Hepo kauroja haukkasi seimestään.
Luo lensi varpunen nälissään:
»jyvä pienonen, ystävä kulta, suo,
vai kaksiko saan minä?» pyysi tuo.
Hepo vastasi: »syö mitä miellyttää,
viel' yltäkyllin mullekin jää.»
Hyvä muillekin suo, mit' on itsellään.
Niin varpunen pääs yli talven sään.
Kun saapui taas kesän lämpöiset,
hevost' alkoi kiusata kärpäset.
Niit' otti kiinni nyt varpunen,
näin kelpo ystävän palkiten.
Z. Topelius.