IX.

Ylihallitus piti kokoustaan johtokunnan huoneessa. Bob syöksähti

kursailematta sisään.

"Sana vaan, hyvät herrat", huusi hän. "Minulla on suurempi joukko

kauppoja tekeillä sekä ostoja että myyntejä kuin kellään muulla pörssin

jäsenellä. Ennenkuin hallitus päättää sulkea pelastaakseen 'Kadun',

esitän ratkaistavaksi seuraavaa: Jos pörssi lakkauttaa kaupanteon

kolmeksikymmeneksi minuutiksi ja sallii minun puhua salissa jäsenille,

sitoudun minä ostamaan osakkeita kautta koko salin, kunnes ne ovat

nousseet vähintäin puolet laskemastaan määrästä, mahdollisesti

kohonneet entisiin hintoihinsa. Minä ostan siksi kun olen tehnyt lopun

biljoonaan nousevan omaisuuteni viimeisestä satadollarisesta. Tämä

tekee kai sulkemisen tarpeettomaksi. Tiedän tämän olevan sangen

tavattoman pyynnön, mutta herrat ovatkin joutuneet mitä

eriskummallisimpaan asemaan, merkillisimpään arvopaperipörssin

historiassa. Jos tiedonannot salissa pitävät paikkansa, on jo yli

kahdensadan pankin ja trustiyhtiön kautta koko maan kukistunut ja uusia

romahduksia tulee tiedoksi joka hetki. Puolet tämän pörssin sekä

Bostonin ja Philadelphian pörssien jäsenistä ovat maksukyvyttömiä ja

ovat jo sulkeneet liikkeensä tai sulkevat ne ennen kello kolmea, ja

pörssipaperein arvonvähennys taitaa nousta yli viidentoista biljoonan.

Jos ei mihinkään toimenpiteisiin ryhdytä ennen sulkemista, pääsee sama

kauhu valloilleen huomispäivänä jokaisessa Euroopan pörssissä."

Johtokunta päätti heti esittää ehdotuksen koko hallinnolle. Seuraavassa

tuokiossa paukahti puheenjohtajan vasara ja salissa vallitsi

haudanhiljaisuus. Kaikkien katseet olivat kiinnitetyt puheenjohtajaan.

Joka mies tässä suuressa joukossa tiesi, että nyt kuulemastaan

riippuisi ainakin tällä hetkellä ei ainoastaan Wall Streetin vaan

kansakunnankin, ehkäpä koko sivistyneen maailman onni ja menestys.

Puheenjohtaja sanoi:

"New-Yorkin arvopaperipörssin jäsenet! Ylihallitus on antanut

tehtäväkseni ilmoittaa, että mr Robert Brownley on pyytänyt

kaupantekojen keskeyttämistä puoleksi tunniksi saadakseen puhua teille.

Jos tähän pyyntöön suostutaan, selittää mr Brownley kaupan jälleen

alotettua aikovansa ostaa niin suuren määrän osakkeita, jotta kaikkien

käynnissä olevien hinnat tulevat kohoamaan puolet laskemastaan,

mahdollisesti niinkin korkealle kuin ne olivat ennen alentumistaan. Hän

sitoutuu ostamaan koko omaisuudellaan eli biljoonalla dollarilla. Minä

ehdotan äänestystä mr Brownleyn pyynnön johdosta. Kaikki, jotka

puolustavat sitä, sanovat 'niin'."

Kautta salin kajahti "niin", jotta seinät tärisivät.

"Kaikki, jotka hylkäävät sen, sanovat 'ei'."

Kuolonhiljaisuus vallitsi.

"Mr Brownley tekee hyvin ja tulee puhumaan tältä korokkeelta, ja

sekunnilleen puolen tunnin kuluttua paukahtaa vasara, ja pörssi alottaa

toimintansa jälleen."

Bob Brownley nousi puheenjohtajan jättämälle paikalle. Ahdinko

huoneessa kasvoi minuutti minuutilta. Sähkölennättimet levittivät jo

tietoja tästä tavattomasta kohtauksesta kaikille välitystoimistoille,

huomattaville liikkeille ja pankeille yli koko maan, ja muutamain

minuuttien kuluttua tiedettäisiin se jo Euroopan pääkaupungeissakin.

Sellaista kuulijakuntaa ei historia tiedä kertoa ennen olleen kellään.

Sen muodosti koko sivistynyt maailma. Pörssiä ympäröiviltä kaduilta --

Wall Streetilta, Broad Streetilta ja New Streetilta kuului jo

väkijoukon kumea kohu. Ennenkuin sähkölennätin ehtisi ilmoittaa pörssin

toiminnan uudelleen alkaneen, olisivat joukot kasvaneet jo satoihin

tuhansiin, sillä koko rahamiesten alue oli kiehunut ja kuohunut jo yli

tunnin ajan.

Tällä kertaa voitiin todella Bobiin sovittaa tuo useasti väärin

käytetty lausetapa: "hän oli sopiva osaansa." Kun Robert Brownley nosti

päänsä ja rintansa pystyyn ja mitteli katseillaan näitä miehiä, joista

hän oli loukannut monia, joista useat olivat saaneet tarttua

kerjäläissauvaan hänen tähtensä, joita hän oli kiduttanut jokaista, oli

hän kuin eläinten kuningas, kuin leijona, äskettäin vangittu

aarniometsässä, ja nyt juuri päässyt häkistään vapauteen. Uhka,

ihastus, halveksiminen ja sääli kuvastuivat yhtaikaa hänen ilmeessään

ja liikkeissään, mutta yli kaiken kuulti tuo kirkas itseensä luottamus,

tuo "Tässä seison minä, yksi kaikkia vastaan", joka pani vilunväreet

karmimaan pitkin selkäpiitäni.

"Wall Streetin miehet!

"Te olette juuri saaneet olla verrattoman hävitystyön todistajina. Minä

olen anonut tilaisuutta saada puhua täällä opettaakseni teille, kuinka

kuka tahansa pörssin jäsenistä voi koska tahansa tehdä saman, minkä

minä olen tehnyt tänään. Painakaa mieleenne, mitä nyt aijon sanoa

teille. Viimeisen neljännesvuosisadan kuluessa on meidän vapaassa,

ihanassa maassamme kehittynyt järjestelmä, jonka avulla muutamat harvat

ottavat itselleen monien työn tulokset. Miehet, jotka näin ottavat,

eivät ole Jumalalta eivätkä ihmisiltä saaneet suurempaa ottamisen

oikeutta kuin nekään, joilta he ryöstävät. Heitä ei ole Jumala

varustanut millään erityisen etevillä ominaisuuksilla, he eivät ole

lähimmäistensä hyväksi suorittaneet mitään suurtöitä tai antaneet

näille mitään arvokasta, joka oikeuttaisi heidät tällaiseen ottamiseen.

Heidän ainoa oikeutensa ryöstön harjoittamiseen on oman luomansa

järjestelmän viekkauden ja juonien tunteminen. Tätä ei voi kukaan

kieltää, sillä asia on päivänselvä. Miehiä tulee päivän koittaessa Wall

Streetille, eikä heillä ole penniäkään taskussaan; ja ennen saman

päivän laskua poistuvat he sieltä miljoonain omistajina. Niin

kaikkivaltiaaksi on tämä sortamisjärjestelmä käynyt, että yksityiset

miehet voivat yhdessä ihmisijässä saada haltuunsa miljoonia

lähimmäistensä säästämistä varoista. Meidän päivinämme orjailee kansa,

kahdeksankymmentä miljoonaa sielua, näitten muutamain harvain hyväksi,

saaden palkakseen ruoan ja asunnon. Minä näin tämän rosvoamisen. Minä

tunsin rosvon ruoskan iskut. Minä aloin etsiä sen olemassaolon

salaisuutta. Minä löysin sen täältä, tästä pelihelvetistä. Minä

huomasin ostamiemme ja myymiemme osakkeitten olevan vaan pelimerkkejä;

että se, jolla oli korkeampi kasa merkkejä, voi lyödä vastustajansa

laudalta; että hänen vastustajansa oli koko maailma, koska kaikki

ihmiset välittömästi tai välillisesti ovat kietoutuneet pörssipeliin.

Voittamiseen ei tarvita muuta kuin riittävä määrä merkkejä. Jos näitä

merkkejä myytäisiin ja ostettaisiin samoilla ehdoilla kaikille ja

kaikilta, ei kukaan voisi ostaa enempää kuin jaksaa maksaa, ja peli,

vaikkakin onnen kauppaa, olisi kuitenkin rehellistä. Muutamat

vehkeilijämestarit, velhot, kun rahat olivat kysymyksessä, havaitsivat

jo kauvan sitten tämän ja keksivät järjestelmän, jonka avulla

kansaa säälimättä ryöstetään. Heidän keksimänsä järjestelmä oli

yksinkertainen, niin yksinkertainen, että maailma ei ole voinut tämän

neljännesvuosisadan kestäessä päästä sen kokonaisuuden perille -- ette

tekään, jotka olette tuntijoita olevinanne. Ei kukaan ollut uskonut

vapaan kansan, jonka tarkoituksena oli raivata kaikille tie yhtä

tasaiseksi rikkaaksi pääsemiseen, ja joka tahtoi pitää huolta

hankittujen rikkauksien turvaamisesta, olevan sellaisen tomppelin, että

antoi riistää itseltään kokoamansa rahat sellaisella tempulla, jota

lapset leikkiessään sokkosilla käyttävät. Koko menettely ei ollut

kummempi kuin erään ryövärin ennen vanhaan. Hän näet poimi pieniä kiviä

merenrannalta, merkitsi ne rahoiksi ja osti näillä rahoilla työtä

lähimmäisiltään. Tämän työn ja kivistä tekemiensä rahain avulla hän

otti taas työntekijöiltä pois heidän työstään maksetut rahat, kunnes

koko maa oli rahantekijän orjana. Nämät velhot sanoivat: me valmistamme

mielivaltaisesti näitä merkkejä -- osakkeita. Kun olemme niitä

valmistaneet, myymme niin paljon maailmalle, kuin se vaan ostaa jaksaa

ja käyttämällä jäljellä olevaa rajatonta varastoamme otamme takaisin jo

myymämme ja näin jatkamme tätä menettelyä kunnes olemme saaneet kaikki

rahat käsiimme ja kansan orjaksemme. Tätä varten tarvittiin, paitsi

merkki-osakkeitten valmistusta, muutakin, tarvittiin pelihelvetti,

jonka koneisto käyntiin päästyään kiinnittäisi näihin merkkeihin varman

kauppa-arvon, helvetti, jossa merkit myytyä voidaan voittaa ne

takaisin. Minä huomasin, että jos näitten silmänkääntäjäin temput

voitaisiin paljastaa ja heidän järjestelmänsä tuhota, täytyisi sen

tapahtua tämän pörssikoneiston avulla. Minä olen tutkinut koneistoa ja

ihmetellyt, että miehet niin kauvan ovat käyneet täällä kuin aasit.

"Osakepelin luonnosta seuraa välttämättömästi, että sitä johdetaan

erityisten sääntöjen mukaisesti, jotka ovat muuttumattomat, ja joita

vastaan ei saa rikkoa, ja pelkkä yrityskin muuttaa näitä tai rikkoa

näitä vastaan kukistaisi koko pörssipelin. Perussääntö, koko

pörssipelin olemukselle ehdottomasti välttämätön sääntö on tämä:

Jokainen pörssin jäsen voi pörssin aukaisemisen ja sulkemisen välisellä

ajalla ostaa tai myydä niin monta osaketta ja arvopaperia kuin häntä

vaan haluttaa. Tämän säännön mukaan ei hänen ostamistaan ja myymistään

voi rajoittaa se määrä, jonka hän voi ottaa ja maksaa tai myydä

etukäteen ja saada maksun siitä, sillä koko maailmassa ei löydy niin

paljon rahaa, että saataisiin maksetuksi kaikki, mitä tämä sääntö

sallii ostaa ja myydä yhden ainoan päivän kuluessa. Syy on se, että

nämät muutamat taikatemppujen tekijät ovat mielivaltaisesti

valmistaneet monta kertaa enemmän osakkeita kuin on rahoja. Sen

osakemäärän, minkä kuka tahansa voi pörssikauden kuluessa myydä,

rajoittaa ainoastaan se määrä, jonka hän voi tarjota, ja hän voi

tarjota niin paljon kuin kielensä kerkiää; eikä kukaan voi pakoittaa

häntä näyttämään, kykeneekö hän hankkimaan tarjoamansa määrän,

ennenkuin myyminen on lopussa s.t.s. seuraavana päivänä. Te kysytte, te

kuten minäkin: voiko tämä olla mahdollista? Te tulette saamaan saman

vastauksen kuin minäkin. Niin se on ja niin sen täytyy olla niin kauvan

kuin pörssipeliä jatkuu. Huomatkaa tarkoin, mitä sanon, sillä tämä

väite on sangen tärkeä teille kaikille. Pörssin jäsen voi päivän

kuluessa myydä niin monta osaketta kuin hän suvaitsee kaupaksi tarjota.

Jos nyt yritetään pakoittaa häntä myyntiajallaan ennen tai jälkeen

tarjouksensa todistamaan kykenevänsä heti paikalla hankkimaan tarjotut

osakkeet, romahtaa koko pörssilaitos, sillä tämän vehkeilyn luontoon

kuuluu juuri samojen osakkeitten myyminen yhä uudelleen pitkin päivää,

eikä myyjä voi tietää, vielä vähemmin todistaa voivansa hankkia niitä

ennenkuin on sopinut ostajan kanssa kaupoista, eikä ostaja taas voi

sopia kaupoista, ennenkuin hänestä oston kautta on tullut ostaja. Jos

laadittaisiin sääntö, joka pakoittaisi myyjän todistamaan pätevyytensä

ennen myyntiä, olisi kukin jäsen selvillä toisesta jäsenestä, eikä

silloin voisi pörssipelistä olla puhettakaan. Päästyäni tästä selville,

huomasin, että kun 'Järjestelmän' harvalukuiset velhot olivat keksineet

varman keinon kansan rikkauksien riistämiseen niitten oikeilta

omistajilta, oli minun tiedossani yhtä varma keino saada pois näiltä

muutamilta harvoilta heidän monilta ryöstämänsä rikkaudet. Ja tämän

tiedon ohella juurtui minuun vakaumus, että keinoni oli yhtä

kunniallinen, kenties kunniallisempikin kuin 'Järjestelmän'. He ottivat

viattomilta, minä ottaisin rikollisilta, mitä nämät kunniattomalla

tavalla olivat itselleen hankkineet. Minä päätin koetella käytännössä

keinoani.

"Kenties en olisi tullut sitä koskaan tehneeksi, jos ei tuota

sokerikauhua olisi sattunut, jolloin 'Järjestelmä' Barry Conantin

kautta ryösti minulta miljooneja. Sen kauhun aikana teki 'Järjestelmä'

minulle rajattomien varojensa avulla, jotka ovat ryöstetyt kansalta

mielivaltaisesti valmistamalla osakkeita ja niillä keinottelemalla,

saman, minkä minä sittemmin olen voinut tehdä ilman muita apukeinoja

kuin oikeuteni toimia pörssisalissa. Te näitte ensimäisen kokeeni

tuloksen sokerikauhussa n:o 2. Muutamissa minuuteissa varasin itselleni

kymmenen miljoonan dollarin suuruisen voiton. Olisin voinut muuttaa sen

viideksikymmeneksi, vaikkapa sadaksiviideksikymmeneksi miljoonaksi,

mutta minä en ollut vielä täysin perehtynyt ryövärijuoneeni ja sitä

paitsi minulla oli silloin sentään sydänkin. Ansaitakseni nämät

kymmenen miljoonaa tarvitsi minun vaan myydä enemmän sokeriosakkeita

kuin Barry Conant jaksoi ostaa. Tämä oli helposti tehty, sillä Barry

Conant joka ei tuntenut minun äsken keksimääni juonta, ei voinut ostaa

enempää kuin hän seuraavana päivänä olisi jaksanut maksaa tai oikeammin

sanoen luuli suojattiensa jaksavan maksaa, kun taas minä, joka en

aikonutkaan hankkia niin paljon kuin myin -- kunhan vaan alensin hinnan

siihen pisteeseen, jossa voin pakoittaa ne, jotka olivat ostaneet

osakkeita, myymään takaisin ne miljoonien tappiolla -- kun minä voin

myydä kuinka paljon tahansa, sananmukaisesti rajattoman määrän. Kun

Barry Conant oli ostanut niin paljon kuin häntä halutti maksaa, täytyi

hänen peräytyä minun tarjousteni tieltä, ja minä voin vähitellen

alentaa hinnat, siihen määrään, ettei hän ostamiaan osakkeita vastaan

lainaamalla voisi hankkia kylliksi rahoja maksaakseen minulle, mitä oli

ostanut minulta. Hänen täytyi silloin kääntyä takaisin ja myydä minulta

ostamansa, ja kun olin ostanut ne häneltä taas kymmentä miljoonaa

vähemmällä kuin myydessäni olin niistä saanut, olivat osat vaihtuneet.

Minä olin myynyt hänelle 100,000 osaketta 220 dollarista kappaleelta.

Hän oli myynyt ne takaisin 120:stä, eikä hänellä ollut nyt osakkeita

enemmän kuin alkuaankaan. Me molemmat olimme osakkeihin nähden samassa

asemassa kuin alussakin, mutta voiton ja tappion suhteen oli seuraava

eroitus: minä olin voittanut kymmenen miljoonaa, Barry Conantin

suojatit, 'Järjestelmä', olivat sen sijaan menettäneet kymmenen

miljoonaa -- pieni juoni oli tämän kaiken saanut aikaan. Periaatteessa

ei tämä juoni eroa siitä, jota 'Järjestelmä' käyttää alituisesti. Kun

'Järjestelmä' valmistettuaan sokeriosakkeita myy niistä 100,000

kansalle 10,000,000 dollarin hinnasta, johtaa se markkinoita näitten

kansalta ottamainsa 10,000,000:n avulla siten, että kansa hädissään myy

ostamansa 100,000 osaketta 5,000,000:lla. Kun 'Järjestelmä' näin on ne

ostanut takaisin, keinottelee se taas markkinat sellaisiksi, että

kansa 1,000,000:lla ostaa äsken 5,000,000:lla myymänsä osakkeet.

'Järjestelmä' ei tee rangaistuksenalaista rikosta. Enkä minäkään

tehnyt. Minä en edes koskettanut pörssin sääntöjä enempää kuin

'Järjestelmäkään' toimeen pannessaan vehkeilyjään. Ensimäisen kokeiluni

perästä olen useita kertoja käytäntöön sovelluttanut juoniani ja joka

kerta olen voittanut miljooneja. Tänään on minulla oman tarkastukseni

alaisena, yhtä varmasti kuin jos olisin ansainnut ne yhtä rehellisesti

kuin käsityöläinen viikkopalkkansa tai maanviljelijä sadon

viljelyksistään, yli biljoonan, eli kyllin suuri summa pitämään

miljoonan ihmistä orjuudessa koko heidän elinaikansa.

"Mitä te ajattelette, järkevät miehet, tällaisesta asemasta? Te

tiedätte, sillä olettehan te perehtyneet pörssipeliin, että Amerikan

kansa, joka kerskailee lahjakkaisuudellaan ja rohkeudellaan, vuoden

toisensa perästä tulee rahasäkkeineen, jotka ovat heidän työnsä

ja vaivansa tulos ja heittää sadat miljoonansa tähän teidän

pelihelvettiinne. Te tiedätte, että nämät miljoonat ihmiset, joita te

kutsutte lampaiksi ja juottoporsaiksi, ovat hulluja. Te naureskelette

partaanne, kun nämät lammasraukat, joita te vuosi vuodelta lähetätte

kotiin tyyten kerittyinä, palaavat taas teidän kerittäväksenne. Te

ihmettelette, että nämät kauppiaat, käsityöläiset, kaivostyöläiset,

lakimiehet, maanviljelijät, joilla on älyä kylliksi luvallisilla

keinoilla hankkiakseen jokapäiväisen leipänsä, laahaavat kaikki tyyni

teidän pelihelvettiinne, josta kuka tahansa voi todistaa, että me,

jotka johdamme peliä emmekä tuota mitään, riistämme vuosittain satoja

miljooneja tuottajilta käyttääksemme ne kulunkeihin ja satoja

miljooneja voitto-osinkoihin -- sillä kyllä me tiedämme, ettei meillä

ole mitään antaa heille korvaukseksi siitä, mitä he tänne laahaavat. Te

tiedätte jokaisen dollarin niistä biljoonista, jotka menetetään Wall

Streetillä merkitsevän rautatiekiskojen, vuoliainten ja vaunujen hinnan

kallistumista ja tämä vuorostaan merkitsee korkeampia matkustaja- ja

rahtimaksuja kansalle. Te tiedätte, että käsityöläinen kantaessaan

omaisuutensa Wall Streetille ja menettäessään sen siellä jossain määrin

ylentää saappaitten ja kenkien, puuvilla- ja villavaatteitten ynnä

muitten valmistamainsa ja kansalle myymäinsä tarvekapineitten hintoja.

Te tiedätte, että kun kupari-, lyijy-, tina- ja rautakaivostyömies

jättää ylijäämän työstään 'Järjestelmän' käsiin, merkitsee se kansan

saavan maksaa enemmän kupariastioistaan, vesiränneistään, vedestä, joka

juoksee pitkin lyijytorvia, läkkikipoistaan ja rauta-astioistaan,

samoin kallistuvat asuntojen vuokrat ja kaikki tarpeet, joihin

konetyötä, puuainetta ja muita raaka-aineita tai valmisteita tarvitaan.

Te tiedätte, että jokainen satamiljoonainen, jonka todelliset tuottajat

jättävät meikäläisille rosvoille, merkitsee halvempia työpalkkoja tai

tarve- ja ylellisyyskapineitten pienempää kulutusta kansalle yleensä ja

maanviljelijälle erittäin. Te tiedätte tapanamme Wall Streetillä olevan

pontevasti teroittaa 'Järjestelmän' esittämää ja kansan papukaijan

tavoin matkimaa väitettä, nimittäin että kansaan yleensä ei meidän

pelimme koske, sillä kansalla ei ole ylijäämiä peliin pantavaksi, eikä

se siis koskaan käy Wall Streetillä. Ja kuitenkaan, vaikka te tämän

kaiken tiesitte, ette te hetkeäkään ajatelleet huolimatta suuresta

viisaudestanne ja kyynillisyydestänne, että juuri tässä laitoksessa,

jonka te omistatte, ja joka on teidän valvontanne alaisena, oli teitä

jokaista varten 'Sesam, aukene!' päästäksenne käsiksi niihin

kulta-arkkuihin, jotka 'Järjestelmä' on ahtanut täyteen rahaa, otettua

kansan varastoista. Mitä, kysyn minä, ajattelettekaan te, viisaat

miehet, asiain tilasta sellaisena kuin sen nyt näette?"

Painostava hiljaisuus vallitsi salissa. Suuri joukko, jossa nyt melkein

kaikki pörssin jäsenet olivat saapuvilla, kuunteli suu ja silmät

selällään tämän toverinsa tekemiä paljastuksia. Robert Brownleyn

tähdätessä puhtaan johdonmukaisuuden tykistönsä heidän järjestelmäänsä

kohti, alkoi kuulua kärsimättömyyden sorinaa suuresta pörssin ympärillä

seisoskelevasta roskajoukosta, sillä aniharvat ulkona tungoksessa

olevista ymmärsivät syyn hiljaisuuteen, joka vallitsi tuossa

jättiläismäisessä ihmis-muserruskoneistossa, joka ei koskaan ennen

kello kymmenestä kolmeen ollut hetkeksikään lakannut pyörimästä, paitsi

uhriensa sieluja ja sydämiä sen hammasrattaista irroitettaissa.

Bob Brownley silmäili vaieten ja syvää halveksumista osoittaen alas

pörssipelaajien hengettömiin kasvoihin. Sitten jatkoi hän:

"Wall Streetin miehet, vanhain kirjoissa on kirjoitettuna, että kaikki

paha kantaa itsessään parannuksensa tai häviönsä siemenen. En tahdo

väittää, että tämä, mitä nyt olen teille ilmaissut on tuleva teille

inhoittavan pahan parannuskeinoksi, mutta sen vaan sanon, että tämä on

pahan hävittäjä ja tehdessään maailmalle palveluksen pahan parantajana,

jättää se kaiketi teidät jälelle kuumempaan helvettiin kuin se, jonka

liekit teitä nyt kalvavat. Ei ole vahingoksi, vaikka se sen tekeekin.

Kun minä olen lopettanut, voi jokainen New-Yorkin arvopaperipörssin

jäsen, joka tuntee poltinraudan sielussaan, saada silmänräpäyksessä

korvaukseksi siitä rajattomat rikkaudet. Te, jotka nyt otaksutte

mahtavan yhdyskuntanne voivan laatia uudet säännöt, jotka tekevät minun

keksintöni mitättömäksi, teille minä sanon: varjoa hapuilette. Ei löydy

ainoatakaan sääntöä, ei keinoa, joilla voitaisiin sen pätevyyttä

vastustaa. New-Yorkin pörssissä on tuhannen jäsenpaikkaa. Tänään ne

ovat 95,000 dollarin arvoiset jokainen, yhteensä 95,000,000 dollaria

siis. Tämä arvo riippuu siitä tosiasiasta, että sanotussa pörssissä

käsitellään 1-3 miljoonaa osaketta päivittäin. Jos jollain tavoin

koetettaisiin estää keksintöni sovelluttamista, laskisivat tällaisen

kokeen kautta kauppasopimukset viiteen- tai kymmeneentuhanteen

osakkeeseen päivässä tai rajoittuisivat vaan sellaisiin papereihin,

jotka todella tulisivat hankittaviksi ja maksettaviksi. Jotta minun

keksintöni kävisi hyödyttömäksi, täydyttäisiin saman osakkeen tai

arvopaperin ostaminen tai myyminen useammin kuin yhden kerran päivän

kuluessa tehdä mahdottomaksi, samoin hankintakeinottelu, joka nyt,

kuten tiedätte, on uudenaikaisen pörssipelin perustus ja kulmakivi. Jos

tämä voisi tapahtua, alenisivat nuot 95,000,000 dollarin arvoiset

paikat 5,000,000:n arvoisiksi, ja -- mikä kansalle kokonaisuudessaan on

vielä suuremmanarvoista -- koko rahamaailma tulisi aivan uudestaan

muodostettavaksi. Wall Streetin miehet, älkää olko lapsellisia! Minun

keksintöni hävittää varmasti maailmasta sen suurimman kirouksen,

salajuonittelun."

Tukahutettu murina kuului pelaajain joukosta. Robert Brownley vastasi

siihen uhkamielisellä katseella.

"Sallikaa minun nyt osoittaa teille olevan mahdotonta estää ketä

tahansa tekemästä samoin kuin minä olen tehnyt monet kerrat viimeisen

viiden vuoden kuluessa. Ainoa pääoma, jota keksintöni käyttämiseen

tarvitaan, on pontevuus ja julkeus tai pontevuus ilman julkeutta. Te

tiedätte aivan hyvin kaikkina aikoina pörssissä olleen jäseniä

sellaisia, jotka ansaitakseen miljoonia, ovat olleet valmiit mihin

rikoksiin tahansa, ehkä murhaa lukuunottamatta. Useat pörssin jäsenet

ovat pitkin aikaa näyttäneet olevansa kyllin pontevia tai julkeita

kavaltamaan toisten varoja, tekemään vääriä kirjallisia todistuksia,

kirjoittamaan arvottomia velkakirjoja, väärentämään osakkeita ja

arvopapereita miljoonaakin pienemmän voiton tähden, ja vaikka ovat

varmasti tietäneet töittensä tulevan ilmi. Kaikki nämät rikokset ovat

laillisen rangaistuksen alaisia, ja niistä seuraa ehdottomasti

vankeutta tai kunnian menettäminen. Kuitenkin on tämän pörssin

jäsenissä aina ollut kylliksi julkeita tai epätoivoisia antautuakseen

tälle vaaralle alttiiksi, kun heitä on uhannut omaisuuden häviö ja

julkinen konkurssi eikä pontevuutta rikoksen toimeenpanemisessa ole

heiltä puuttunut. Minä toistan vielä kerran väitteeni, että aina on

pörssin jäsenien joukossa löytynyt sellaisia, jotka ovat olleet valmiit

miljoonia voittaakseen tekemään minkä rikoksen tahansa paitsi murhaa.

Jotta tulisitte huomaamaan minun seuraajiani nousevan teidän

joukostanne silloin tällöin pörssin olemassa olon kestäessä, tahdon

luetella ne eri jäsenluokat, jotka tulevat astumaan jäljissäni.

"Ensin salavehkeilijä, jonka tunnuslauseena on 'kullassa turvani' --

'Järjestelmä'-rotuinen mies, vaikka velhopiirin ulkopuolella oleva. Sen

luokan mies juttelee tähän tapaan: Minä tunnen parikymmentä 'Kadulla'

ja seura-elämässä suurta kunnioitusta nauttivaa miestä, mutta heillä on

kymmeniä miljoonia, hankitut 'Järjestelmän' juonien avulla, vaikkakaan

ei lainrikkomisilla. Jos turvaun Brownleyn juoneen ja myyn, mitä

minulla ei ole, kunnes kauhu on päässyt valtaan, voin ansaita miljoonia

kenenkään mitään huomaamatta. Ell'en erehdy, on suuri joukko niistä

miljoonamiehistä, joiden olen nähnyt aikaansaaneen kauhun, ja joita

'Katu' ja sanomalehdistö ovat ylistäneet heidän rohkeutensa ja

taitavuutensa tähden, ja joilla nyt on sangen huomattu asema

liikemaailmassa sekä seurapiireissä, tehneet ihan samalla tavalla, eikä

heitä ole saatu ilmi eikä epäiltykään. Ja vaikka epäonnistunkin, joka

voi tapahtua ainoastaan, jos jokin tavaton seikka sattuu myydessäni,

niin en ole tehnyt mitään rikosta enkä todellisuudessa kellekään

ihmiselle siveellisesti väärin, sillä jos lyön laimin sitoumukseni

hankkia ne osakkeet, jotka myin saadakseni kauhua aikaan, eivät

ostajani tule kärsimään muusta kuin siitä, etteivät saa, mitä ovat

ostaneet; he ovat yksinkertaisesti samassa asemassa, missä olivat,

ennenkuin minä koetin kauhua herättää.

"Toiseksi, jos joku pörssin jäsen mistä syystä tahansa on joutunut

häviölle ja päässyt selville siitä, että hänen on tehtävä julkinen

konkurssi, jossa menettää kaiken omaisuutensa, olisi hän narri, jos ei

koettaisi saada aikaan kauhua, koska hän voisi sen avulla voittaa

takaisin menetetyn omaisuutensa, ja välttää konkurssin, jos hän sitten

syystä tai toisesta ei onnistukaan aikeessaan, seuraa siitä vaan hänen

vararikkonsa, joka olisi muutenkin tapahtunut.

"Kolmannen luokan muodostaa tuo suuri joukko, joka tulee aina

pysymään niin kauvan kuin pörssipeliä olemassa on, tuo rehellisten,

kunniallisten pörssimiesten luokka, jotka eivät tahdo millään tavoin

sopimattomasti ja kohtuuttomasti menetellä vastapelaajiansa kohtaan,

ennenkuin äkkäävät olevansa häviön partaalla näitten vehkeilyjen

tähden.

"Tarkastelkaamme edelleen, onko pörssillemme mahdollista estää

keksintöni käyttämistä, sen jälkeen kun se on tullut kaikille

tunnetuksi. Otaksukaamme ylihallitukselle edeltäkäsin ilmoitetun,

että tätä temppua aijotaan käyttää. Jos gong-gongin soitua hallitus tai

joku muu, jolla on suuri sananvalta pörssissä voisi pörssikauden

kestäessä pakoittaa jäsenen lakkauttamaan toimintansa, olkoonpa vaikka

tämän laillisuuden todistaminen kysymyksessä, kukistuisi koko

pörssipelilaitos. Ajatelkaa, minä pyydän teitä. Otaksukaa, että

sellainen mies kuin Barry Conant tai minä tai kuka innokas

toimistovälittäjä tahansa, alkaa panna täytäntöön jonkun ostajan

määräyksiä, joka, huomatkaa se, ennen muita on saanut tiedon jonkun

kaivoksen palosta, presidentin kuolemasta, jostain sodanjulistuksesta

tai muusta näistä monenlaisista seikoista, jotka vaativat

silmänräpäyksessä toimimaan, ja jolloin minuutin vitkastelu riittäisi

syöksemään turmioon välittäjän tai hänen edustamansa toiminimen tai sen

suojatit. Jos nyt olisi ylihallituksen vallassa kutsua välittäjä

tilille, voisi joku ammattiostaja tai salavehkeilijä ilmoittaa

puheenjohtajalle kysymyksessä olevan välittäjän aikovan turvautua

Brownleyn keinoon, ja hän voisi silloin kutsua tämän joukosta syrjään,

olisi toinen ottanut haltuunsa välittäjän paikan, ennenkuin tämä ehti

palata, ja mies olisi ehkä ollut turmion oma.

"Wall Streetin miehet, on aivan mahdotonta estää ketään uudistamasta

sitä menettelyä, jonka avulla minä viiden vuoden kuluessa olen koonnut

biljoonan dollareja, mahdotonta, niin kauvan kun uudelleen osto ja

uudelleen myynti ovat sallitut, ja niitten kielto taas antaisi

kuoliniskun kaikelle pörssipapereilla keinottelulle. Kun

osakekeinottelu on loppunut, ei 'Järjestelmä enään voi ryöstää ihmisiä.

Kun ijäksi jätän teidät, pörssi ja osakepeli, ja sen teen astuessani

alas tältä korokkeelta, sanon muserretun sydämen syvyydestä ja

'Järjestelmän' myrskyn kouristaman sielun syvyydestä ja täysin

tietoisena vastuunalaisuudestani lähimmäisilleni ja Jumalalle, että

minä neuvon teitä jokaista tekemään kuten minäkin ja tekemään sen pian,

ennenkuin muut ovat ehtineet estää teitä, ennenkuin muut ovat ehtineet

käyttää keinoani ja räjäyttäneet ilmaan koko pörssipelilaitoksen. Se

teistä, joka seuraa minun neuvoani, voi rauhoittaa omaatuntoaan, jos

semmoista hänellä on, seuraavalla todistuksella: 'Jos otan ajasta

vaarin, saan olla varma menestyksestäni. Kaappaamani miljoonat otan

miehiltä, jotka vuorostaan ovat ottaneet ne toisilta, ja jotka aikoivat

ottaa minunkin miljoonani. Kuta enemmän minä ja muut otamme sitä

pikemmin koittaa päivä, jolloin koko osakepelirakennus luhistuu.'

"Ja tämän päivän pikaista valkenemista pitäisi kaikkein rehellisten

miesten ja naisten rukoilla."

Bob Brownley vaikeni, silmäsi yli mykistyneen kuulijajoukon. Ei

kuulunut hiiskahdustakaan. Koko joukko seisoi sanatonna.

Vielä kerran silmäsi hän ympäri huonetta. Sitten kohotti hän hiljaa

oikean kätensä ja puristi sen nyrkiksi ikäänkuin olisi aikonut iskeä

sillä.

"Wall Streetin miehet!" -- hänen äänensä oli syvä ja juhlallinen --

"osoittaakseen tietävänsä, mikä oli soveliasta tehdä pörssiuransa

viimeisenä päivänä, on Robert Brownley ilmaissut teille temppunsa -- ja

enemmänkin.

"Monet teistä ovat epätoivoisessa asemassa. Monen on huomenna hukka

perinyt. Nyt on otollinen aika turvautua minun keksintööni. Uhrien uhri

on valmis häviöön joutumaan. Se olen minä. Minulla on biljoona

dollaria. Tällä biljoonalla dollarilla kykenen minä ostamaan kymmenen

miljoonaa enimmin kysyttyä osaketta ja maksamaan ne, vaikka ne

laskisivat sata dollaria osakkeelta. Tässä tarjoutuu teille tilaisuus

pelastua perikadosta, tilaisuus korjata omaisuutenne kärsimät vahingot,

tilaisuus kostaa minulle, joka olen ryöstänyt teidät puti puhtaaksi."

Hän vaikeni, mutta ainoastaan niin kauvaksi, että hämmästystä herättävä

neuvonsa ehti päästä kuulijainsa äärimmilleen jännitettyyn

hermokeskustaan. Ja sitten huusi hän syvällä, kirkkaalla äänellä:

"Barry Conant!" Bobin vanha vastustaja hyppäsi notkeasti korokkeelle.

"Minä valtuutan teidät ostamaan kymmenen miljoonaa huomatuimpia

osakkeita mistä hinnasta tahansa, vaikka viisikymmentä pistettä yli

nykyisen hintailmoituksen. Kas, tässä on minun maksuosoituskirjani

merkitsemättömänä, ja minä valtuutan teidät käyttämään sitä aina

biljoonaan dollariin saakka sekä sitoudun huomenna varustautumaan

tarvittavilla rahoilla lunastaakseni teidän asettamanne osoitukset. Te

olette tänään lakkauttanut maksunne seitsemään miljoonaan ettekä siis

voi ottaa osaa pörssikauppaan, mutta minä saan täten ilmoittaa

maksavani Barry Conantin ja hänen toiminimensä kaikki velat. Hänen

asemansa on siis taas varma." Bob oli pitänyt silmällä suurta kelloa;

kun viimeiset sanat olivat päässeet hänen huuliltansa, paukahti

puheenjohtajan vasara.

Hurjaa vauhtia kiiruhtivat pelaajat eri myyntipaikoille.

Salamannopeudella jakoi Barry Conant määräyksiään kahdellekymmenelle

apulaiselleen, jotka Bob Brownleyn huutaessa Conantia olivat

kerääntyneet päällikkönsä ympärille. Minuutin kuluttua oli tuttu

dollaritaistelu taas täydessä käynnissä ennenkuulumattomalla

kiihkeydellä. Ei tarvinnut olla yliluonnollisen viisas nähdäkseen Bob

Brownleyn kylvön langenneen tulistuneeseen maaperään, jotta hänen tähän

asti salassa ollut kaikkimullistava keinonsa nyt koeteltaisiin. Ei

tarvinnut olla kovinkaan perehtynyt tulkitsemaan Kohtalon, vanhan

noidan, kuvakirjoitusta seinällä ollakseen varma siitä, että

"Järjestelmän" kahdestoista hetki pian oli lyövä. Ei tarvinnut korva

olla harjaantunut kuuntelemaan ihmissydämen ja -sielun sykintää

eroittaakseen koko pörssipelilaitoksen tuomion lähenevää jyrinää.

Välittäjien korviahuumaavat huudot, jotka olivat katkaisseet Robert

Brownleyn turmiota ennustavaa puhetta seuranneen äänettömyyden, olivat

herättäneet kaiun, joka uhkasi saada pörssin muurit sortumaan.

Rakennuksen ulkopuolella kohiseva kansanjoukko ulvoi kuin olisi

tuhansia nälkäisiä leijonia päässyt irti ja lähtenyt saaliin hakuun.