Sa kuule, sateess' elokuun.
Sa kuule, sateess' elokuun
yö kuulas kuiskii, elää,
kuin sadun yöhön lumottuun
veet suihkulähteen helää.
Ja pisaroiden huuhtelun
kaikk' kukat tuntee salaa,
myös sydämiä sun ja mun
suo raikkaan tulvan valaa.
Nyt muistaa vanhan laulelman
ja kyyhkyn, haukan harmaan
ja prinssin, joka prinsessan
vei ylpeän ja armaan —.
Pääs vaipuu vasten poskeain,
sun hiukses hiljaa aukee,
ja vasta sateen nukahtain
myös syleilymme raukee.
(Suom. Lauri Viljanen)