Olli Karjalainen eli Karjaliini, niinkuin hän mielellään näyttää
nimittäneen itseänsä, oli syntynyt v. 1805 Hevossalon kylässä
Kerimäen pitäjässä, missä hänen isänsä, hänkin nimeltään Olli, oli
talonpoikana. Vanhemmat pitivät poikaa tarkassa kurissa ja opissa, jo
kuusivuotiaana sai hän ruveta aapiskirjaa pränttäämään päähänsä ja
neljätoistavuotiaana hän lähetettiin pois kotoa oppimaan räätälin
ammattia. Pojasta, joka näyttää olleen hilpeä ja iloinen luonteeltaan,
mahtoi tuo kuri joskus tuntua liiankin ankaralta. Myöhemmin Olli
Karjalainen tuli puodille Puhokseen ja näkyy kulkeneen Karjalat tuonne
tänne, kunnes vihdoin asettui räätälinä Liperin kirkonkylään asumaan.
Kaikista näistä vaiheistansa hän itse kertoo laveammin tähän painetussa
"Kulkurunossaan". Sittemmin hän muutti Komperon kylään, jossa toimitti
lautain vahdin virkaa Siikakosken sahaan kuuluvalla lastauspaikalla.
Tässä ammatissa on hän naimatoinna kuollut helmik. 11 p. 1855. Hän
kuuluu kuolleen varakkaana miehenä ja jättäneen omaisuntensa perinnöksi
veljenpojalleen Heikki Karjalaiselle, joka sillä osti talon itsellensä
suvun alkuperäisessä kotipaikassa Kerimäen Hevossalossa.
Olli Karjalaisen runot ovat enimmiten iloista laatua, mutta että
hänessä kyllä oli totisempiakin tunteita osoittaa kaunis runo
"Koulunkäymättömän valitus". Elias Lönnrotille lähetti hän koko joukon
sekä runoja että tarinoita ja kaskuja, omatekemiänsä ja muualta
saatuja, joita Lönnrot on useampia Mehiläiseen painattanut, niistä
kaksi runoa, Koiraruno (1839 Toukokuulla) ja Koulunkäymättömän valitus
(1840 Maaliskuulla). Muista, nyt Suom. Kirj. Seuran arkistossa
(etupäässä Lönnrotin kokoelmissa) säilytetyistä teelmistään ansaitsevat
erittäin mainitsemista sukkela "Naimajuttu" niminen runo, jossa
kerrotaan eräästä Liperissä tapahtuneesta kääntymyksestä kreikkalaiseen
uskontoon, ja draamallinen "Pilakirjoitus Amos ja Anna".