi olla.
KAISA (ottaa Roopen kädestä). Muista Roope, että ystävyys kärsimyksen
jaloissa on enempi kun rakkaus menestyksen sylissä.
ROOPE (ojentaa kätensä Hilmalle). Ystävyys ja rakkaus! Valhetta olisi
totuus, jos en niitä tunnustaisi.
KAISA. Jumalan kiitos! Nyt on Purimon tonttu leppynyt.
HILMA. Niin muori, parannus on sovittanut.
ROOPE. Ja sovitus tuottaa onnea.
Loppu.