Isän' isä oli Olli,
Minun isän' oli Olli,
Olli on oma nimeni,
Jok' olen syntynyt synkeässä
Savonmaassa mainiossa,
Hevossalon helpehillä,
Kuin on piirissä pitäjään,
Kerimäen kirkkokunnan.
Siinä kasvoin kaunihisti
Isän luona ilman syittä,
Äitin armahan avuissa.
Kosk' ol' vuosia kulunut,
Elopäiviä paennut,
Neljä päälle kymmenennen,
Isä mulle ilmoittaapi,
Äiti saatteli sanoiksi:
"Kuules Olli poikaseni,
Oma kantamain katala,
Meill' olis mieli mies sinusta,
Tehä taitava tekiä,
Ompelia oivallinen,
Vaattehien valmistaja.
Kulje nyt kotoa kohta,
Mene tuonne Mattson luokse,
Kylään koipea Kerelin,
Pennasen perintömaalle.
Se on räätäli ramakka,
Ompelia oivallinen,
Opi siellä ompeluhun,
Vaattehia valmistamaan."
Minä mielellä hyvällä
Läksin kohta kulkemahan,
Mattson luokse marssimahan.
Siellä Matti mahtavasti
Heti ompelun opetti,
Antoi konstin kohastansa,
Että leikata levyjä,
Pitkin poikin piirustella.
Sieltä taaskin tallustelin
Isän luoks' ilolla mielin,
Opin saatua oivallisen
Kaikin paikoin kallohoni.
Sitten vietin viisi vuotta
Isän luona istuskellen,
Vaattehia valmistellen.
Jopa isä ilmoittaapi,
Äiti saatteli sanoiksi:
"Kuules Ollo Poikolainen,
Meill' olis sinua mieli
Tuonne työnteä toella
Puhoksehen puo'in päälle,
Asettaa myös antajaksi
Maksun eestä ihmisille,
Jyvät, suolat suoritella."
Minä taaskin tassimahan,
Puhoksehen pötkimähän,
Fabritiuksen vaatimalla.
Heti tuonne tultuani,
Kotoa kulettuani,
Herra haasteli halusta,
Puhui puhtaita sanoja,
Kuin nyt ovat kuunneltavat:
"Ma otan sinun, Olavi,
Apumieheksen' asetan,
Että lauat lastaillessa
Lotjiloihin lueskelet.
Vielä panen päälle puo'in,
Antimanniksi asetan,
Että suolat suoritella
Maksun eestä ihmisille,
Jyvät kanssa joutuisasti
Mittakapalla mitata,
Työväelle toimitella."
Minä tuoss' toella kaikki
Herran askareet ajelin
Vuoen päivät päästä päähän,
Päälle parin viikon verran.
Siitä vielä viipoittelin
Kitehelle kerkiästi,
Huilautin Hurtin luoksi,
Jossa oppia ololta
Päähäni paremmin saisin.
Noko siitä selvitime,
Poijes paikalta pakenin
Pitkin tietä piirtämähän
Ylös Ylä-Karjalahan,
Liperihin liukkahasti,
Jossa miehiä monia
Löysin, herroja hyviä,
Joitten tykö toimittime,
Heti asumaan asetuin.
Nyt olen ollunna oleva
Liperissä liikkumatta.
Näin olen hoikka hoiperrellut,
Maailmassa matkustellut
Vuosikausia monia,
Jotk' on lukuhun luettu,
Kolmekskymmeneks ko'ottu,
Vielä päälle päällisiksi
Koko kolmen vuoen päivät.
Jo olen jotakin nähnyt,
Nähnyt myötä-, nähnyt vastoin-
Käymisiä kaikin puolin,
Joit' en saattane sanoa,
Nimitellä nimikauen.
Nyt olen kokenut kokoilla
Kaikki mutkat, kaikki matkat,
Kaikki työni toimitukset,
Kaikki kirjaan kirjoitellut,
Mukaellut muistokseni.
Vaan en saatakkaan sanoa,
Ihmisille ilmoitella,
Minne viimein lykky viepi,
Kunne onni ohjoaapi,
Niinkuin sanoo sananlasku,
Valittaa tarina vanha:
Sijan tieän kussa synnyin,
Paikan kaiken kussa kasvoin,
En tieä sitä sijoa.
Kuhun kuoleman pitääpi.