Leukadia.
Oi Eros, on sieluni
tähti, mi vuodattaa
verensä kuiviin
keskellä yön.
Oi Eros, on sieluni
säihkyvä kipinä
palosta sun tähtesi
kauhistavan.
Oi Eros, sun tähtes
epätoivoinen tytär,
halki avaruuden halaa
syöksyä hän
ja pysähtyä vasta,
kun saavuttaa sun —
vain tulessas hän kuolla
ja menehtyä voi!
Oi ota minut, Eros,
ja säteihis sammuta minut!
Oi, suudelmiisi
kuolla, kuolla mun suo!
(Suom. Elina Vaara)
Palvonta.
Kuin meri tuulinen heinäkuun auringossa,
on ruumiisi viileä, hurmaavan raikas.
Lunta ja ruusuja.
Kaste metsässä toukokuun, tuomet lähteen luona
eivät niin suloisesti tuoksu
kuin sun tuoksuva suusi.
Ihmisen häikäisevä kauneus —
oi katso: tomua, missä kuljet,
suutelee palvoen
hämmentynyt
orja.
(Suom. Elina Vaara)
Mentyäsi, armas.
Äkkiä niin —
syvyydestä
hämärähän valoon —
kesken pimeintä vuoden aikaa...
Eros, Eros!
Aistini
oot hämmentänyt,
tuskaisesti
harhaannutit sielun,
joka häilyy
pohjaa vailla...
Niinkuin kohtan
salaiseen
ois kosketettu,
kauhunäky
sieluun nousi.
Tuskani mun
kumea ja mykistynyt
tarunkaameana alkoi elää...
Eros, Eros!
minkä laulun
huulilleni painoit
barbaarisen, hämärän?
Sentään:
eikö loista
sielussani templi
juhlallisna
niinkuin valo kevätaamun;
eikö laula
huoneessa mun sydämeni
liekki, joka
täyttäis tasaisella huminallaan
sonetin ja oodin
stroofit ikuiset?
(Suom. Elina Vaara)