Soi hämyssä himmeä kieli,
se vainajan muistoa soi
kevätiltana, jolloin mieli
kuin nälkään hiutua voi...
Sydän, tuttu on tuskasi mulle.
Nyt, lapsi rauhaton,
levon päivä on saapunut sulle.
Hyvä unhoon nukkua on.
Oi hiljaisuutta maiden,
joiss' ei asu elävää!
Kädet henkien autuaiden
nyt viulua virittää.
Ken luonani? Sydän palaa
ja vilusta värisee.
Näen varjon. Otsaani salaa
joku siivellä hipaisee.
(Suom. Elina Vaara)