Jänö ennen näin saneli,
Metsänlapsi lausueli:
"Mitä lienen mie pahoa
Tehnynnä poloinen poika,
Kun oon kurja niin vihattu,
Kaikilta ylönkahottu,
Vaikk' en mie mitään varasta,
Ota muuta kuin orasta
Peltoloilta pehmoisilta,
Kaskimailta kaunoisilta,
Joka tuskin tuntuneepi
Talollisen tappioksi,
Kun en juuria kumoa,
Vaonharjua hajoita.
Ensin etsin niittuloilta,
Apilaisia ajelin,
Jäytin järven rantasilta,
Lehtiheinät lehtoloista,
Sitten tohin toisinansa
Liki kartanoi lipata,
Josta ryömin ryytimaihin,
Kapsuttelin kaalimaihin,
Kussa kukkia kopistan,
Katkon kaalinlehtisiä,
Vaikka vaivainen varolla
Täällä varsin täydyn olla,
Ett'ei kissat kiinni saisi,
Eikä koirat ennättäisi.
Paljon talvella pahempi
On mun vaivaisen oloni,
Silloin piilen pitkin maita,
Metsät halki haihattelen
Eläkettä etsiskellen,
Ruuan ainetta ajellen,
Ehk'en muuta eineheksi
Tarvitse mä talvekseni,
Kuin noi kuoret haapapuista,
Parkkisen pajunvesoista,
Tahi jos tavata voisin
Pikku heinäpielekseisen,
Jonka vieressä viruisin,
Heinät puhtahat purisin,
Lehtiheinät leikkeleisin,
Apilaiset ahteleisin.
Niinpä vaikka niin viatoin
Olen mä poloinen poika,
Eipä rauhassa elellä
Minun anneta, asua
Kivisissä kartanoissa,
Honkaisissa huonehissa,
Luojan luomissa tuvissa,
Laupiaalta laitetuissa,
Mutta aina ahistavat
Mua ihmiset ilolla
Kovin jahtikoirinensa,
Pyytelevät pyssyinensä.
Yksin lapset laittelevat,
Taiten takkasii tekevät,
Jouhilangoista latovat,
Varustamat vaskisista,
Joita puskihin punovat,
Asettavat aitasille,
Jott' en pääse joukkoineni,
Minä lapsilaumoineni,
Etähälle ehi tulla,
Eli uskalla ulommin,
Kun on kulkuni kurittu,
Tahi jalka taitettuna.
Vielä hukka hurmajaapi,
Susikin mun surmajaapi
Maatessa havumajassa,
Levätessä lehtikossa,
Viruessa virvikossa,
Loikoissa kivenkolossa.
Sekä poikani poloiset,
Kettu syöpi ne kesällä,
Tahi haukka talvisella,
Viepi hengen heikompana,
Pikkuruisena pilalle."