II.

Seuraavalla viikolla sai miss Sands paikan Randolph & Randolphin

liikkeen päällikön yksityissihteerinä ja pienen työhuoneen Bobin ja

minun konttorini välissä. Hän ei siellä ollut vielä ehtinyt olla

päivääkään, ennenkuin huomasimme hänen osaavan tehdä työtä. Hän

vietti kaiken aikansa tutkistelemalla raportteja ja analyseeraamalla

raha-asiain alalle kuuluvia tehtäviä osoittaen toimissaan niin nuorelle

henkilölle tavatonta terävyyttä. Tietonsa numeroista oli hän hankkinut

työskennellessään isänsä luona, jossa oli johtanut tilintekoja.

Bob ja minä ymmärsimme hänen koettavan tukahuttaa surullisia

muistojaan työllä, sydämen ja sielun sairauden paraalla lääkkeellä.

Hänen elämänsä konttorissa oli mitä yksinkertaisinta, Hän puhui

ainoastaan Bobin kanssa, paitsi toiminimen asioita, sillä usein annoin

hänelle tietoja niistä jonkun kirjanpitäjän kautta. Kaikki muut

pankkiiriliikkeessä toimivat henkilöt pitivät häntä vapaamielisenä

nuorena kirjailijattarena, joka yhteiskunnallisen asemansa nojalla oli

saanut tilaisuuden omain kokemuksiensa perusteella tutustua

rahamaailman salaisuuksiin käyttääkseen tietojaan sitten jossain

tulevassa romaanissaan. Oli levinnyt huhu hänen olevan etevälahjaisen

kirjailijattaren, joka äskettäin oli salanimellä tehnyt itsensä

huomatuksi kirjallisissa piireissä -- huhu, jonka aivan oikein arvasin

Bobin alkuunpanemaksi, tehdäkseen hienolla tavalla tytön olon

mukavammaksi ja helpommaksi. Minä olin kaikin tavoin koettanut voittaa

uuden tulokkaan suosiota, mutta en mitenkään saanut häntä puhumaan

avomielisesti kanssani ja lopulta luovuin toivottomana yrityksestäni.

Jos en sen lumousvoiman, jonka vaikutuksen ensi kerran hänet nähdessäni

tunsin, ja joka sittemmin oli yhä enentynyt, pakoittamana, kulkiessani

hänen ovensa ohi olisi joka kerta kurkistanut sisään ja nähnyt

hiljaisen tytön istuvan katse alas luotuna pulpettinsa ääressä

työskentelemässä ikäänkuin ei henkensä uhalla saisi minuuttiakaan

tuhlata, en olisi tiennyt hänen koko talossa olevankaan. Minun

ehdotuksestani oli vaimoni koettanut taivuttaa häntä käymään luonamme,

jopa sitten kun olin hänelle riittävästi kertonut Beulah Sandsin

historiasta, jotta hän saisi tytöstä oikean käsityksen, oli pyytänyt

häntä muuttamaan luoksemme asumaankin. Mutta vaikka nuori tyttö

lempeällä ja ystävällisellä tavallaan näytti osaavansa antaa arvon

Katen huolenpitävälle hyvyydelle, antoi hän meidän molempain tuntea,

ettei maksanut vaivaa siihen suuntaan yrittääkään -- hänen täytyi olla

samanlaisessa asemassa kuin kaikkien muittenkin konttorissa

palvelevain. Ja niin jätimme hänet lopulta rauhaan. Noin kolme viikkoa

senjälkeen kun tyttö oli tullut konttoriimme, sanoi Bob minulle, ettei

hän ottanut vastaan keitään vieraita hotelli-asunnossaan hiljaisen

kadun varrella kaupungin yläosassa, ei edes hän itsekään ollut koskaan

tullut vastaan otetuksi.

Mutta siitä päivästä alkain, jolloin tyttö asettui pulpetin ääreen

konttorissamme, oli Bob toinen mies -- oliko hän muuttunut paremmaksi

vai huonommaksi, sitä emme Kate ja minä ruvenneet pohtimaan. Hänen

entinen reipas joustavuutensa oli tiessään, samoin iloinen naurunsa.

Nyt oli hän mies -- tähän asti oli hän ollut poika -- mies, jolla oli

kuormansa kannettavana. Vaikka en olisi kuullutkaan Beulah Sandsin

historiaa, olisin uskonut Bobin horjuvan selittämättömän taakan alla.

Kun hän ennen, siitä asti kun pörssi suljettiin siihen asti kun se taas

aamulla avattiin, aina, käyttääkseni Katen sanoja, oli altis

palvelukseen lastenhoitajana tai minä muuna tahansa ja suostui kaikkiin

pieniin ehdotuksiimme lähteä huvittelemaan, olipa sitten kysymys

päivällisestä ulkoilmassa tai oopperaillasta, voi hän nyt olla

viikkokausia poissa talostamme. Konttorissa oli tapana sanoa, että ei

Bob Brownley ennen gong-gongin lyöntiä tiennyt, että hänellä oli mitään

tekemistä pörssin kanssa. Ennen oli joka ainoa kirjanpitäjä tiennyt,

koska Bob tuli ja meni, sillä hän kulki aina vinhaa vauhtia, nauraen,

huudellen ja ovia paukutellen, eikä kukaan pörssissä ilvehtinyt niin

paljon eikä toimittanut tehtäviään niin iloisella hyväntahtoisuudella

ja terveellä leikillisyydellä kuin hän. Mutta siitä päivästä asti,

jolloin virginialainen tyttö sattui hänen tielleen, oli Bob Brownley

mies, joka vaan mietti, mietti ja mietti. Suurella ponnistuksella voi

hän katsella henkilöä, jonka kanssa puhui, niin kauvan, että ymmärsi,

mitä hänelle sanottiin ja jos häntä kauvan puhuteltiin, näkyi selvästi,

että Bobin ajatukset liitelivät pilvissä. Kaikki hänen ystävänsä ja

tuttavansa huomasivat tämän muutoksen mutta minä olin ainoa,

lukuunottamatta Katea, jolla oli aavistusta tämän muutoksen syistä.

Minä tiesin, että kaksi miljoonaa dollaria ja lähestyvä uudenvuoden

päivä kalvoivat kuin kengurut hänen sydänjuuriaan, vaikka hän ei ollut

minulle mitään virkkanut, sillä keskustelumme jälkeen _Tribesmanilla_

oli hän sulkeutunut kuoreensa kuin simpukka.

Ei hän minua juuri kartellutkaan, mutta osoitti kuitenkin monella

tavalla minulle astuneensa uuteen maailmaan, jossa tahtoi saada olla

yksin. Että Beulah Sandsin asema oli herättänyt eloon kaiken ystäväni

luonteessa uinuvan romanttisuuden, saattanut sen voimakkaaseen

toimintaan, ei minua ensinkään hämmästyttänyt. Minä olin heti

ennustanut Bobin rakastuvan silmittömästi tähän kauniiseen, huolien

painamaan tyttöön, ja piankin voitiin huomata, että kauvan pidätetty

nuoli oli syvältä tunkeutunut hänen olentonsa sisimpään. Se oli enemmän

kuin rakkautta; palava jumaloiminen oli vallannut hänen henkensä,

sielunsa ja ruumiinsa. Sen ilmeneminen oli kuitenkin toisenlaista kuin

tältä iloiselta etelän lapselta olisi voinut odottaa. Se oli

sellaista jumaloimista, jota pappi osoittaa jumalattarelle, tyyntä

järkähtämättömyyttä, jota ei mikään voinut häiritä tai vieroittaa sen

esineestä. Joka aamu meni hän konttorin läpi ja ohjasi askeleensa

suoraa päätä tytön pieneen huoneeseen, ikäänkuin ei muualle sinä

päivänä aikoisikaan, mutta sanottuaan "Hyvää huomenta, miss Sands",

näytti hänen olennossaan tapahtuvan muutos ja hän oli tytön edessä taas

entinen Bob Brownley. Hän juoksenteli ulos ja sisään pitkin päivää

kaikenmoisten tekosyitten nojalla, syöksähti sisään äkkiarvaamatta ja

meni ulos hitaasti, uneksien ja vastenmielisesti. Olen varma, ettei Bob

koskaan tavannut tyttöä muualla kuin konttorin seinien sisäpuolella,

sillä tyttö toivotti hänelle hyvää yötä jommankumman heistä poistuessa

siksi päiväksi, ja teki sen yhtä luoksepääsemättömän arvokkaana kuin

hän oli meitä toisiakin kohtaan. En ollut uskaltanut sanoa Bobille

sanaakaan hänen tunteistaan Beulah Sandsia kohtaan, eikä hän koskaan

itse ollut koskettanut tätä kysymystä. Päinvastoin karttoi hän sitä

huolellisesti.

Kolme kuukautta kuudesta oli nyt kulunut ja päivä päivältä huomasin

Bobin levottomuuden kasvavan. Miss Sandsin asiamiehenä oli hän tämän

erityiseen laskuun merkinnyt kuudenkymmenen tuhannen dollarin suuruisen

summan toiminimen kirjoihin, ja me molemmat seurasimme jännitetyllä

tarkkaavaisuudella tätä laskua. Summa oli äkillisesti vaihdellen

noussut ja teki ensimäisenä päivänä lokakuuta lähes neljäsataa

tuhatta dollaria. Bob oli neuvotellut minun kanssani muutamista

kauppahankkeistaan, toisista -- varsinkin kahdesta, jotka hän muutamien

päivien yritysten perästä lopetti voitettuaan ensin lähes

kaksisataatuhatta dollaria -- en tiennyt mitään, en edes, mitä

keinottelunsa koskivat, ennenkuin osakkeet olivat myydyt. Silloin sanoi

hän:

"Jim, tuo pikku neiti Virginiasta voi hyvin kilpailla meidän

kanssamme kun on kysymys voitosta. Hän käski minun ostaa niin paljon

Burlington- ja sokeriosakkeita kuin hänen varansa sallivat eikä kysynyt

edes minun mielipidettäni. Molemmissa tapauksissa katsoin näitten

yritysten olevan tuloksena unettomasta yöstä ja päätöksen tehdyn vasten

tahtoa ja minua vähän peloitti ryhtyä niihin; mutta kun hän käski minut

myymään kaikki siihen aikaan kuin luulin osakkeitten hinnan nousevan ja

ne laskivatkin huomattavasti seuraavana päivänä, johduin väkisinkin

ajattelemaan kohtaloa, joka johtaa meidän toimiamme."

Minä puolestani koetin auttaa tyttöä. Erään kerran merkitsin hänen

nimensä, kysymättä edes hänen neuvoaan, erääseen vakuutussopimukseen,

jolla hän olisi voinut voittaa neljännesmiljoonan, mutta kun Bob kertoi

hänelle, mitä minä olin tehnyt hänen puolestaan, vaati hän sangen

arvokkaana nimensä pois. Sen läksyn perästä ei kukaan meistä uskaltanut

auttaa häntä oikoteitä myöten. Bobiin tekivät hänen periaatteensa syvän

vaikutuksen, ja niistä puhuttaessa sanoi hän:

"Jim, jos koko Wall Street pörssipelissään toimisi sellaisen lakikirjan

mukaan kuin Beulah Sands, olisi meidän ammattimme rehellisempää ja

miehekkäämpää. Useat miljoonamiehistämme istuisivat silloin

kirjanpitäjänä ja joukko köyhiä kauppiaitamme ilmaantuisi aivan

uudessa valossa konttoreissaan. Hän ei ollenkaan hyväksy kauppaa

pörssipapereilla. Hän on laskenut, että jokaisen dollarin, jonka toinen

voittaa, menettää toinen, eikä voittaja voi mitenkään voittamaansa

omakseen todistaa ja häviölle joutunut perheineen tulee tappiosta yhtä

onnettomaksi kuin olisivat nuot rahat häneltä varastetut. Hän on

kuitenkin selvillä siitä, että hänen pitää hankkia takaisin isältään

ryöstetyt miljoonat ja koettaa tänä aikana vaijentaa omantuntonsa

ääntä menettelemällä kaikin puolin rehellisesti toisia pelaajia

kohtaan. Hiljakkoin sanoi hän minulle: 'Minä olen päättänyt

velvollisuudentunnosta isääni kohtaan luopua ennakkoluuloistani peliin

nähden, mutta ei velvollisuus häntä kohtaan eikä mikään muukaan saa

minua pelaamaan merkityillä korteilla.' Eikö sinun mielestäsi, Jim,

nämät sanat anna sinulle ja minulle ajattelemisen aihetta?"

Minä en antautunut hänen kanssaan mihinkään keskusteluihin, sillä tuona

heinäkuun lauvantaina tapahtuneen tunteenpurkauksen jälkeen olin

päättänyt olla tarpeettomasti Bobia kiihdyttämättä. Minun täytyi

myöskin itselleni tunnustaa niitten asioitten, joista hän oli puhunut,

herättäneen minussa häiritseviä ajatuksia, jotka silloin tällöin

heikensivät luottamustani vanhaan Randolph & Randolphin kilpeen ja

suureen pääkirjaan, joka osoitti minulla, vapaan maan tavallisella

kansalaisella olevan täydellisesti hallussani suuremman rahasumman kuin

satatuhatta lähimmäistäni yhteensä olivat voineet hankkia koko

elinaikanaan, vaikka kukin puolestaan oli tehnyt työtä sitkeämmin,

kauvemmin, huolellisemmin ja kenties kelvollisemmin kuin minä.

Millä tavalla Beulah Sandsin periaatteet olivat vaikuttaneet ystävääni,

oli minulle tuntematonta. Ensi kerran koko yhdessäolomme aikana ei

minulla nyt ollut mitään tietoa hänen yrityksistään arvopaperein

suhteen. Aina tuohon kysymyksessä olevaan lauvantaihin asti oli hän

tullut vastaanottamaan ensimäiseksi minun onnitteluni voitettuaan

pörssissä ja aina oli hän etsinyt lohdutusta luonani, kun pojat "olivat

olleet pahat" häntä kohtaan, kuten hänellä oli tapana sanoa. Nyt ei hän

enään puhunut sanaakaan pörssikaupoistaan. Näin hänen oman laskunsa

toiminimen kirjoissa pysyvän entisellään ja saatavansa olevan melkein

saman kuin ennen miss Sandsin tuloa ja tein tästä sen johtopäätöksen,

että hän oli jättänyt omat asiansa sikseen ja kiinnittänyt jakamattoman

huomionsa tytön asioihin ja hänen toimiensa suorittamiseen. Hän hoiti

liikkeen asioita entiseen tapaansa. Hän oli edelleenkin paras välittäjä

pörssissä. Mutta mikäli minä Bobin tunsin, täytyi minun kuitenkin

uskoa, että hänen päässään ajatukset kiehuivat kuin vesi koskessa hänen

koettaessaan keksiä sen pulman onnellista ratkaisua, jonka täytyi tulla

selvitettyä kolmen kuukauden kuluessa.

Vähän jälkeen ensimäisten lokakuun raporttien lähettämistä hämmästytti

Bob eräänä iltana Katea ja minua tulemalla meitä tervehtimään. Katen

mentyä levolle ja sytytettyämme kirjastohuoneessa sikaarit, sanoi hän:

"Jim, anna minulle yksi vanhanaikaisia neuvojasi. Sokeri-osakkeita

myydään 110:en ja sen ne ovat arvoisiakin -- halpa hinta todellakin.

Osakkeet ovat varmaan rahakkaissa käsissä, sillä vähän niitä on

'Kadulla' kaupan. Voimakas, hyvin järjestetty osto voisi kohottaa

niiden hinnan 175:een ja pitää sen siinä. Olenko oikeassa?"

Minä myönsin sen.

"Hyvä! Mitä syitä nyt on hyvään, suureen, pysyvään ylennykseen?

Tulliehdotus on tekeillä Washingtonissa. Jos se hyväksytään, tulevat

sokeriosakkeet halvemmiksi 175:en kuin 110:en."

Taaskin myönsin hänen olevan oikeassa.

"'Standard Oil' ja sokerimiehet tietävät, tuleeko ehdotus hyväksytyksi,

sillä he tarkastavat senaatin ja kongressin toimia ja tanssittavat

presidenttiä pillinsä mukaan. Mitä sinä siitä sanot?"

"Aivan oikein", vastasin minä.

"Siitä ei ole epäilystäkään, vai kuinka?"

"Ei vähintäkään."

"Olen siis oikeassa. Kun 26 Broadway [26 Broadway on Wall Streetin

käyttämä nimitys 'Standard Oilille', joka on sijoittunut sinne]

antaa salaisia määräyksiään ukolle Washingtonissa, joita määräyksiä

tämä sitten vuorostaan antaa vaikutusvoimaisille miehille, aletaan

kaikessa hiljaisuudessa koota osakkeita, vai kuinka?"

"Sinä olet ihan oikeassa, Bob."

"Ja sen, joka ensimäisenä saa tietää, koska Washington alkaa iskeä

kyntensä sokeriin, juuri sen täytyy varustautua kiireesti ja nostaa sen

hinta korkealle. Ja jos hän osaa kiirettä pitää, saavat osakkeitten

omistajat mehukkaan viipaleen kypsästä meloonasta, viipaleen, jonka

muuten tulisivat saamaan nuot kerskuvat rahajumalat Washingtonissa,

jotka aina julkisuudessa toitottavat olevansa siellä kansalaisten

palveluksessa, mutta, jotka valittajilleen alituisesti selittävät,

etteivät jaksa puuttua politiikkaan."

"Tähän asti ovat arvelusi olleet oikeat", huomautin minä.

"Jim, joka ensimäisenä saa tietää, koska senaattorit, kongressin ja

ministeristön jäsenet alkavat ostaa sokeriosakkeita, voi lyödä neljä

kärpästä yhdellä iskulla. Hän voi voittaa takaisin osan tuomari Sandsin

ryöstetystä omaisuudesta; hän voi lisätä omaa pientä kultakekoansa

tammikuun 1:en päivän vaiheilla, jolloin siinä tapauksessa, että

virginialaiselta pikku neidiltä puuttuu muutamia satojatuhansia

dollareja tarvittavasta summasta, hän voisi tavalla tai toisella saada

tämän suostumaan ottamaan vastaan puuttuvat rahat; hän voi täydentää

ystävänsä pankkilaskua miljoonalla tai parilla ja hän voi tehdä hyvän

palveluksen osakkeenomistajille, joilta ollaan vähällä sadannen kerran

nylkeä heille oikeudella tuleva voitto."

Bob hehkui innostuksesta, sellaisena en ollut häntä nähnyt kolmeen

kuukauteen. Kun hän huomasi minun tähän saakka vastustelematta

myöntyvän, jatkoi hän:

"Näetkös, Jim, minä tiedän Washingtonissa aletun ostaa osakkeita. Ja

itse olen tästä kaikesta ottanut selvän, joten minulla on oikeus

käyttää tietojani, mihin tahdon. Minä olen Beulah Sandsin kanssa

tutkinut tämän suunnitelman, ja me olemme päättäneet uskaltaa yrittää.

Hänen tiliinsä on merkitty neljäsataa tuhatta dollaria, ja ne minä

levitän hyvin ohuelta. Minä aijon ostaa hänelle 20,000 osaketta ja

omaan laskuuni otan 10,000. Jos sinä otat 20,000, saan minä viilettää

laveata väylää. Minä tiedän, Jim, ettet sinä koskaan keinottele perheen

varoilla, mutta minä luulen, että sinä tämän kerran teet sen omaan

laskuusi."

"Ei sanaakaan enään, Bob", vastasin minä. "Tällä kertaa ei sääntöjä

noudateta. Mutta tämä asia järjestetäänkin paremmin: minä merkitsen

omasta puolestani miljoonan, ja sinä voit ostaa minun laskuuni aina

70,000:en asti. Täten voit ostaa 100,000 osaketta, ja minä tahdon, että

vielä pönkität lopuilla 50,000:llani."

Siitä hetkestä alkain, jolloin astuin Randolph & Randolphin

palvelukseen, en ollut keinotellut pörssipapereilla ja minä vihasin

yleisten, yksityisten ja kaikkien syitten nojalla kaikenlaista

juonittelua, mutta minä näin, millä tavalla Bob oli ajatellut asian, ja

turvatakseen yrityksen täytyi hänellä välttämättä olla varalla hyvä

ostovoima, mihin turvautuisi, jos "Järjestelmän" johtajat, joitten

peliä hän koetti tehdä tyhjäksi ja joitten aikeet hän toivoi voivansa

kumota, alentaisivat hinnat karkoittaakseen hänet metsästysmailtaan.

Bob tiesi ennaltaan, mitä minä tällaisista vehkeistä ajattelin, ja

tavallisissa oloissa hän ei olisi tahtonut minua osalliseksi koko

hommaan, mutta kiihkonsa hankkia virginialaisille rahoja oli hänet niin

muuttanut, että hän heti hyväksyi tarjoukseni.

"Kiitoksia, Jim", sanoi hän lämpimästi ja lisäsi sitten: "Arvaan kyllä

sinun ajatuksesi, mutta otan kuitenkin sinulta vastaan tämän

suosionosoituksen, sillä yrityksen täytyy onnistua. Tiedän sinun

yhtyneen siihen halusta auttaa minua tämän tuuman toteuttamisessa ja

panevasi peliin 50,000 osakettasi ennemmin takeeksi tuuman

onnistumisesta kuin oman hyötysi tähden. Eikä miss Sandsilla tule tällä

kertaa olemaan mitään sitä vastaan, kuten tuossa vakuutusjutussa kävi,

sillä tulethan sinä itsekin voittamaan tästä suurehkon summan."

Seuraavana päivänä olivat sokerimarkkinat pörssissä hyvin vilkkaat. Bob

osti kaikki saatavissa olevat osakkeet ja teki sen sangen

mestarillisella tavalla. Kun sulkemis-soitto kajahti, oli Beulah

Sandsille ostettu 20,000 osaketta 115:llä; Bobilla ja minulla oli

30,000 125:llä, ja ennen pörssin sulkemista oli jo tarjottu 132:kin, ja

kysyntä ollut sangen kiihkeä. Näitten hintojen mukaan merkitsivät miss

Sandsin 20,000 osaketta 340,000 dollarin voittoa, kun taas meidän

30,000:mme oli tuottanut meille 210,000 dollaria. Kaikki Washingtonin

kanssa sähkösanomayhteydessä olevat liikkeet rupesivat kiihkeästi

ostamaan sokeriosakkeita heti, kun ne alkoivat kohota. Ja osakkeet

näyttivät todellakin olevan 175:n arvoiset, mihin hintaan Bob oli ne

arvioinnutkin. Siinä tapauksessa nousisi miss Sandsin voitto 1,200,000

dollariin. Bob oli hurjana ilosta. Hän söi päivällistä Katen ja minun

luona, ja häntä katsellessani sydämeni melkein jähmettyi, kun mieleeni

johtui: "Mitä jos sattuisikin jotain, joka tuhoaisi hänen tuumansa!"

Oli oikein liikuttavaa nähdä hänen onneansa. Hän riemuitsi kuin lapsi.

Kolme kuukautta kestänyt vaiteliaisuus oli kadonnut, ja vuoroin hän nyt

nauroi, vuoroin puheli vakavasti. Päivällisen jälestä juodessamme

kahvia kirjastohuoneessa kääntyi hän vaimoni puoleen sanoen:

"Katherine Randolph, te ja Jim ette voi aavistaakaan, kuinka kauhea

minun tilani on ollut näitten kolmen kuukauden aikana, ja nyt --

vihdoinkin koittaa huomispäivä, jolloin saan syöksyä pyörteeseen,

loppuun suorittaa tämän tehtävän ja lähettää tytön kotiin isänsä luo

rahoineen. Minä pyysin hänen sähköttämään tuomarille ja sanomaan, että

hänelle näyttää alkavan onnistua, ja hän kenties tuo avun tullessaan,

mutta siitä ei tyttö tahtonut kuulla puhuttavankaan. Hän on kerrassaan

ihmeellinen nainen. Tänään hän ei ole ollut rahtuakaan toisenlainen

kuin ennen. En luule hänen suonensa sykkineen tänä iltana nopeammin

kuin tavallisesti muulloinkaan. Hän ei ole lähettänyt kotiin

ainoatakaan ilahuttavaa tietoa koko täällä olonsa aikana, ainoastaan

kirjoittanut isälleen pienen novellinsa ilmestyneen painosta. He

näyttävät keskenään sopineen, että ainoa tapa on oleva, 'kaikki tai ei

mitään', sekä, ettei hän ilmoita mitään, ennenkuin voi sanoa joko

'pelastettu' tai 'hukassa.' Luulenkin hänen menetelleen oikein. Hän

väittää, että jos herättäisi isässään toiveita ja sitten täytyisikin

musertaa ne, olisi siitä sangen turmiolliset seuraukset."

Bob pakisi lakkaamatta, milloin yhdestä milloin toisesta asiasta, mutta

joutui aina lopuksi puhumaan huomispäivästä ja saavutettavissa olevasta

voitosta. Vihdoin kohosi hänen innostuksensa siihen määrään, ettei hän

enään voinut itseään pidättää, ja ennenkuin Kate ja minä ehdimme

aavistaakaan, mitä tuleman piti, seisahtui hän eteemme ja sanoi:

"Jim, Kate, minä en voi herätä huomenaamulla kertomatta teille jotain,

josta teillä ei ole aavistustakaan. Minun täytyy puhua siitä jollekulle

nyt kun kaikki näyttää käyvän hyvin ja Beulah voi toivoa tulevansa

autetuksi; ja kenelle muulle sen sanoisin kuin teille, jotka olette

olleet mulle kaikki kaikessa. Minä rakastan Beulah Sandsia vakavasti,

syvästi, koko olennollani. Minä jumaloin häntä, kuuletteko te, ja

huomenna, huomenna -- jos tämä yritys saa sen käänteen, jonka sen on

pakosta saaminen, ja minä voin jättää hänelle 1,500,000 dollaria ja

lähettää hänet kotiin isänsä luo, silloin, niin silloin olen tunnustava

hänelle rakkauteni, ja, Jim, Kate, jos hän tahtoo tulla vaimokseni,

niin hyvästi jääköön tämä helvetillinen dollarinpyynti, hyvästi myöskin

kurjuus, jossa olen elänyt nämät kolme kuukautta, ja sitten kotiin,

kotiin Virginiaan, johon Beulah ja minä rakennamme pesämme." Hän vaipui

tuolille istumaan ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Bob, Bob

raukka, vahva kuin leijona vastoinkäymisissä, herkkä-tunteinen kuin

nainen, silloin kun voitto näytti olevan saavutettavissa.

Seuraavana päivänä alkoivat sokerimarkkinat heti suuremmoisesti:

"25,000 osaketta 140-152." Niin näytti sähkösanomanauha, ja se osoitti

tungoksen myyntipaikan ympärillä olevan suuren ja kauppasopimusten

olevan niin kiihkeitten, kiireisten ja sekavien, ettei kukaan varmasti

voinut sanoa, mikä hinta sinä päivänä ensimäiseksi oli maksettu. Mutta

kun gong-gong soitto oli helähtänyt myrskyn ensimäisen puuskan jälestä,

ilmoitettiin julkisesti 25,000 osaketta myydyksi ja hinnan vaihdelleen

140-152. Minä olin mennyt saliin hälinää katsomaan, sillä jo ennen klo

kymmentä huudettiin sokerimarkkinoitten alkavan rajusti. Sitäpaitsi

tahdoin olla saatavilla, jos Bob sattuisi tarvitsemaan kiireistä apua.

Ennen gong-gongin lyöntihetkeä seisoi kolmesataa miestä ahdettuna

myyntipaikan ympärille -- miehiä, joilla oli terävät ja päättävät

kasvot, tarkkaan napitetut, takit ja rinta pystyssä, varustautuneina

ryntäykseen, jonka rinnalla jalkapallohyökkäys on paljasta lasten

leikkiä. Joka mies joukossa oli valittu mies, valittu tehtäväänsä.

Jok'ainoa heistä tunsi, että kunkin yksilön kyvystä pitää ajatuksensa

selvinä, kirkua niin paljon kuin suinkin, ei unohtaa mitään, ei antaa

tunkea itseään syrjään, pysytellä niin lähellä joukon keskipistettä

kuin mahdollista riippui hänen "pörssikunniansa", ehkä omaisuutensa

tai, mikä vielä tärkeämpää, hänen suojattinsa omaisuus. Melkein

jokainen heistä oli suorittanut tutkinnon yliopistossa, oli voittanut

kannuksensa urheiluissa, tai oli kokenut pörssimies, joka oli

saanut paljon ankaramman koulutuksen kuin konsanaan yliopiston

urheilukentällä. Kun ennen pörssin avaamista saadaan tietää eräitten

osakkeitten suhteen aijottavan "toimia", silloin on säännöllisesti

tapana lähettää paraat miehet tuleen. Ja silloin voidaan voittaa tai

menettää kokonainen omaisuus minuutissa tai muutamissa sekunneissa.

Jonka esim. tänä aamuna oli onnistunut saada 5,000 ensin myydyistä

osakkeista, jotka myytiin 140:llä, voi muutamien minuuttien kuluttua

kaupata ne 152:lla ja niin muodoin siepata itselleen 60,000 dollarin

voiton. Ja se, joka suojatiltaan oli saanut tehtäväkseen myydä 5,000

osaketta heti pörssin avattua, eikä ollut saanut niistä enempää kuin

140, kun hinta jo oli noussut 152:en hänen tehdessään tiliä

kaupoistaan, oli surkuteltavassa asemassa. Kauppias, jonka mielestä

sokeri oli liian äkkiä kohonnut edellisenä iltana ja joka aamulla oli

myynyt 5,000 osaketta etukäteen 140:stä aikoen ostaa niitä halvemmalla

ja oli nyt joutunut kiehuvaan pyörteeseen, jossa sokeriosakkeita

myytiin 152:sta, eikä voinut siitä suoriutua menettämättä 60,000

dollaria tai, jonka sitten myöhempänä päivällä täytyisi maksaa

osakkeista mahdollisesti 162 -- se kauppias oli myöskin surkuteltava.

Ei kukaan, joka tänä aamuna tutkivin katsein oli tarkastellut tuota

kokoontunutta joukkoa, olisi voinut uskoa, että mies, joka tyynin,

päättävin kasvoin, vartalo suorana ja solakkana seisoi ihan tuon

suurpelaajain lauman keskipisteessä, tuon lauman, jossa jokainen vartoi

gong-gonginlyöntiä syöstäkseen mielipuolten tavoin toistensa kimppuun,

ei kukaan olisi voinut uskoa hänen olevan saman arkahermoisen miehen,

joka edellisenä iltana niin kiihkeästi oli odottanut tätä hetkeä.

Melkein jokainen mies siinä joukossa oli tyyni, mutta Bob Brownley oli

tyynin kaikista. Sellainen on laki pörssissä, että vihlokoon sydäntä ja

hermoja kuinka kovin hyvänsä, täytyy pörssimiehen säilyttää ryhtinsä

kunnes gong-gong-lyönti kajahtaa, ja sitten pitää hänen käyttäytyä kuin

häkistä päässyt tiikeri, mikäli ihmisolennolle sellainen käytös on

mahdollista. Minä olin ainoa, joka olin selvillä siitä, minkälainen

tulivuori hehkui ystäväni rinnassa. Jos joku mua siinä joukossa olisi

tämän tiennyt, olisivat Bobin toiveet onnistumisesta olleet samanlaiset

kuin kanadalaisen soutajan, joka koettaa suoraan Niagaran poikki päästä

Buffaloon. Yhdeksän kymmenesosaa pörssipelin salaisuudesta on siinä,

ettei toinen puoli aivoista saa tietää, minkälainen kilpajuoksu on

toisessa puolessa, ennenkuin voittavat luvut ja niitä lähinnä seuraavat

ovat taululla. Jos yksikin näistä kolmestasadasta miehestä, jotka

salamannopeudella älysivät asiain tilan, tai joku heidän

kymmenestätuhannesta valppaasta tallirengistään olisi edeltäkäsin

arvannut toisen välittäjän ajatukset, olisivat nämät tuulen siivillä

tulleet koko joukon tietoon ja nuot kaksisataa yhdeksänkymmentäyhdeksän

olisivat gong-gongin kehoittavan lyönnin kuultuaan, karanneet toistensa

kurkkuun ja alkaneet sellaisen tappelun hänen ruumiistaan, että hän

ennen pitkää olisi kuin korppikotkien raatelema.

Minun siinä seisoessani ympärilleni katsellen kumahtivat äkkiä

gong-gongin ensimäiset voimakkaat lyönnit läpi suuren salin. Kaikua ei

ollenkaan kuulunut tänä aamuna. Metallin ääni oli tuskin ehtinyt

loppuun lausuneeksi komentosanat: "iskekää, pirut", ennenkuin

kolmestasadasta kurkusta kajahti ilmoille hurja pörssiulvonta. Ei

mitään ääntä luonnossa voi verrata ulvontaan suuressa pörssissä, kun

sen jännityksellä odotettu avaushetki lyö. Se täyttää koko salin, jotta

seinät ovat haljeta, sillä sen laajuus on hämmästyttävä, sitäpaitsi on

sillä omituinen yksilöllisyys terävän "ota minun, jos voit, minulla on

sinun", ärsyttävän, melkein hävyttömän "et sinä voi etkä saa tehdä

tahtosi mukaan" ja itsetietoisen "jumal'auta, minun täytyy"

nostattamana -- yksilöllinen äänenpaino, joka käy läpi kaiken ja

sekaantuu kimakkoihin riemuhuutoihin ja tappion kärsineen haikeisiin

valitushuutoihin, kun pörssimiehet saavat selville voittaneensa tai

hävinneensä. Minä eroitin Bobin komean, sointuvan äänen monien muitten

joukosta -- "40 10,000:sta tai alle sen." Tämä rohkea tarjous löi

"bearit" kauhulla ja täytti bullit rajattomilla toiveilla. Taas kuului

sama ääni: "45 25,000:sta tai alle sen" ja kolmannen kerran "50

50,000:sta tai alle sen."

[Niitä, jotka koettavat alentaa arvopaperein hintaa, kutsutaan

beareiksi (karhut) ja heidän vastustajiaan, jotka koettavat hintoja

ylentää, kutsutaan bulleiksi (härät).]

Keinottelijain suuri joukko tulvahti nyt huoneeseen. Hatut

rutistettiin, takit revittiin kuin paperi vaan omistajainsa selästä ja

vähän väliä kaatua keikahti joku erittäin vimmattu ostaja tai myyjä

kumoon lattialle, kun hänen tarjouksiensa hyväksyjät hyökkäsivät

kiivaasti häntä kohti. Mutta keskellä tätä hurjaa hälinää kohosi Bobin

vartalo suorana ja käskevänä, hänen kasvonsa olivat kylmät ja

tunteettomat kuin jäävuori. Viiden minuutin kuluttua oli ihmisjoukko

taas tunkeutunut sokeriosakkeitten ympärille, jossa vallitsi tyven sää,

seurauksena "tarkastuksesta."

Niistä harvoista eristä, jotka Bob merkitsi taskukirjaansa, ymmärsin

hänen tarvinneen ostaa sangen vähän. Tämä merkitsi hänen

menettelytapansa vaikuttavan toivottuun suuntaan, ja että hän kohotti

hintoja pelkkäin tarjoustensa avulla sekä että minun 50,000 osakettani

olivat ostamatta, joka oli sangen edullista niin kauvan kuin hän voi

edelleen kohottaa hintoja tai, jos hänen vastustajansa yrittivät niitä

alentaa, tukea markkinoita vaikuttavilla määräyksillä.

Mutta yht'äkkiä tyven loppui. Taas kuului Bobin ääni: "153 10,000:sta

sokeriosakkeesta tai alle sen." Pelaajat alkoivat taas taistelun

elämästä ja kuolemasta, ja viiden minuutin ajan kesti samanlaista

näytelmää kuin pörssin avatessakin. Kun hurjaa kauppaa oli kestänyt

kymmenen minuuttia, ilmoitettiin kaikuvalla huudolla tarjottavan 160

sokeriosakkeesta. Bob raivasi itselleen tien joukon keskitse ja

mennessään minun sivutseni kähisi hän. "Taivaan nimessä, Jim, nyt ne

kaikin saivat siipeensä."

Minä palasin konttoriin. Muutaman minuutin perästä harppasi Bob pitkin

askelin huoneeni läpi ja meni Beulah Sandsin pieneen kamariin. Hän

sulki oven perässään -- sitä hän ei ollut koskaan ennen tehnyt. Hetken

kuluttua avasi hän sen taas ja kutsui minua sinne sisälle. Hänen

silmissään oli merkillinen ilme, seuraus kahden mahtavan tunteen

sulautumisesta toisiinsa, toinen oli ilo, toisen nimeä en tiedä, se

lienee ollut tuo suloinen tunne, jonka tukahutettu rakkaus, nyt

vapautuneena tuskallisesta epävarmuudesta, synnyttää syvissä luonteissa

ja, joka tavallisesti puhkeaa esiin kyyneleissä. Mieltä kiinnittävää

oli katsella Beulah Sandsia. Nähtävästi oli hänen sangen vaikeata

sydämessään selvittää niitä tunteita, jotka Bobin tiedonanto oli

herättänyt. Hän näki varman vapautuksen lähenevän niitten voimien

vallasta, jotka olivat täyttäneet hänen sielunsa viimeisen kolmen

kuukauden aikana, ja kuitenkin oli tämän naisen itsehillitsemiskyky

niin suuri, hänen rohkeutensa niin jalo, ettei hän vähintäkään

ilmaissut tunteitaan. Hän oli edelleenkin sama tyyni, arvokas nuori

tyttö, jonkalaisena hänet olin nähnyt ennenkin.

"Jim", sanoi Bob, "miss Sands ja minä olemme pitäneet parhaana

neuvotella keskenämme, kun asia ovat päässeet tälle asteelle. Minä

tahdoin tietää, oletteko te molemmat minun kanssani yhtä mieltä siitä,

että on paras edelleenkin pysähtyä 175:een ja alkaen sitten myydä. En

ole koskaan tuntenut itseäni niin asiastani varmaksi kuin nyt. Näen

sähkösanomanauhasta sokerin nyt olevan 163:ssa." Hän katseli tuota

valkosta paperinauhaa, joka jokaiselta jalanpituudeltaan tiettyinä

päivinä merkitsee taivasta tai helvettiä lukemattomille kuolevaisille,

ja joka nyt purkautui konttorin nurkassa olevasta koneesta. "Kas, nyt

se nousee taas -- 3.75, 4, 4.25 -- 1200 viimemainitulla hinnalla.

Ennenkuulumaton kysyntä joka taholla, Washington ostaa rajattomasti.

Toimituskonttorit tappelevat keskenään koettaen pitää puoliaan,

hankintakeinottelijat ovat lamaantuneet pelosta ja vaikenevat. He ovat

ymmällä, mitä tehdä, ostaako suorittaakseen sitoumuksensa. Varma vaan

on, että heiltä puuttui rohkeutta taistella hinnan kohoutumista

vastaan. Sanomalehtitoimistot ovat levittäneet jutun minun ostavan

Randolph & Randolphille ja, että uusi tullitaksa lähimmässä

tulevaisuudessa hyväksytään ja, että johtajien huomenna kokoonnuttua

sokeriosakkeitten lukua lisätään ja lopuksi että kaikki luulevat

niitten hinnan nousevan 200:aan. Minun ei ole tarvinnut ostaa enempää

kuin 18,000 sinun 50,000:sta ja tällä hetkellä voimassa olevain hintain

mukaan on voitto niistä 200,00. Luulen, että jos nyt menisin sinne

takaisin, saisin ne puolessa tunnissa nousemaan 180:een. Jos sitten

antaisin sen olla sillänsä klo yhteen ja sitte kävisin käsiksi niin

jotta räiskyisi aina siksi kunnes suljetaan, voisin ilotulituksen

kestäessä myydä noin puolet ostamistamme ja huomenna alkaa taas samalla

vauhdilla ja suoriutua lopuista. Jos minua onni potkaisee, saan

keskimäärin 180-185 koko kimpulta, mutta olen tyytyväinen, jos

ylikanteen saan 175, jonka tähden voisin myydä alentaen hintaa aina

160:en, jos tarvis vaatisi."

Minä myönsin hänen taistelutapansa aivan virheettömäksi, ja Beulah

Sands sanoi tapansa mukaan levollisesti: "Kaikki on teidän käsissänne,

mr. Brownley. Minä en luule meidän neuvojemme teitä suurestikaan

hyödyttävän."

Bob lähti takaisin pörssiin ja minä menin työhuoneeseeni. Taaskin oli

Bob ollut oikeassa. Kymmenen minuutin kuluttua alkoi sähkökone taas

nakuttaa sokeriosakkeita. Tavattoman ostovimman tähden nousivat ne

neljännestunnissa 188:an, laskivat sitten kolmessa minuutissa 181:een

ja sitten nousivat vakavasti 185.50:een, pysähtyivät ja jäivät siihen.

Vähän sen jälkeen tuli Bob, ja me ryhdyimme taas neuvotteluun.

"Minä ostin 20,000 lisää sinulle, Jim, kun hinta näin kohosi. Kaikkiaan

on minulla 38,000 sinun 50,000:stasi, siis 12,600 on varalla. Jos

lasken 75 ylikanteen, täytyy sinun nyt voittaa 400,000, miss Sands

tulee saamaan 1,400,000 20,000:llaan ja me 1,800,000 30,000:llamme.

Väitetään, ettei ole viisasta laskea kananpoikia, ennenkuin ne ovat

munasta lähteneet, mutta meidän nokkii niin kovasti kuorta, että en voi

sitä tällä kertaa olla tekemättä. Nyt aijon pysyä tunnin verran poissa

pörssistä ja sitten menen sinne lopettamaan tämän asian. Suuri Jumala,

Beulah -- miss Sands, oletteko te sairas?"

Tyttö oli tuhkanharmaa kasvoiltaan ja läähätti. Minä kiiruhdin hakemaan

vettä, ja Bob tarttui hänen molempiin käsiinsä, mutta silmänräpäyksessä

palasi puna hänen poskilleen, ja hän sanoi: "Minua vaan vähän huimasi

päästä. Ajatus palata isän luo mukanani 1,800,000 dollaria huumasi kai

minua. Sillä summalla suorittaisi isä takaisin kaikki hänen haltuunsa

uskotut varat ja saisi vielä niin paljon ennen omistamastaan

omaisuudesta, että voisimme pitää itseämme rikkaampina kuin ennen.

Älkää pahastuko mr. Randolph jos sanon: Jumala siunatkoon teitä ja

teidän rakkaitanne, Jumala siunatkoon teitä! Kuinka olisi käynyt

minulle ja isälleni, jos ei meillä olisi ollut teitä ja mr.

Brownleytä?"

Ja hän katsoi Bobiin suurilla silmillään. Ne loistivat niinkuin

ainoastaan naisen silmät voivat loistaa, naisen, joka on seisonut

kadotuksen partaalla ja äkkiä näkeekin taivaan aukenevan.

Terävästi ja kimeästi helähti Bobin pörssitelefooni. Yhä kimakammin

helisi soitto. Bob nousi ylös ja tarttui kuulotorveen.