Sattuipa sekin Savossa,
Savon saunassa tapahtui,
Että morsian mokoma
Suuttui kerran sulhasehen,
Tuskastui tupakin tähen,
Tunnusti tupakin ruukin,
Mahottomaksi manasi.
Sanoi myös sanoilla näillä:
"Isännäll' on itsellänsä
Puolitalvesta puhenna,
Kysymys joka kylässä,
Sievä toimi siemenistä.
Kun on saanut siemeniä,
Jopa pälvehen pitäisi,
Tuonne tallin tunkiolle
Tehä taimet taitavasti,
Panna pehut peitteheksi.
Kohta on vaarilla varoitus,
Iso murhe muorillakin,
Kuinka kunnossa pysyisi
Ett'ei kuivaksi kuraha,
Eikä pakkanen panisi.
Jospa taimet joutuisivat:
Ukkoja ojantekohon,
Akkoja aianpanohon,
Piiat, pojat polvillensa,
Joka kynsi kyykyllensä
Tainta maahan tunkemahan.
Omat sitte sievät vielä
Kaikki vettä kantamahan.
(Min' en vielä milloinkana
Koskenna korennon päähän,
Ole ottanut olalle,
Tuoani tupakki maalle,
Enkä koske milloinkana.) --
Heti kun heinä rupeepi
Tupakissa tuntumahan,
Koht' on kiire kitkeminen,
Heinänperkaus perätöin.
Kun ne joutuvat kukalle,
Kukat kohta kuivamahan,
Joita pojat polttelevat;
Vaari ei vanhoja anna
Ennenkuin on kukat kaikki.
Itse istuupi isäntä
Kylpyajat kynnyksellä,
Hallan tuulta haisteleepi,
Katseleepi, kiikaileepi
Onko näkeillä otava.
Jos on pouta pohjoisella,
Vasta kiirut kiintiääpi.
Väki jos miten väsynyt
Muusta työstä tultuansa
Ei saa ennen maata mennä,
Kun on kumossa tupakki.
Vasta työ tytöiltä puuttui,
Murhe muorilta väheni,
Vaan ei vielä vaarin vaivat
Ole kaikki ollenkana;
Alas kankia katsella,
Varustella vaikkunoita.
Viel' on huolta hiieksikin,
Kun on kuivana tupakki,
Komisee se koivun pölkky
Ennenkuin on kukkarossa.
Nyt sen kuulit, kulta poika,
Liekö tuosta liika vaiva!
Onko sulla ymmärrystä,
Heitä piippu helsinkihin,
Kylvä ennen kaurakappa,
Osta otria nelikko,
Josta jouluna olutta
Joka henki juoa saisi."
Tästä pitkästä puheesta
Suuttui viimein sulhaspoika,
Kiskoi kihlansa takaisin,
Sanoi suulta julkialta:
"Olin poika onnellinen,
Että kuulin kunniasi,
Itse ilmoitit tapasi;
Sill' en nyt sinusta huoli,
Ehkä omilla eväillä
Varsin vaimoksi tulisit."
Tämä morsian mokoma
Ei saanut siltä ikänä
Puhemieheltä puhetta,
Eikä suuta sulhaselta.
Sitte kohta kortit osti,
Alkoi pouvata pojille,
Emännille ennustella,
Tuli palkaksi tupakki.
Talvet korjassa körötti,
Kesät kulki kuokkimassa
Kuokkapalkalla kylissä,
Viimein suuttunut siihenkin
Jopa vaihtoi vaattehensa,
Kantoi kamlottiasunsa
Vietäväksi Viipurihin,
Saaha lehtiä leveitä,
Vielä kerran virnaskoita.
Niin poltti poloinen aika
Tupakkia tuskissansa;
Neuvoi aina nuorempia,
Ett'ei pahasti pitäisi
Piippuväelle puhua,
Lapset vahvasti varoitti,
Ett'ei taimet tallattaisi.
Veipä vettäkin välistä,
Kantoi taimen kasteluksi,
Varoittipa varpusetkin,
Taimitarhasta ajeli.