Elokuun loppu oli käsissä ja Eenokin piti lähteä Kuopioon lukujaan
jatkamaan, jos mieli papiksi. Mutta sinne lähtiessä tarvittiin rahaa,
ennen kaikkea rahaa, ja tämä "herran lahja" oli niinä aikoina niillä
seuduin niukassa. Siitä ei Eenokki kuitenkaan paljoa huolinut, sillä
kumminkin hänelle täytyi veljen hankkia rahaa, käyköötpä muut asiat
sitte miten puolin hyvänsä.
Tosin elovuosi Jormanalaan, niinkuin muuallekin, näkyi tulevan huono,
-- pouta kun viljat poltti -- ja elon osto talossa kohta käsillä.
Voi myös oli mitättömän alhaisessa hinnassa, eivätkä eläimetkään
sinä syksynä tuntuneet hintaantuvan. Oli siis vaikea, sangen vaikea,
maamiehen -- vieläpä jo ennestään velkaisen -- tänä kovana aikana saada
rahaa kokoon edes muutamaakaan satamarkkaista, mikä oli vähin määrä,
jolla Eenokin kävi lähtöään yrittäminen.
Mutta Eenokki kiristi ja patisti vaan veljeänsä.
"Joko olet saanut niitä rahoja?" -- kysyi hän kerrankin, kun Jeremias
hikisenä ja läähättäen tuli tupaan ja heittäysi penkille levähtämään.
"Enhän minä nyt rahan hausta tule", -- vastasi Jeremias hätäisesti. --
"Mistäs sinä tulet?"
"Siemenrukiita kävin lainaksi Saarelan isännältä, kun omat
uutisrukiimme eivät idä".
"Vai siemenrukiita! Kyllä sinä siemenrukiista huolen pidät, vaan et
vähääkään huolehdi siitä, pääsenkö minä Kuopioon vai en", -- lausui
Eenokki vihaisesti.
"No, Herra Jumala! Eikö niistä siemenistä sitte pitäisi huolta pitää?
Jo ilmankin jäi rukiinpano meillä tänä kesänä liian myöhäiseksi.
Eihän meillä enää olisi elämän toivoakaan, jos jättäisimme peltomme
kylvämättä", -- arveli Jeremias.
"Mutta minä sanon, että jääkööt peltosi vaikka kyntämättäkin, pitää
sinun kuitenkin saada minulle rahaa!"
Näin sanoen löi Eenokki nyrkkinsä pöytään niin että tuntui.
"Mitäs minä osaan kun..."
"Vai mitäs minä osaan! Sinun pitää, jos ei muu auta, myydä hevoisesi ja
lehmäsi, menkööt hinnasta mistä hyvänsä".
"Mutta milläs sitte maata raadetaan ja lannoi..."
"Se ei vähääkään minuun koske!" -- keskeytti Eenokki yhä kiivastuneena.
"Vai tällä tavalla sinä täytätkin sen kalliin valan, jonka isäsi
kuolinvuoteen edessä vannoit?"
Tämä koski Jeremiaan arimpaan kohtaan.
"No, hyvä Jumala! Kyllähän minä... kyllä minä hankin. Vaan voinkos minä
sille mitä, jos en mistään saa?"
"Johan minä neuvoin sinulle keinon, jolla saat, ja jos ei se auta, niin
tiedän vieläkin yhden konstin", -- lausui Eenokki nyt jo ivallisena ja
Jeremiaan hätäilemisestä hyvillään.
"Sano, sano velikulta paikalla se konsti!" pyysi Jeremias, joka
neuvottomuudessaan oli valmis vaikka mihin. "Lupaatkos sen täyttää? --
Saat olla varma, että sen keinon kautta rahanpuutos meiltä loppuu --
ainakin ajaksi".
"Lupaan kyllä, jos vaan voin".
"Jos ei muu auta, niin myydään pois tämä talo". Nämä sanat tekivät
Jeremiakseen aivan saman vaikutuksen, kun jos hän olisi saanut aimo
korvatillikan. Vasta jonkun ajan kuluttua kykeni hän lausumaan
seuraavat kolme sanaa:
"Myydä isän perintö --!!"
"Niin".
"Ja mihinkäs sitte joutuisit sinä, minä, vaimoni ja -- lapseni?"
"Minä tietysti pääsisin papiksi ja se on pää-asia. Sinä vaimonesi ja
lapsinesi -- hm! Menkää vaikka -- hiiteen!"
"Vai niin!"
Tähän loppui veljesten keskustelu tällä kertaa, sillä Jeremiaalle tuli
kiire hankkimaan rahaa Eenokille millä ehdolla hyvänsä.