Kuningas tekee tehtävänsä.
En tiedä, olinko nukkunut minuutin verran vaiko vuosisadan.
Havahduin kylmänpuistatuksiin ja tajusin, että kasvoni, hiukseni ja
vaatteeni olivat likomärät. Ja vierelläni seisoi ukko Sapt ja irvisteli
pilkallisesti tyhjä vesisanko kädessään. Pöydänreunalla istui Fritz von
Tarlenheim, kalmankalpeana ja mustat renkaat silmien ympärillä.
Hypähdin suuttuneena pystyyn.
»Teidän leikinlaskunne menee liian pitkälle!» huudahdin uhkaavasti.
»Vaiti! Meillä ei ole aikaa riidellä, enkä minä saanut teitä muuten
hereille. Kello on viisi.»
»Olisin hyvin kiitollinen, herra eversti...» aloitin jälleen kuumenevin
päin, vaikka muuta ruumistani vilustikin.
»Rassendyll!» keskeytti Fritz minut, hypähtäen alas pöydältä ja
tarttuen minua käsivarteen. »Katsokaa tuonne!»
Kuningas maata rötkötti lattialla. Hänen kasvonsa olivat yhtä punaiset
kuin hänen tukkansa, ja hän hengitti hyvin raskaasti. Sydämetön vanha
sammakko Sapt potkaisi häntä tylysti. Hän ei siitä liikahtanutkaan
ja hengitti yhä raskaasti kuten ennenkin. Minä näin, että hänenkin
kasvonsa ja tukkansa olivat yhtä märät kuin minun.
»Olemme temmeltäneet puoli tuntia saadaksemme hänet hereille», sanoi
Fritz.
»Hän joikin kolme kertaa enemmän kuin kukaan meistä», murahti Sapt.
Minä polvistuin ja tunnustelin hänen valtimoaan. Se sykki peloittavan
hitaasti. Me kolme silmäsimme pitkään toisiimme. »Olikohan viimeisessä
pullossa opiumia?» kysyin kuiskaten.
»En tiedä», vastasi Sapt.
»Meidän täytyy saada tänne lääkäri.»
»Sellaista ei ole kymmenen mailin matkalla; mutta vaikka saisimme tänne
tuhatkin lääkäriä, niin emme saa häntä Strelsauhun tänä päivänä. Alina
tunnen hänet; häntä ei saa pieksämälläkään hereille vielä kuuteen,
seitsemään tuntiin.»
»Mutta entä kruunaus!» huudahdin kauhistuneena.
Fritz kohautti olkapäitään; siten huomasin hänen tekevän melkein joka
tilaisuudessa.
»Meidän täytyy lähettää sana, että hän on sairastunut», hän ehdotti.
»Niin kai, se lienee parasta», virkoin. .
Vanha Sapt, joka näytti virkulta kuin kala vedessä, oli sytyttänyt
piippunsa ja veteli tuimia sauhuja.
»Jollei hän tule tänään kruunatuksi», hän sanoi, »niin panen
kuparilantin vetoa, ettei häntä kruunata ikipäivänä.»
»Herra Jumala, mutta minkätähden?»
»Koko kansa on siellä koolla ja odottaa nähdäkseen häntä, puolet
sotajoukoista samoin — musta Mikko niiden etupäässä. Onko meidän
lähetettävä sana, että kuningas on juovuksissa kuin pölkky?»
»Ei, vaan että hän on sairastunut», sanoin.
»Sairastunut!» matki Sapt ivallisesti nauraen; »hänen sairautensa
tunnetaan täällä liiankin hyvin. Hän on ollut sellainen 'sairas'
ennenkin.»
»Niin — mutta meidän on pakko antaa ihmisten ajatella mitä tahtovat»,
sanoi Fritz avuttomasti. »Minä vien kyllä sanan ja koetan parhaani
mukaan selvittää tilanteen.»
Sapt kohotti kättään.
»Sanokaapas minulle», hän virkkoi minulle, »uskotteko te hänen saaneen
opiumia?»
»Uskon aivan varmasti», vastasin.
»Ja kenenkä syytä on, että hän on sitä saanut?»
»Kenenkäs muun kuin tuon kirotun koiran mustan Mikon!» sähisi Fritz
hampaittensa välistä.
»Niin juuri», sanoi Sapt — »jotta kuningas ei tulisi kruunatuksi.
Rassendyll ei tunne tätä meidän mainiota Mikkoamme. Mitäs luulette,
Fritz ettekö usko, että Mikolla on toinen kuningas varalla? Eiköhän
toinen puoli Strelsauta kannata toista kruununtavoittelijaa? Niin totta
kuin Jumala on taivaassa, menee kuninkaalta kruunu iäksi, jollei hän
tänään näyttäydy Strelsaussa! Minä tunnen mustan Mikon!»
»Voimmehan kuljettaa hänet sinne vaunuissa», ehdotin.
»Niin tosiaan, hän näyttääkin oikein korealta!» puuskahti Sapt
myrkyllisesti.
Fritz von Tarlenheim kätki kasvot käsiinsä. Kuningas hengitti yhä
raskaasti ja miltei kuorsaten. Sapt potkaisi häntä jälleen.
»Senkin humalainen elukka!» hän ärähti. »Mutta hän on Elphberg ja
isänsä poika, ja ennen tahtoisin palaa hornan tulessa kuin nähdä mustan
Mikon istuvan hänen valtaistuimellaan!»
Olimme kaikki hetken ääneti; sitten Sapt rypisti tuuheita harmaita
kulmakarvojaan, otti piipun suustaan ja sanoi minulle:
»Kun ihminen tulee vanhaksi, niin hän alkaa uskoa kaitselmukseen.
Kaitselmus on tuonut teidät tänne; kaitselmus lähettää teidät
Strelsauhun.»