GRÖN. Roope? -- Sinun ennustuksesi ulottuu liian laajalle. Roope ei
kuulu Purimoon.
MIINA. Roope ei kuuluisi Purimoon! Oho! (Tarkastaa Gröniä.) Hänestähän
se taitaa se isäntä tulla meille.
GRÖN (pysäyttää keinutuolin). Isäntä?
MIINA. Niin kai. Mikäs sitten muu, jos hän kerran menee emännän kanssa
naimisiin.
GRÖN (nousee). Niin -- jos.
MIINA. Hyvinpä nuot näyttivät siltä aattoiltana.
GRÖN. Miltä näyttivät?
MIINA. Rakkailta tietysti.
GRÖN. Missä?
MIINA. Tanhualla vaan. Sinne jäivätkin vielä kahden kesken, vaikka
toiset pois lähtivät. En tiedä kuinka kauvan mahtoivat viipyäkään.
Taisi lumipyry ajaa suojaa etsimään, vihdoin viimmein.
GRÖN. Mitenkä, vihdoin viimmein? Kauvanko sitten viipyivät ulkona?
MIINA. Säkki pimeähän se jo oli, kun Hilma tuli kamariinsa (katsoo
akkunasta). No, vie sua ja viruta! Vieraitahan tänne mättää tulla näin
varhain.
GRÖN (menee katsomaan). Niin näkyy. Se on vallesmanni. Onko sulla vielä
kahvia kuumana?
MIINA. Taitaa se olla vähän holosta. Pitääkö tuota sitten?
GRÖN. Pitää kai, koska tulee vieraita.
MIINA. Ei tästä perästäkään taida kirkkoon päästä. Lempoko nyt senkin
siihen lennätti.
GRÖN. Saat mennä vaikka karjaan, heti kun olet tuonut kahvia sisään.
(Miina menee.) Vie nyt tuo rättisi edes mukanasi, klapsu! (Heittää
pyyhin liinan Miinan jälestä. Miina kääntyy ympäri ja saa rievun vasten
naamaansa.)
MIINA. Hyi! (Menee nauraen).
NIMISMIES (riisuu etehisessä). Jopas sinä sentään olet päässyt
jaloillesi.
GRÖN. Täytyyhän sitä nyt jo, joka tällä puolen kirkon aidan on.
NIMISMIES (tulee sisään). Terve, terve!
GRÖN. Terve tuloa! Ole hyvä ja paina puuta!
NIMISMIES. Kiitos vaan! Täällähän sinä eleilet kun syytinkivaari
kaikessa levossa ja rauhassa. Ei sinua enää näe juuri ollenkaan
liikkeessä.
GRÖN. No niin! Päättyyhän ne päivät täälläkin. Tässä on tupakkaa.
NIMISMIES. Hm! Huonommankin pinon ääressä veistellään. -- Minulla on
oikeastaan vähän asiaa sinulle. Sentähden päätin poiketa, kun kuljin
ohi.
GRÖN. Se oli oikeen, se. -- Ehkä sinä poltat kernaammin sikaareja.
Tässä on.