HILMA (juoksee väliin). Roope! Jumalan tähden -- älä saata itseäsi
onnettomaksi.
YLIOPPILAS. Rauhoitu Roope! -- Rustmestari, talttukaa!
ROOPE. Se sana teidän suustanne maksaisi teille henkenne jos käyttäisin
rehellisyyttä, mutta minä tiedän, että pirullisuus on teille
tehokkaampi palkka kuin rehellisyys. Ymmärrättekö, että minä olen
pirullinen, kun en tapa teitä ja päästä teitä kärsimästä tuskia, tuskia
sellaisia, että itse piiskuritolppakin joutuisi häpeään. -- Huomaatko,
konna, että olet takertunut omaan punomaasi! Hilma, sinä olet kostanut
minunkin puolestani.
HILMA (vetää Roopen syrjään). Kostanut kyllä -- mutta olenko myöskin
sovittanut!
ROOPE. Olet. Täydellisesti.
NIMISMIES (tulee). Mitä täällä on tapahtunut? Grön, mitä on tekeillä?
GRÖN. Korjaa huostaasi tuo kirjavaselkäinen hevoshuijari. Hän on
väkivallalla tunkeutunut minun huoneisiini, solvaissut minua ja uhannut
minun henkeäni. Hän on vaarallinen ihmisten turvallisuudelle, jos hän
saa olla vapaajalassa. Toimita hänet heti paikalla pois -- ainakin
tästä talosta. (Aikoo mennä.)
ROOPE (hypähtää Grönin tielle). Herra Krööni! Ei ole hoppu hyväksi,
eikä kiire kunniaksi. Meidän välimme ei ole vielä ihan selvillä.
GRÖN. Rosvo, varas! Pois täältä, tai ammun sinut kun koiran.
ROOPE. Minä vaadin rustmestarin vangitsemista.
GRÖN (peräytyy hämmästyneenä). Mitä?