»Menköön toki Tiina.»
»Sinusta ei konsaan tule kunnon kalua, tyttöseni», sähähti äiti... »ei,
ei, palvelijatarhuoneeseenhan sinä menet!» hän huusi nuoren miehen
jälkeen.
Tiina, joka ei vielä ollut päässyt lähtemään, purskahti aika nauruun
heidän takanansa; hänestä oli näet niin tavattoman hullunkurista, että
tuo hieno luutnantti yritti mennä hänen kamariinsa.
»Näistä sokkeloista onkin niin vaikea löytää ulos», puolustihe
luutnantti.
Pihalla tuoksahti nuorelle herralle vastaan kamala haju muutamaan
soppeen kasatusta luuläjästä. Keskellä pihaa oli mahdottoman iso
lumppukuorma. Vankkurien alta näkyi kaksi polvea ja hiukan niiden
yläpuolella kahdet paidanhihat, kuormaa nuorittamassa.
Kun Tiina avoimesta kyökinikkunasta huusi, että taloon oli saapunut
rakas vieras — voisikohan hän arvata kuka − kurkistivat lihavat,
ponnistuksesta punaiset kasvot esiin vaunujen takaa ja alkoivat nyökätä
ja omituisesti nauraa:
»Uk, uk, uk! Olitte ihan pelästyttää minut.»
»Hyvää päivää, Olli setä!» tervehti Jörgen astuen vaunujen taakse.
Pienikasvuinen, kesakoinen, paksu mies lakki takaraivolla, pyyhkäsi
kättänsä housuihin ja ojensi sen Jörgenille. »Mitäs kuuluu?»
»Siitä on jo niin kauan kun viimeksi kävin täällä, eikö liene puoli
vuotta jo.»
»Hyvä, hyvä!» sanoi Olli ja sylkäsi. »Äiti ja minä laskimme juuri eilen
illalla vuoteellamme, että siitä on jo seitsemän kuukautta.»
Soukka, korvasta korvaan ulottuva punainen parta muistutti paistettua
lihamakkaraa.
»Kun tuota on niin paljon ajattelemista ja hommaa.»
»Mehän olemmekin vain alhaista väkeä», huokasi Olli pyyhkien lakillaan
kaljua päätään.
Portista tuli samassa köyhä vaimo kantaen selässään isoa luusäkkiä.
Ollin silmissä välähti. »Virka ennen kaikkea», hän puolustihe ja meni
vaimon luo.
Samassa Amalie juoksi siihen. Pikkusormi harallaan hän peukalolla
ja etusormellaan kannatti hamettaan niin korkealla, että näkyivät
kaunismuotoiset pohkeet ja pienet, somat, ruskeat kengät.
Olli oli tarttunut säkkiin, nosti sitä, vilkasi silmäyksen vaimoon ja
tarjosi: »Kaksikymmentä äyriä.»
Vaimo näytti kalpealta ja nälistyneeltä; kahdeksan päivää hän kertoi
niitä luita keränneensä kylän tiluksilta.
»Saattaa niin olla, mutta hinnat ovat niin huonot. Luut makaavat vain
tässä mätänemässä, eikä kukaan osta.»