Kuunpaiste virralla.
Kuin synkät varjokuvat
on vuoret etelän.
Kivilaiturin ohitse virran
näen mustana vyöryvän.
Mut ylitse pyörteiden heittää
kuu juovansa loistavan,
ja keskellä sädesiltaa
vene keinuu kalastajan.
Hän verkkonsa vedestä nostaa.
Mitä soikaan ilta tää?
Kuin suomusten paljoudesta
joka silmukka kimmeltää.
Mut on vettä se ainoastaan,
jok' ei verkossa pysyä vois.
Kuunpaistetta kalastaa hän
ja laulaen soutaa pois.
Tänä iltana virralta tuolta
mik' on saalis runoilijan?
Sai kuutamon paistetta kuplan,
pois vierivän unelman.
(Suom. Elina Vaara)
Sydän.
Sydän unelmista itää.
Sydän muuten köyhäks jää.
Siks sateiden langeta pitää
ja poudan lämmittää.
Niin tähkään ennättäymme
ja mielin kiitollisin
päin korjuun aikoja käymme,
alakuloista talveakin.
(Suom. Elina Vaara)