Toinen ääni kysyi: »Joko me tapamme hänet?»

Heristin korviani erottaakseni vastauksen, ja huoahdin helpotuksesta

kuullessani Detchardin järeän äänen sanovan: »Odotetaan vähän, muuten

voimme saada harmia, jos iskemme liian aikaisin.»

Lyhyen hetkisen oli aivan hiljaista. Sitten kuulin jotakin salpaa

työnnettävän varovaisesti syrjään. Sammutin oitis kädessäni olevan

lampun ja ripustin sen jälleen naulaan.

»Täällähän on pimeätä kuin säkissä — lamppu on palanut sammuksiin. Onko

sinulla kynttilätä?» kuului toinen mies sanovan. Se oli Bersoninin ääni.

Kynttilä heillä varmaankin oli, mutta he eivät tulleet sitä koskaan

sytyttäneeksi. Tilinteonhetki oli käsissä, ja minä syöksyin portaita

alas ja sitten ovea vastaan.

Bersonin oli työntänyt salvan syrjään, ja ovi antoi perään.

Belgialainen seisoi keskellä huonetta miekka kädessä, ja Detchard istui

seinäpenkillä. Bersonin ällistyi minun tulostani ja vetäytyi taapäin,

mutta Detchard hyppäsi pystyyn ja sieppasi säilänsä. Minä karkasin kuin

raivohullu belgialaisen kimppuun ja ahdistin hänet seinämuuria vastaan.

Hän oli kehno miekkailija, mutta taisteli urhokkaasti. Tuokion perästä

hän kuitenkin makasi verissään lattialla. Minä käännähdin ympäri —

mutta Detchardia ei näkynyt missään. Hän oli totellut ennen saamaansa

määräystä ja käymättä taisteluun minun kanssani juossut kuninkaan

huoneeseen ja paiskannut oven kiinni perästään. Nyt hän oli täydessä

työssä siellä sisällä.

Hän olisi varmastikin tappanut sekä kuninkaan että minut, jollei

huoneessa olisi ollut muuan uskollinen mies, joka uhrasi henkensä

kuninkaan edestä. Sillä kun minä sain murretuksi oven auki, näin

seuraavan näyn: Kuningas seisoi eräässä sopessa; hän ei voinut tehdä

yhtään mitään, sillä hän oli sairautensa heikontama, hän liikutteli

yhteenkahlittuja käsiään edestakaisin ja nauroi melkein kuin

mielipuolen kamalaa naurua. Detchard ja lääkäri painiskelivat keskellä

huonetta, sillä jälkimmäinen oli hypännyt murhamiehen tielle ja koetti

pidättää tätä pääsemästä saaliinsa kimppuun. Juuri kuin minä astuin

sisään, tempautui Detchard irti heikon miehen käsistä ja lävisti

poloisen miekallaan.

Zendan vanki · 第 27 / 32 题