Maan juhlihin
oon kutsuttu, ma vieras vähäisin.
Saan alla päivän kultakruunun elää.
Ma vaeltaa
saan jonkun vuoden kesken pauhinaa,
ja joku laulu huuliltani helää.
Käyn hymyillen
ma silmin raikkahin, ja hellien
mun käteni, ah, kaikkeen koskettavat.
Tie auringon
ja ilmain loisto ylläni mun on,
maat, meret kaipuulleni kangastavat.
Oon vieras vain,
ma vähäks aikaa tänne jäädä sain.
— Pian lähdet, kuolo korvahani toistaa.
Ma tiedän sen,
tuon salaisuuden suuren, iloisen,
siks silmäni mun raikkahasti loistaa.
(Suom. Lauri Viljanen)