Mutta pastori osotti sormellaan toiseen huoneeseen, jossa Hauke
näytti selittävän hitaasti ja vakavasti jotakin asiaa parille
vanhemmalle miehelle. "Tuolla hän seisoo", sanoi pastori. "Tuo pitkä
friissiläisvartalo, viisaat harmaat silmät lähellä ohutta nenää ja
niiden yläpuolella kaarevat kulmakarvat. Hän oli vanhuksen renkinä ja
on nyt oman pikkutilan haltijana. Tosin on hän vielä jotenkin nuori."
"Näyttää olevan noin kolmenkymmen vuotias", sanoi ylipatopäällikkö
tarkastellen osotettua henkilöä.
"Hän on tuskin neljääkolmatta täyttänyt", huomautti valtuusmies
Manners. "Mutta pastori on oikeassa. Mitä hyviä ehdotuksia meillä
liekin viime vuosina tehty patoja ja kaivantoja koskevissa asioissa,
ne ovat hänestä lähteneitä; vanhus ei enää viime vuosina paljoa
jaksanut."
"Vai niin?" sanoi ylipatopäällikkö. "Ja te olette sitä mieltä, että
hän olisi myöskin oikea mies entisen herransa virkaan?"
"Oikea mies hän kyllä olisi", vastasi Jewe Manners. "Mutta häneltä
puuttuu, niinkuin täällä sanotaan, savea jalkain alta. Hänen isällään
oli noin viisitoista, pojalla itsellään lienee noin kaksikymmentä
demaattia. Mutta niin pienellä osuudella ei ole vielä kukaan
patopäälliköksi tullut."
Pastori aukasi jo suunsa jotain sanoakseen, kun Elke Volkerts, joka
oli ollut jo jonkun aikaa huoneessa, astui äkkiä heidän luokseen.
"Suvaitseeko teidän armonne minun lausua pari sanaa?" kysyi hän
ylipatopäälliköltä. "Tarkotan vain, ettei erehdyksestä tulisi vääryys
tapahtuneeksi!"
"Niin, puhukaa vaan, Elke neiti!" vastasi tämä. "On aina mieluista
kuulla järkeä kauniilta neidonhuulilta!"
"Ei se ole järkeä, teidän armonne; tahdon vain sanoa totuuden."
"Sitäkin meidän pitää kuulla, Elke neiti."
Tytön tummat silmät katsahtivat vielä kerran ympärille, ikäänkuin
varmistuakseen ettei ollut tarpeettomia kuuntelijoita lähellä.
"Teidän armonne", alotti hän poven kohoillessa kiihkeästi.
"Kummisetäni, Jewe Manners, sanoi teille ettei Hauke Haienilla
ole kuin noin kaksikymmentä demaattia. Asia on kyllä, niin tällä
hetkellä. Mutta niin pian kuin toisin tarvitaan, on Hauke Haien
oleva sensuuruisen tilan omistaja, kuin tämä isäni entinen, nykyään
minun omistamani talo on. Ne yhteenlaskettuna kai riittänevät yhden
patopäällikön osaksi."
Vanha Manners kumarsi valkohapsisen päänsä häntä kohden, ikäänkuin
paremmin nähdäkseen puhujan. "Mitä se merkitsee?" sanoi hän. "Mitä
puhut, lapsi?"
Mutta Elke veti povestaan mustaan nauhaan pujotetun sormuksen: "Olen
kihloissa, kummisetä", sanoi hän. "Tässä on sormus ja Hauke Haien on
sulhaseni."
"Ja milloin -- voinenhan tuota kysyä, koska olin ristiäisissäsi, Elke
Volkerts -- milloin tämä on tapahtunut?"
"Siitä on jo aikoja. Olin kuitenkin jo silloin laillisessa ijässä,
kummisetä", vastasi Elke. "Isäni oli käynyt heikoksi, ja kun tunsin
hänen voimainsa vähyyden, en tahtonut enää tuolla asialla hänen
rauhaansa häiritä. Nyt hän siellä Jumalan luona näkee, että lapsensa
on tuon miehen rinnalla hyvässä turvassa. Olisin vaijennut vielä
suruvuoden loppuun, mutta nyt olen ollut pakotettu puhumaan Hauken
ja marskimaan tähden." Ja kääntyen ylipatopäällikköön lisäsi hän:
"Suokaa anteeksi rohkeuteni, teidän armonne!"
Nuo kolme miestä katselivat häntä. Pastori hymyili, vanha valtuutettu
hymähteli: "hm, hmm!" ja ylipatopäällikkö hieroi otsaansa, niinkuin
ainakin tärkeätä ratkaisua tehdessään. "Niin, niin, rakas neitiseni",
sanoi hän lopulta. "Mutta kuinka määrää laki täällä marskeillanne
aviollisista omistusoikeuksista? Minun täytyy tunnustaa, etten tällä
hetkellä oikein käsitä tätä sekasotkua."
"Se ei ole tarpeenkaan, teidän armonne", vastasi patopäällikön tytär.
"Aijon ennen häitä siirtää omaisuuteni sulhaselleni. Minussakin on,
nähkääs, rahtunen ylpeyttä", lisäsi hän; "tahdon mennä naimisiin
kylän rikkaimman miehen kanssa!"
"No, Manners?" sanoi pastori. "Arvelen ettei teillä liene mitään
sitä vastaan, että liitän yhteen nuoren patopäällikön ja edellisen
päällikön tyttären?"
Vanhus pudisti hiljaa päätään. "Jumala suokoon heille siunauksensa!"
sanoi hän hartaasti.
Mutta ylipatopäällikkö ojensi tytölle kätensä: "Totta ja järkevää
olette puhunut, Elke Volkerts. Kiitän teitä hyvistä tiedonannoistanne
ja toivon tulevaisuudessa saavani olla vieraananne hauskemmassa
tilaisuudessa, kuin tämänpäiväinen on. Mutta että noin nuori neitonen
asettaa patopäällikön, se on tässä asiassa merkillisintä."
"Teidän armonne", vastasi Elke katsoen hyväntahtoiseen
patopäällikköön totisin silmin, "kunnon miestä auttaa nainenkin
mielellään!" Sitte meni hän toiseen huoneeseen ja laski ääneti
kätensä Hauken käteen.