MERIMIEHEN RUNO.

Vettä kynnän vellottelen,

Minä aaltoja ajelen,

Kynnän aika aurasella,

Hevolla syömättömällä,

Että vaahto vatsan alta,

Käypi selkeä selästä.

Valan pitkiä vakoja,

Kynnän syltäkin syviä --

Pellolla perättömällä.

Vaikka tuuli tuuittaapi,

Ilma kiivas kiiättääpi

Laivaa lainetten välissä,

Jotta pauhaapi pahasti

Aalto laivan laitasella,

Vielä viskaapi sisälle

Myrskyn kourissa kovissa,

Tok' on turva tuulellakin --

Vesi veljenäin omana,

Sisarena aina aalto,

Isot lainehet isänä,

Äijät aallot äitinäni.

Eipä painuta pahemmin,

Myrsky uhkaava upota,

Joll' ei päivät päätettynä

Ole loppuhun osattu,

Että Tuoni etsiskellä,

Surma tahtoisi tavata

Myrskyn kautta kaatamalla,

Syvyytehen syöksemällä!

Kahdeksantoista runoniekkaa · 第 99 / 127 题