Kun saksalaiset poistumahan
oli seudulta valmihit,
joka hedelmäpuun nyt puhkeavan
sai kaataa sapöörit.
Myös sortunut kirveen iskuihin
oli puu satavuotinen.
Yhä jokunen säie kuitenkin
piti kiinni juurista sen.
Ja eleellä gallialaisella soi
nyt parhaan mehunsa maa
puun juuriin, että kauneimmin voi
se kuolossa kukoistaa.
Kukat ruhtinaalliset haavainen
puu kohotti ilmoihin
kuin elämän säihkyvän, voitollisen
näky ylväs: Uhallakin!
(Suom. Elina Vaara)