NIMISMIES. Selkähevosellako varas on mennyt, vai...
KALLE. Selässähän tuo on tainnut...
GRÖN. Hyvä On! Saat mennä! (Kalle kumartaa ja menee. Grön ja Nimismies
katselevat toisiaan). Tästä jutusta saat sinä jotain virkaasi kuuluvaa.
NIMISMIES. Taitaapa tästä lähteä vähän enemmänkin. -- Maltapas! Minun
pitää vielä puhutella tuota renkiä. Minä tulen heti paikalla. (Menee
ulos.)
GRÖN (kävelee innoissaan). Nyt Roope!
KAMRERSKA (tulee). Joko vallesmanni on lähtenyt?
GRÖN. Ei ole. Hän tulee heti.
KAMRERSKA. Kuinka sinä olet noin rauhaton? Onko jotain tapahtunut?
GRÖN (näyttää rasiaa). Katsoppas näitä?
KAMRERSKA. Hilman kihlat! Onko hän tuonut ne takaisi?
GRÖN. On. Äsken juuri. -- Etkö sinä voisi hetipaikalla puhutella häntä?
Naisväki on keskenään avomielisempiä ja...
KAMRERSKA. Minä en ollenkaan ymmärrä tätä. Mitä hän sanoi sinulle
antaessaan?
GRÖN. Mitäs hän sanoi! Antoi vaan.
KAMRERSKA. Tämäpä vasta merkillistä.
GRÖN (ärtyisesti). En minä käsitä, että se on niin merkillistä, mutta
harmillista se on. -- Roopehan se on villinnyt hänet. Sentähden pitäisi
sinun puhua vähän järkeä hänelle.
KAMRERSKA. Roope?
GRÖN (seisattuu, katsoo Kamrerskaan). Mitä sinä -- --? (Kohauttaa
olkapäitään ja alkaa kävellä.) Rukkaset hän on minulle antanut.
Ymmärrätkö?
KAMRERSKA. Miksi sinä aina kiivastut? Sinun ikäisesi miehen olisi jo
pitänyt siksi talttuman elämän koulussa.
GRÖN. Piru periköön sinun talttumiskoulusi! Luuletko, että minä aion
alistua tai mukaantua kaiken maailman lönttöjen ja tollojen
mielijohteiden viskeltäväksi? En koskaan.