Jos Tuikutella voisin
ma kielin sataisin
tai kiurusena oisin
kohoova pilvihin, —
niin aina kiitteleisin
suloista Suomea,
ja Jumalalle veisin
ma huokauksensa.
Hän silmät ehkä' loisi
myös meihin raukkoihin
ja päivän paistaa soisi
saloihin synkkihin.
Ei ääni mulle suotu
oo satakielisen;
heikoksi siipi luotu
ei kanna taivaasen.
Vaan laulustani kuiten
en huoli vaieta,
kun ääni lintuin muitten
ei kuulu talvella.
Paremmat lauluäänet
keväällä ehtinee,
niin kuullellessaan noita
jo varpu vaikenee!
Suonio.