-- -- --
Mich. U. S. of America elok. 15 p:nä 18--.
Kun kuulin sinun olevan sanomalehtimiehenä, innostuin minäkin
niin yhteisen hyvän palvelukseen, että nyt olen koulumamselli,
kasvattaja, opettaja ja mitä kaikkea lienenkään. Olen perustanut
pienten lasten koulun, mutta on minulla yksi suurikin oppilas,
joka samalla on opettajana koulussani, ja itse asiassa pitäisi
tietää enemmän kuin minä. Mutta elämän ensimmäisistä alkeista
hän ei ole ollut oikein selvillä omaan itseensä nähden. Hän on
ylioppilas sieltä kotimaasta sivistyneestä perheestä. Hänkin on
täällä hakemassa onneaan, jonka hän itse on hävittänyt. Minä
isken häneen siveyslain yksinkertaisia pykäliä kahden kesken. Hän
kuuntelee ja -- itkee. Tuo tekee minuun omituisen, kaihomielisen
tunnelman ja minä muistan -- sinua. Voiko ihmisellä olla niin
vähän arvostelukykyä, ett'ei huomaa, ennenkuin kaikki on lopussa:
unelmat, toiveet ja omantunnon puhtaus? Minulla olisi hänestä
apua koulussani, mutta suurin tuskani on vain pitää häntä
erillään väkijuomista.
Suurin onni, Ristoni, elämässä on saada toimia. Ja korkein
onni on voida toimia muiden eduksi silti pysymällä omana
itsenään. Itsensä säilyttäminen on jokaisen elävän olennon
luonnollinen vaisto, mutta tämä säilyttäminen ei suinkaan saa
ihmisessä tapahtua toistaan vahingoittamalla. Se ihminen on
onnellinen, joka voi ehyenä ja kokonaisena säilyttää itsensä
_hyödyttämällä_ muita. Tässä nykyisessä asemassani minä tunnen
itseni sellaiseksi, vaikkakin ympärilläni kotoisissa oloissani
näen murheen usvien kohoavan kammottavassa määrässä. Isän
taloudellinen asema heikkonee --.
Täälläkin voisin minä uhrautua perheeni eduksi, kotilaisteni
hyväksi. Saisin vaikka milloin myödyksi itseni sieluineni ja
ruumiineni itsenipainoisesta kultamöhkäleestä. Muuan rikas
leskimies maanomistaja on saanut minut horisonttiinsa ja varmana
kaikesta on hän minua oikein ylimysten tavalla kosinut ensiksi
isältäni. Sieltä tuli tietysti myöntymys, mutta täältä --. Minä
olisinkin täällä jotenkin onnellinen, ell'en olisi alituisesti
jonkun hännystelijän kiusattavana. Uhrautua on kyllä jaloa, mutta
usein on se heikkouttakin. Ainoastaan yhdessä suhteessa tunnustan
minä oikeaksi uhrautumisen. Siinä käy jo luontokin edellä
esimerkillä.
Suomasi.