NIMISMIES. Niin juuri, vihdoin viimmeinkin! Annas kun vähän hengähdän.
(Istuu kivelle.) Hoh, hoh! Se on koko saakeli paikakseen tuo Purimon
kurkku. Siinä ei tule hiirenrata vaaksaa pitemmäksi. Melkein samaan
paikkaan joka airon vetämä! Huh! Sen tekee se helkkarin viima, joka
aina kulkee niiden korkeitten kallioitten välitse. Niin! ja taitaa
siinä vähän virtakin käydä vielä kaupan päälle. Harvoinpa se jäätyy
pakkasillakaan. Se on oikea purimo, se!
GRÖN (istuu). Sinä olet oikeassa. Se on purimo. Ja purimo on talokin.
Vaikea on läväistä kumpaistakin.
NIMISMIES. Hah! Mitä lempoa? Mitä valitusvirttä tuo on? Nyt sinä olet
toiveittesi perillä. Nyt on sinun hääpäiväsi. Olet sulhanen, rikkaan
morsiamen sulhanen... Olisiko jotain tapahtunut? Suu puhtaaksi heti!
GRÖN. Tapahtunut ei ole mitään! Ei entistä enempää. Mutta minä pelkään,
että jotain tapahtuu.
NIMISMIES. Mitä jotain? Mitä nyt voisi tapahtua. Kaikki tapahtuminen
vastaisuudessa on myöhäistä. Sinä vihitään tänään ja huomenna sinä
maksat velkasi, olet kaikista vapaa ja -- Roope saa pitkän nenän
uhkauksestaan. Jos hän huomenna tulee vaatimaan tiliä Purimon
holhoojalta, niin saa hän tekemistä Purimon isännän kanssa.
GRÖN. Jospa nyt edes oltaisiinkin jo huomisessa päivässä! Nämät
häätoimet --
NIMISMIES. Hoh, hoh! Ymmärrän, ymmärrän. Minä vaan ihmettelen, mitenkä
sinunlaisellasi miehellä ja siinä ijässä enää voi olla tuollaista
sulhaspojan arkuutta. No, hiidessä! Minkätähden sinä sitten täällä
hikoilet ja venytät aikaa. Mennään häätaloon ja annetaan sen tempun
luistaa tavallista vikkelämmin. On kai pappi jo tullut?
GRÖN. On tullut ja tuonut poikansa mukanaan.
NIMISMIES. Jahah! Se nuori juristi. Minä tiedän.
GRÖN. Niin, hän. Tiedätkö -- minä pelkään sitä miestä.
NIMISMIES. Pelkäät? Hahaha! Sinä pelkäisit häntä! Sinä sellaista
nulikkaa.
GRÖN. Minä en oikeastaan pelkää häntä. Minä pelkään hänen intoaan. Hän
on liian paljon alkanut sekaantua Purimon asioihin. Hän on julkisesti,
suuressa nimipäiväseurassa pappilassa, moittinut oikeutta, sinua ja
minua, ylipäänsä koko menettelyä tuossa Roopen jutussa.
NIMISMIES. Hoo! Moittikoon, minkä hän jaksaa! Suuret sanat eivät suuta
halkaise.
GRÖN. Viimme sunnuntaina puhutteli hän Hilmaa kirkon mäellä. En tiedä
mitä mahtoivat keskustella. Hilma ei puhu mun kanssani, ei hyvällä,
eikä pahalla. Hän on tullut kokonaan mykäksi. Ainakin minun parissani.
Se se erittäinkin vaivaa ja rasittaa minua. Se panee minun luulemaan
yhtä ja toista, Minusta tuntuu kun olisi jotain tekeillä minun selkäni
takana. Mutta mitä, sitä en tiedä. Ja sehän se tuottaa pelkoa, kun ei
tiedä mitään, kun ei ole mistään varma.
NIMISMIES. Varma? Jos nyt kukaan on varma asemastaan, niin sinä saat
olla. Sinä olet ihan suotapäällinen, ihan akkamainen tuossa pelossasi.
GRÖN. Saattaa niinkin olla. Mutta kun kerran epäilys iskee, niin sitä
on vaikea poistaa. Minä epäilen ja olen levoton. Minusta tuntuu, että
kaikki muut ihmiset tietävät minun asioistani paljon enemmän kun minä
itse. Ja se tulee juuri siitä, että Hilma puhuu muitten kanssa, mutta
ei minun kanssani. Minä en saanut rauhaa. Minä riensin tänne odottamaan
sinua. Siellä en enään voinut olla. Minä pelkäsin katsoa ihmisiä
silmiin, pelkäsin puhutella heitä. (Nimismies aikoo puhua.) Kuule, yksi
seikka vielä. Miksi sinä juuri täksi päiväksi asetit sen piiskaus
toimen. Se voisi pahasti vaikuttaa Hilmaan, jos hän saisi sen tietää,
varsinkin -- ennen vihkimistä.
NIMISMIES. Ennen! Ennen tai jälkeen! Sinä nyt olet tänään oikea
ennakkoluulo, lihassa ja veressä. No, ei se aivan sopivaa taitanut
olla. En tullut sitä ajatelleeksi muulla tavalla, kun: yksi tie, kaksi
asiaa. (Nousee ja pukee takin päällensä.)
GRÖN (hetken mietittyään). Piru hänellä sittenkin taitaa olla
nahassaan, sillä meidän juristillamme. (Nousee.) Hänen käytöksensä oli
niin omituinen minua kohtaan äsken, kun tapasin hänet tuolla pihassa.
NIMISMIES. Kyllä minä sen pirun hänen nahastaan pinnistän, jos hän vaan
aikoo sekaantua minun asioihini. Parasta että hyväksi aluksi alan
juttuni hänen kanssaan jo tänä iltana. -- Mutta mennään nyt jo
helkkarissa, ennenkun nostetaan huhu sulhasen karkaamisesta. Saanko
minä kuitenkin ensin sanoa sinulle erään sananlaskun, jota sinä ennen
muinoin, miehuutesi päivinä, pidit mielilauseenasi?
GRÖN. Mitä sinä tarkoitat minun miehuuteni päivillä?
NIMISMIES. Sinun entisyyttäsi. Minä luulen, että sinä olet jo väsynyt
voittamiseen. Sinun kohtalosi alkaa viedä sinua mukanaan.
GRÖN (ajattelee, sitten äkkiä). Mitä sananlaskua sinä tahdoit
muistuttaa minulle?