Lapsikullat, kuulkaa
sangen soma juttu!
Kotikana kaunis,
teidän hyvä tuttu,
hiidessänsä mietti
suutarille mennä
lapatossut teettää,
kun ei siivet lennä.
Niinpä kana tossut
suutarilta tilas,
mutta oppipoika
kengät pahoin pilas.
Hänpä tossut laittoi
puristavat aivan,
varpaat vallan taittoi,
tuotti tuskan, vaivan.
Siitäpä nyt kiltti
kotikana suuttui,
suutarinsa kanssa
puhumahan puuttui,
mestaria miltei
vihoissansa sätti,
kelvottomat kengät
tekijälle jätti.
Siksi hän nyt aina
avojaloin astuu,
kengät eivät paina,
varpaat vaikka kastuu.
Muk. A. K.