Särkyi ahdas asunto —
minne jouduin juuri?
Loppui pitkä pimento.
Kuultavainen kammio,
et sä ollut suuri.
Täällä silmät huikenee,
eikä tunnu laita.
Ihan sydän vapisee,
emo vielä napisee,
ettei ruoka maita.
Mailma uusi ihmeineen
loistaa silmään nuoren.
Katsoo sitä kummakseen:
— luulin kaiken mahtuneen
kananmunan kuoreen.
Immi Hellén.