Pau-Puk-Keewis.
Kuules kuinka Pau-Puk-Keewis,
kuinka kaunis Yenadizze,
kansan hulluksi hokema,
kiihoitti kylän pilalle.
Kuulehan kujehistansa,
äkki lähdöstä, paosta
Hiawathan hyppysistä,
sekä muodon muutannasta,
seikkailustensa lopusta.
Gitche-Gumeen rantamalla,
Nagow Wudjoon särkänteillä, [Yläjärven hiekkasärkät]
luona oli selän välkehtivän
Pau-Puk-Keewisin asunto.
Hän se hurja, vimmoissansa
hiekat kieputti kokohon
Nagon Wudjoon särkänteillä,
keskellä kun vierahien
Hiawathan hääkemuissa
tanssi hypyn hurjanmoisen,
"kerjäläisen" keikutteli.
Taas hakien seikkailuita
teki lähdön Pau-Puk-Keewis,
tuli tuiskuna kylähän,
löysi koolla nuorukaiset
Iagoon majassa, jotka
kuunteli hörölläkorvin
hänen ihmejuttujansa.
Hän oli heille kertomassa
kun Ojeeg, Kesäntekijä
ilman kaarelle kohoten
teki reijän taivosehen
kesän sieltä keinotteli,
sai ulos ihanan ilman;
kuin ensin yritti saukko,
majava ja vyötiäinen
ilves ihmehen tekohon;
kuinka vuorenkukkulalla
nyrkein taivasta takoivat,
otsin halki hakkasivat,
vaan ei murki murtanehet;
kuin kohosi Wolverine,
kovan koitoksen yritti,
kyykisty! koni orava,
kyynärpäänsä taivuttavi
sirkan sirkeän tavalla.
"Kerran rynkäsi rymyllä" --
kertoi ihmettä Iagoo,
"taipui kaari taivahinen
jäänä järven tulvivaisen.
Kahdesti kun karskahutti,
taivas kahdeksi karahti,
kohta kolmannen yritti:
kappaleina taivon kansi,
hän lovesta luisti sinne;
kalakärppä, Ojeeg oitis
myöskin suikahti jälestä!"
"Hei!" hihkasi Pau-Puk-Keewis
jo ovesta tullessansa,
"väsyttää jo vanhat kaskut,
Iagoon ikävät jutut,
Hiawathan viisauskin;
tuonpa teille hauskempata
kuin tuo lörpötys loputon!"
Heti hän otti juhlallisna
sudennahkakukkarosta
kuppi-, nappulapelinsä,[14]
kolmitoistanappulaisen;
yks' oli puoli valkeainen,
toinen puuntavi punaisna.
kaksi käärmehen kuvoa,
kaksi Ininewugia,
yksi suuri sotanuija,
yksi hento kala, Keego,
neljä pyörönappulata,
sorsapoikia on kolme.
Muut oli maalatusta luusta,
vaskesta Ozawabeekit,
toinen puoli kiilloitettu,
toinen mustaksi jätetty.
Pani ne pahkakupposehen,
sotki, sylkytti sekaisin,
sitten kaasi kaikki maahan
sekä huusi ja selitti:
"Ylöspäin punanen puoli
kaikilla on nappuloilla,
sekä käärme seisomassa
päällä vasken kirkastetun,
Ozawabeekin kiilloitetun,
sata se, kymmeniä kolme,
luku kahdeksan lisäksi."
Sitten taaskin nappuloita
puisteli ja sylkytteli,
maahan heitälti eteensä,
yhä huuteli, selitti:
"Ininewug, Kenabeekit
kuin on valkoiset molemmat,
muut nopat punaiset kaikki,
silloin viis on kymmeniä,
luku kahdeksan lisäksi."
Niin hän neuvoi ja opetti
onnenpelin oikullisen,
siten näytti ja selitti,
neuvoi kaikki mutkat, metkut,
toi tajuhun tarkoitukset.
Silmää kaksikymmentäpä
seurasi uteliaana.
"Mont' olen nähnyt jo peliä",
-- tuumasi Iagoo vanhus --
"eri kansojen seassa,
pelannut monessa maassa.
Kenpä käypi nyt pelihin,
käyköhön kiverin sormin!
Kilvon kanssas, Pau-Puk-Keewis,
vaikka lienet kuinka varma,
vielä oudon sun opetan
kuppi-, nappulapelissä!"
Sai ukot uskolla pelihin,
nuoret miehet mielikiihkoin;
puvut, wampumit, asehet
pelattihin öitä myöten,
kunnes kiero Pau-Puk-Keewis,
kunnes kaunis Yenadizze
kaikki aartehet anasti,
puvut parhaimmat puhalti,
riisti peurannahkapaidat,
kaikki kärpännahkaviitat,
wampum-vyöt ja höyhentupsut,
piiput, kukkarot, asehet.
Katsehia kymmenkunta
suden silmin vaaniskeli.
Tuumasipa Pau-Puk-Keewis:
"Ikävä olo kotoinen;
matkoilleni, retkilleni
kunnon kumppanin haluan,
Meshinauwon, palvelijan,
piipunkantaja pätevän.
Panen ehdolle pelihin
kaikki voitetut tavarat,
helmet, höyhenet, pukimet
kertaheitolle asetan
miehen nuoren vastineeksi,
tuonp' on tuolla nuorukaisen,
kuusitoista vuotiaisen,
Iagoon sisaren pojan,
'kasvot usmassa' nimetyn!"
Niin kuin hiilos tuhkan alla
kytevi kopassa piipun,
kiilui alta kulmakarvain
Iagoon vihaiset silmät.
"Uuh!" hän äissänsä urahti,
"Uuh!" urahti kaikki miehet.
Koppoi siitä luisin kourin
ukko kupposen uhalla,
maljan tempasi tuhoisan,
puisti, riehälti rajusti;
nappulat helisten soivat
kun ne kentälle kopisti.
Kenabeekit ol' punaiset,
punaiset Ininewugit,
sekä sorsat, Sheshebwugit
mustat neljä vaskenmoista,
kala, Keego valkeainen,
viisi yhteensä tekivät.
Hymyin sitten Pau-Puk-Keewis
kupin puisti, nopat heitti,
kautta ilman keikahutti,
ympärillensä pudotti.
Tummat, kiilto Ozawabeekit,
toiset valkeat, punaiset,
pystyssäpä keskustalla
seisoi yksi Ininewug,
kuten viekas Pau-Puk-Keewis
keskellä pelurijoukon,
virkkain: "viiden kympin voitto!"
Silmää kymmenen paria
häntä seivästi susina,
kun hän kääntyi pois menohon
senrassansa Meshinauwo,
Iagoon sisarenpoika,
pitkä, norja nuorukainen,
joka voittoja kuletti,
peurapeitot, kärppävaipat,
piiput, vyöt sekä asehet,
Pakisipa Pau-Puk-Keewis,
viuhkallansa viittoellen:
"Vie ne kauas wigwamiini
Nagow Wudjoon särkänteille!"
Pelistä punaisin silmin
Pau-Puk-Keewis kuumenneena
astui aamun autereisen,
kesän kaunihin sulohon.
Lintuset livertelivät,
puroset pulahtelivat,
sydän Pau-Puk-Keewisilla
lauloi lintusten mukana
rinnan riemut pulppuavat
kulkeissa kylän lävitse
aamuisessa autereessa
kera viuhkan kalkkunaisen
sulkinensa, tupsuinensa
viimeiselle wigwamille
asunnolle Hiawathan.
Olipa autio asunto,
tiellä ei tervehdyttäjätä,
veräjällä vuottajata
linnut siellä vain liversi
ulkona sekä sisällä.
Hyppien, rähisten, syöden
harjavuolella rokotti
Kahgahgee, kuningaskorppi
Parkuun, palavin silmin
Pau-Puk-Keewisin tavaten
"Aivan autio asunto --"
puhelevi Pau-Puk-Keewis,
aikoellen konnantöitä.
"Poissa varova Hiawatha,
Naurava Vesi typerä
Poissa on Nokomis-mummo
maja vallan vartiaton."
Koppoi tuosta korpin kiinni
heitteli helistimenä,
puisti taikapussinansa,
korpin kaulasta kuristi,
jätti raadon roikkumahan
isännälle ilkeäksi,
Hiawathalle häpeeksi.
Meni rosvona majahan,
kaikki kaateli kumohon
heitti kalut mullin mallin,
löi läjähän lattialle
puukupit, padat saviset,
puhveli-, majavaviitat,
ilveksen ja saukon nahkat,
loukaten Nokomis-muorin,
Nauravan Veden häväisten.
Sitten läksi Pau-Puk-Keewis
laulellen lävitse metsän,
vihelsi iloisin mielin
oraville oksasilla,
jotka terhoja tiputti;
lauloi metsän lintusille,
jotka lehdon siimeksestä
riemuvirsin vastasivat.
Sitten kalliot kapusi
Gitche Gumeen niemekkkeillä,
kunnes istui ilkamoiden
kukkulalle korkeimmalle
Sepäellen, loikoellen,
Hiawathaa vuoteskellen.
Etähällä aallot loiski,
uinuivat utu-ulapat,
yllä taivas kaarteleikse,
ilma ääretön, avara,
ympärillä pyöriskeli
Hiawathan vuorikanat,
linnut liki liitelivät,
hiukan häntäkin hipoivat.
Noita hän maassa maatessansa
Monin kymmenin kuristi,
viskoi raadot rannikolle
kanat niemelle karisti
kunnekka kajava, Kayoshk
istuin kallion kärelle
huusi: "Tuo on Pau-Puk-Keewis,
meitä surmaa hän sataisin;
viekää viesti veljellemme
Hiawathalle varoitus!"