kunkin lupa noudattaa sitä tarua, jota hän enemmän uskoo. Itse
puolestani olen niitten suhteen lausunut mielipiteeni [vrt. ylempänä
luk. 49 ss]. Sillä jos nämätkin olisivat ilmestyneet ja vanhenneet
Hellaassa, niinkuin todella Amfitryonin poika Herakles teki, saattaisi
joku sanoa, että hekin ovat olleet ihmisiä, jotka ovat saaneet nimensä
noista aikaisemmin esiintyneistä jumalista. Mutta nytpä helleenit
kertovat, että heti Dionysoksen synnyttyä ompeli Zeus reiteensä ja
kantoi hänet Etiopiassa sijaitsevaan, Egyptin tuolla puolen olevaan
Nysaan. Mitä taas Paniin tulee, eivät he edes saata sanoa, mihin hän
syntymänsä jälkeen läksi. Minusta on siis selvää, että helleenit
myöhemmin saivat tietää puheenaolevien jumalien nimet kuin muiden
jumalien. Ja siitä ajasta, jolloin he saivat tietää heistä, he myös
lukevat heidän syntynsä.
147. Sitenpä itse egyptiläiset kertovat. Mutta mitä muut ihmiset ja
muiden kanssa yhtäpitävästi egyptiläiset kertovat tässä maassa
tapahtuneen, sitä minä nyt tahdon ilmaista. Siihen tulee myös
lisättäväksi semmoista, jota itse olen nähnyt.
Senjälkeen kuin egyptiläiset Hefaistoksen papin hallituksen jälkeen
olivat tulleet vapaiksi, niin he jakoivat koko Egyptin kahteentoista
osaan ja asettivat itselleen kaksitoista kuningasta. Nämä solmivat
keskenään naimisliittoja ja hallitsivat noudattamalla semmoisia
sopimuksia, etteivät kukistaisi toisiaan eivätkä pyytäisi omistaa
toinen enempää kuin toinenkaan, vaan olisivat erittäin hyviä ystäviä
keskenään. Nämä säännökset he sääsivät itselleen ja valvoivat ankarasti
toisiaan siitä syystä, että heille heti alussa heidän hallitukseen
astuessaan, oli ennustettu, että se heistä, joka vaskimaljasta
vuodattaisi viiniuhrin Hefaistoksen pyhätössä, tulisi koko Egyptin
kuninkaaksi. Heillä oli näet tapana kokoontua kaikkiin pyhättöihin.
148. He päättivät yhteisesti jättää jälkeensä muistomerkin ja sen
päätettyään he rakensivat labyrintin, joka sijaitsee vähän yläpuolella
Moiris-järveä, jotenkin niin kutsutun "krokotiilien kaupungin"
kohdalla. Sen minä todella olen nähnyt, ja se voittaa kaikki
kertomukset. Sillä jos laskettaisiin yhteen helleenien tekemät
rakennukset ja aikaansaamat työt, niin kävisi ilmi, että ne ovat
maksaneet vähemmän vaivaa ja kulunkeja kuin tämä labyrintti. Ja
kuitenkin ansaitsevat mainitsemista sekä Efesoksessa että Samoksessa
olevat temppelit. Tosin jo pyramidit voittivat kaikki kertomukset, ja
jokainen niistä vastaa useita suuriakin helleeniläisiä rakennustöitä,
mutta labyrintti vie voiton pyramideistakin. Siinä on kaksitoista
katettua pihaa, joitten portit ovat toisiansa vastassa, kuusi
pohjoiseen, kuusi eteläänpäin kääntyneinä kaikki rivittäin. Sama muuri
ympäröi niitä ulkoapäin. Siinä on kahdenlaiset huoneet, toiset maan
alla, toiset ylhäällä näiden päällä, luvultaan kolmetuhatta, kumpaakin
lajia tuhatviisisataa. Ylhäällä olevat huoneet olen itse kulkiessani
niiden läpi nähnyt, mutta maanalaiset tunnen vain kertomusten nojalla.
Sillä egyptiläiset esimiehet eivät mitenkään tahtoneet niitä näyttää,
väittäen että siinä oli niiden kuningasten haudat, jotka alussa olivat
tämän labyrintin rakentaneet, sekä pyhien krokotiilien haudat. Niin
ollen puhun alhaalla olevista huoneista ainoastaan mitä kuulopuheen
kautta olen saanut tietää, mutta ylhäällä olevat näin itse ja ne ovat
yli-inhimillistä tekoa. Sillä suojien kautta kulkevat läpikäytävät ja
pihojen halki vievät kiertotiet, erinomaisen kirjavia kun olivat,
antoivat lukemattomia aiheita katseluun, kun kulki pihasta huoneisiin,
huoneista pylväskäytäviin, pylväskäytävistä toisiin suojiin ja
huoneista toisiin pihoihin. Kaikkien näiden päällä on katto, joka,
samoinkuin muurit on kivinen; muurit ovat täynnä kaiverrettuja
kuvioita, ja jokainen piha on pylväskäytävän ympäröimä sekä laadittu
valkeista kivistä, jotka erinomaisen hyvin ovat toisiinsa liitetyt. Sen
kulman vieressä, missä labyrintti päättyy, on neljänkymmenen sylen
korkuinen pyramidi, johon on kaiverrettu suuria kuvioita. Ja siihen on
tehty maanalainen tie.
149. Vielä ihmeellisempi tätä labyrinttiä, joka jo on niin merkillinen,
on niinkutsuttu Moiris-järvi, jonka viereen mainittu labyrintti on
rakennettu. Sen ympärys yltympäriinsä on kolmetuhattakuusisataa
stadionia, s.o. kuusikymmentä skhoinia eli yhtä paljon kuin itse
Egyptin merenranta. Järven pituussuunta on pohjoisesta etelään ja,
missä se on syvinnä, on se viidenkymmenen sylen syvyinen. Ja että se on
käsin kaivettu, sen se itse osoittaa. Sillä jotenkin keskellä järveä
seisoo kaksi pyramidia, kumpikin kohoten vedestä viisikymmentä syltä;
saman verran ne ulottuvat veden alle, ja molempien päällä on kivinen,
valtaistuimellaan istuva jättiläis-kuvapatsas. Niinmuodoin pyramidit
ovat sadan sylen korkuiset, ja sata syltä taas tekee täsmälleen
kuusipletronisen stadionin, kun syli lasketaan kuudeksi jalaksi ja
neljäksi kyynäräksi, jalka neljäksi kämmenenleveydeksi, sekä kyynärä
kuudeksi kämmenenleveydeksi. Järvessä oleva vesi ei ole omaperäinen --
maa näet on siltä kohtaa kovin vedetöntä --, vaan se johdetaan siihen
kanavan kautta Niilistä; kuutena kuukautena vesi virtaa sisään järveen,
kuutena kuukautena se taas virtaa ulos Niiliin. Ja silloin kun se
virtaa ulos, niin se noina kuutena kuukautena kaloista tuottaa
kuninkaalliseen rahastoon joka päivä hopeatalentin, mutta kun vesi
tulee siihen sisälle, kaksikymmentä minaa.
150. Maan asukkaat kertoivat myös, että tämä järvi laskee maan alitse
Libyassa olevaan Syrtiin, se kun kääntyy länteen päin sisämaahan
Memfiin yläpuolella olevaa vuorta pitkin. Mutta koska en missään nähnyt
tästä kaivaustyöstä jäänyttä maata, ja se herätti huomiotani, niin minä
kysyin niiltä, jotka asuivat lähinnä järveä, missä kaivettaessa luotu
maa oli. He ilmoittivat minulle, mihin se oli viety, ja vakuuttivat
minua siitä helposti. Kertomuksesta näet tiesin, että samanlaista oli
tapahtunut assyrialaisten kaupungissa, Ninoksessa. Ninoksen
kuninkaalla, Sardanapalloksella, oli näet suuria aarteita, joita
säilytettiin maanalaisissa aitoissa. Ne päättivät varkaat viedä pois.
Niinpä he alottivat kaivaa omista taloistaan ja kaivoivat, mittaamalla
ja laskemalla, maan alitse kuninkaanlinnan luo, mutta kaivauksesta
luomansa maan he aina yön tullen veivät Tigris-jokeen, joka virtaa
Ninoksen ohi, kunnes saivat suoritetuksi mitä tahtoivat. -- Samalla
lailla kuulin nyt tapahtuneen myöskin Egyptissä olevan järven suhteen,
sillä erotuksella, että työtä ei tehty yöllä, vaan päivällä.
Kaivaessaan näet egyptiläiset veivät luomansa maan Niiliin, jonka
luonnollisesti täytyi, ottaessaan sen vastaan, huuhtoa se mukanansa
pois.
151. Ja yllämainitut kaksitoista kuningasta käyttivät oikeutta. Mutta
kun he jonkun ajan kuluttua uhrasivat Hefaistoksen pyhätössä, ja heidän
juhlan viimeisenä päivänä piti valaa juomauhri, niin pääpappi,
tuodessaan heille ne kultamaljat, joista he tapasivat valaa, erehtyi
luvusta ja toi yksitoista maljaa, vaikka heitä olikin kaksitoista. Kun
tällöin Psammetikhoksella, joka seisoi viimeisenä heistä, ei ollut
maljaa, niin hän otti päästään kypäränsä, joka oli vaskesta, ojensi sen
esiin ja valoi juomauhrin. Mutta kaikki muutkin kuninkaat kantoivat
kypärää ja heillä sattui juuri silloin olemaan ne päässään.
Psammetikhos tosin ei ollut missään vilpillisessä mielessä ojentanut
kypäräänsä esiin, mutta muut ottivat samalla huomioon, mitä
Psammetikhos oli tehnyt, sekä oraakelinlauseen, joka sanoi, että se
heistä, joka vaskimaljasta valaisi juomauhrin, tulisi yksin Egyptin
kuninkaaksi. Muistaen oraakelinvastausta he kyllä eivät katsoneet
oikeaksi tappaa Psammetikhosta, koska tutkiessaan keksivät, ettei hän
ollut tuota tehnyt missään tahallisessa tarkoituksessa, mutta he
päättivät riistää häneltä suurimman osan hänen valtaansa ja karkoittaa
hänet suomaihin, joista hänen ei pitänyt saada lähteä eikä saanut olla
missään yhteydessä muun Egyptin kanssa.
152. Tämä sama Psammetikhos oli aikaisemmin paennut Syyriaan
etiopilaisen Sabakoksen edestä, joka oli surmannut hänen isänsä
Nekoksen. Mutta kun etiopilainen unennäkönsä johdosta oli lähtenyt
pois, toivat Saiin piiristä olevat egyptiläiset Psammetikhoksen
takaisin. Sittemmin kohtasi häntä, hänen ollessaan kuninkaana, muiden
kuningasten puolelta kypärän vuoksi uudestaan se onnettomuus, että
hänen täytyi paeta suomaihin. Mutta koska hän tunsi kärsineensä suurta
loukkausta niiden puolelta, jotka olivat hänet karkoittaneet, niin hän
päätti kostaa heille. Hän lähetti niinmuodoin Buto-kaupunkiin kysymään
neuvoa sikäläiseltä Leton oraakelilta, missä juuri egyptiläisillä on
luotettavin ennuspaikkansa. Ja sieltä tuli hänelle se vastaus, että
kosto on tuleva mereltä, silloin kun sieltä ilmestyy vaskimiehiä.
Psammetikhos tosin silloin suuresti epäili, että hänelle koskaan kulisi
vaskimiehiä avuksi. Mutta vähän ajan kuluttua sattui, että muutamat
ioonilaiset ja kaarilaiset, jotka olivat lähteneet merille
rosvoilemaan, ajautuivat Egyptiin. Heidän astuttuaan maihin
vaskivarustuksissaan, tuli muuan egyptiläinen suomaihin ja, kun ei
aikaisemmin ollut nähnyt vaskivarustuksisia miehiä, niin hän ilmoitti
Psammetikhokselle, että mereltä oli tullut vaskimiehiä, jotka
ryöstelivät ketoa. Älyten, että oraakelinlause oli käynyt täytäntöön,
Psammetikhos teki ioonilaiset ja kaarilaiset ystävikseen ja sai suuria
lupauksia antamalla heidät jäämään luokseen.
Ja taivutettuaan heidät siihen hän yhdessä niiden egyptiläisten kanssa,
jotka pitivät hänen puoltaan, sekä mainittujen apujoukkojensa kanssa
kukisti kuninkaat.
153. Saatuaan koko Egyptin valtaansa Psammetikhos teetti Memfiissä
olevan Hefaistoksen-temppelin eteläänpäin antavat esikartanot sekä
Apista varten pihan, missä sitä hoidetaan, aina milloin se ilmestyy.
Hän rakensi sen vastapäähän esikartanoita, ja se on kokonaan pylvästen
ympäröimä ja täynnänsä kuvia. Mutta pylvästen sijasta seisoo pihalla
kahdentoista kyynärän korkuisia kuvapatsaita. Ja Apis on helleenien
kielellä Epafos.
154. Mutta ioonilaisille ja kaarilaisille, jotka olivat Psammetikhosta
auttaneet, hän antoi maa-alueita asuttavaksi, vastapäätä toisiaan ja
molemmin puolin Niiliä. Niille annettiin nimeksi "Leirit". Nämä maat
hän siis antoi heille sekä täytti myös kaikki muut lupauksensa, uskoipa
myös heidän huostaansa egyptiläisiä lapsia, jotta oppisivat
hellaankielen. Ja ne oppivatkin sen täydellisesti, ja heistä
polveutuvat egyptiläisten nykyiset tulkit. Mutta ioonilaiset ja
kaarilaiset asuivat näillä alueilla kauan aikaa. Puheenaolevat alueet
sijaitsevat merelle päin vähän alapuolella Bubastis-kaupunkia Niilin
niinkutsutun pelusionilaisen suuhaaran luona. Jonkun aikaa myöhemmin
Amasis-kuningas siirsi heidät sieltä ja asetti heidät asumaan
Memfiiseen sekä teki heidät henkivartijoikseen egyptiläisiä vastaan.
Sittenkuin he olivat asettuneet asumaan Egyptiin, ja helleenit
siten joutuneet kanssakäymisiin egyptiläisten kanssa, niin me
Psammetikhos-kuninkaasta alkaen tunnemme Egyptin olot tarkoin. Mainitut
ioonilaiset ja kaarilaiset olivat nimittäin ensimäiset vieraskieliset,
jotka asettuivat asumaan Egyptiin. Mutta niissä paikoissa, joista ne
siirtyivät, on vielä minun aikoihini saakka ollut laivateloja ja
rakennusten jätteitä.
155. Siten Psammetikhos sai Egyptin. -- Buton oraakelista olen jo
maininnut paljon, mutta minä tahdon puhua siitä vielä enemmän, sillä
sitä se ansaitsee. Se on Leton pyhättö ja perustettu suuren kaupungin
luo, Niilin niinkutsutun sebennytiläisen suuhaaran varrelle, ja
sijaitsee oikealla kädellä, kun purjehtii mereltä ylös sisämaahan.
Nimenä on sillä kaupungilla, missä oraakeli sijaitsee, Buto, niinkuin
ennenkin olen maininnut. Tässä Butossa on Apollon ja Artemiin pyhättö
sekä Leton temppeli, missä juuri oraakeli on; se on itse suuri ja sillä
on kymmenen sylen korkuiset esikartanot. Mutta minä tahdon ilmaista
sen, mikä näkyvistä esineistä herätti suurimman ihmettelyni. Mainitussa
Leton temppelialueessa on yhdestä ainoasta kivestä tehty temppeli,
korkeudelleen ja pituudelleen neljäkymmentä kyynärää, ja katon
peitteenä on päällä toinen kivi, jonka ulkoneva reuna on neljän
kyynärän pituinen.
156. Mainittu temppeli on niiden seikkain joukossa, jotka puheenalaisen
pyhätön luona näin, ihmeellisin. Mutta toisessa sijassa mainittava on
niinkutsuttu Khemmis-saari. Se sijaitsee syvässä ja leveässä järvessä,
Butossa olevan pyhätön ääressä, ja egyptiläiset sanovat, että tämä
saari uiskentelee veden pinnalla. Itse puolestani en minä nähnyt sen
uivan enkä liikkuvan, ja kuullessani ihmettelin, tokko saari todella
ui. Siinä on suuri Apollon temppeli, siihen on pystytetty
kolmenlaatuiset alttarit ja siinä kasvaa taajaan palmuja ynnä paljon
muita sekä hedelmiä kantavia että kantamattomia puita. Samalla kuin
egyptiläiset sanovat, että saari ui, he kertovat vielä seuraavan
tarinan. Aikaisemmin ei muka tämä saari uinut, mutta Leto, joka kuului
kahdeksan ensimäisen jumalan joukkoon ja asui Buto-kaupungissa, missä
juuri tämä hänen oraakelinsa oli, otti Isiiltä huostaansa Apollon ja
pelasti hänet, kätkemällä hänet siihen saareen, jota nyt kutsutaan
"uivaksi", silloin kun Tyfon tuli ja etsi kaikkialla löytääkseen
Osiriin lapsen. He sanovat nimittäin, että Apollo ja Artemis
ovat Dionysoksen ja Demeterin lapsia ja että Leto oli heidän
hoitajattarensa. Egyptinkielellä on Apollo Horos, Demeter Isis ja
Artemis Bubastis. Tästä tarinasta, eikä mistään muusta, on Aiskhylos,
Euforionin poika, ottanut sen, minkä heti olen mainitseva, ollen siinä
ainoa vanhempien runoilijain joukossa. Hän tekee nimittäin Artemiin
Demeterin tyttäreksi. -- Yllämainitun tapauksen johdosta oli siis saari
alkanut uida. Niin he siitä kertovat.
157. Psammetikhos hallitsi Egyptiä viisikymmentäneljä vuotta, joista
hän yhdeksänäkolmatta vuotena piti Syyrian suurta kaupunkia Azotosta
piiritystilassa, kunnes sen valloitti. Tämä Azotos on kaikista
kaupungeista, joita minä tunnen, kestänyt pitkällisimmän piirityksen.
158. Psammetikhoksen poika oli Nekos ja hän tuli Egyptin hallitsijaksi.
Hän ensiksi ryhtyi rakentamaan Punaiseen mereen vievää kanavaa, jonka
persialainen Dareios sitten kaivoi. Sen pituus on neljän päivän
laivamatkaa, ja se kaivettiin niin leveäksi, että kaksi
kolmisoutulaivaa saattaa yhtaikaa kulkea rinnan soutamalla; se on
johdettu Niilistä vähän yläpuolella Bubastis-kaupunkia, lähellä
Patumos-nimistä Arabian kaupunkia, ja se ulottuu Punaiseen mereen.
Ensiksi kaivettiin se osa Egyptin tasankoa, joka on lähellä Arabiaa.
Tasangon eteläpuolella alkaa Memfiin kohdalla kulkeva vuorenharjanne,
missä kivilouhokset ovat. Pitkin tämän vuoren juurta on kanava johdettu
pitkinpäin lännestä itään, ja sitten se jatkuu kallionhalkeamiin,
kulkien vuorelta etelää ja suvea kohti Arabianlahteen. Siltä kohtaa,
mistä on vähin ja lyhyin matka pohjoisesta merestä eteläiseen ja
niinkutsuttuun Punaiseen mereen, nimittäin Kasion-vuoresta, joka
erottaa Egyptin ja Syyrian, on tasan tuhat stadionia Arabianlahteen.
Tämä on lyhyin väli, mutta kanava on saman verran pitempi kuin se on
mutkikkaampi. Niistä egyptiläisistä, jotka sen kaivoivat, kuoli
satakaksikymmentätuhatta. Mutta Nekos lakkasi kesken kaivamistaan,
koska tuli väliin semmoinen oraakelin ilmoitus, että hän työskenteli
barbarin hyväksi. Barbareiksi nimittäin egyptiläiset kutsuvat kaikkia,
jotka eivät puhu samaa kieltä kuin he itse.
159. Lakattuaan kanavaa kaivamasta Nekos ryhtyi sotaretkiin.
Niinpä tehtiin kolmisoutuja, toiset pohjoisessa meressä, toiset
Arabianlahdessa Punaista merta varten, ja niiden telat ovat vieläkin
näkyvissä. Ja niitä hän käytti tarpeen tullen. Maajoukoillaan taas hän
iski yhteen syyrialaisten kanssa sekä voitti heidät Magdoloksen luona,
ja taistelun jälkeen hän valloitti Kadytiin, joka on suuri kaupunki
Syyriassa. Sen puvun, mikä hänellä oli päällään suorittaessaan nämä
teot, hän lähetti vihittäväksi Apollolle Brankhidaihin Miletoksen
alueella. Sitten hän hallittuaan kaikkiaan kuusitoista vuotta kuoli,
sittenkuin oli jättänyt hallituksen pojalleen Psammiille.
160. Mainitun Psammiin hallitessa Egyptiä saapuivat eliläisten
sanansaattajat ja kehuivat oikeudenmukaisimmalla ja kauniimmalla
tavalla maailmassa säätäneensä kilpaleikit Olympiassa sekä arvelivat,
etteivät egyptiläiset, vaikka olivat viisaimmat kaikista ihmisistä,
olleet keksineet mitään, joka heidän säännöksilleen vetäisi vertoja.
Niin pian kuin eliläiset olivat saapuneet Egyptiin ja kertoivat minkä
vuoksi he olivat saapuneet, niin kuningas kutsui kokoon ne
egyptiläiset, joita sanottiin viisaimmiksi. Tultuaan kokoon
egyptiläiset tiedustelivat eliläisiltä kaikkea, mitä heidän tuli tehdä
kilpaleikkeihinsä nähden. Kerrottuaan kaiken eliläiset sanoivat
tulevansa oppimaan, olivatko egyptiläiset keksineet jotain, joka olisi
oikeudenmukaisempaa kuin heidän säännöksensä. Egyptiläiset
neuvottelivat ja kysyivät vielä eliläisiltä, ottavatko heidän
maanmiehensä osaa kilpaleikkeihin. Nämä sanoivat, että kuka vain joko
heistä tai muista helleeneistä tahtoi, sai kilpailla. Silloin
egyptiläiset sanoivat, että kun he niin olivat säätäneet, he olivat
kerrassaan erehtyneet oikeasta. Sillä ei ollut muuta mahdollista kuin
että puolustaisivat kilpailuun osaaottavaa kansalaistaan, tekemällä
väärin muukalaiselle. Mutta jos he todella tahtoivat säätää kaikki
oikeudenmukaisesti ja siitä syystä olivat tulleet Egyptiin, tuli heidän
-- niin egyptiläiset heitä neuvoivat -- säätää kilpaleikit ainoastaan
vieraita kilpailijoita varten eikä antaa kenenkään eliläisen ottaa
niihin osaa. Sen neuvon egyptiläiset antoivat eliläisille.
161. Psammiin hallittua ainoastaan kuusi vuotta Egyptiä ja lähdettyä
sotaretkelle Etiopiaan, mutta kohta senjälkeen kuoltua, seurasi
hallituksessa Psammiin poika Apries. Lukuunottamatta esi-isäänsä
Psammetikhosta hän oli onnellisempi aikaisempia kuninkaita ja hallitsi
viisikolmatta vuotta. Niiden kestäessä hän marssitti sotajoukkonsa
Siidonia vastaan ja taisteli meritse Tyroksen kuningasta vastaan. Mutta
koska kerran oli niin määrätty, että hänen täytyi käydä huonosti, niin
onnettomuus tapahtui aiheesta, josta libyalais-historiassani aion
laveammin kertoa, mutta vähemmän laajasti tässä tilaisuudessa. Kun näet
Apries oli lähettänyt sotajoukon kyreneläisiä vastaan, mutta kärsinyt
suuren tappion, niin egyptiläiset, suuttuneina siitä, luopuivat
hänestä, arvellen, että Apries tahallaan oli lähettänyt heidät pois
ilmeiseen perikatoon, jotta he saisivat tuhonsa, mutta itse sitä
turvallisemmin hallitsisi muita egyptiläisiä. Pahoillaan tästä sekä
kotiin palanneet että hukkuneitten ystävät julkisesti luopuivat
hänestä.
162. Saatuaan sen tietää Apries lähetti heidän luokseen Amasiin
puhuttelemalla tyynnyttämään heitä. Saavuttuaan perille viimemainittu
koetti estää egyptiläisiä panemasta aiettaan täytäntöön, mutta hänen
parhaillaan puhuessaan muuan takana seisova egyptiläinen asetti hänen
päähänsä kypärän ja sen tehdessään sanoi panevansa sen kuninkaan
päähän. Eikä se teko juuri ollutkaan Amasiille vastenmielinen, kuten
myöhemmin osoittautui. Sillä kun ne egyptiläiset, jotka olivat
luopuneet, olivat asettaneet hänet kuninkaaksi, hän varustautui
marssimaan Apriesta vastaan. Saatuaan sen tietää Apries lähetti
Amasista vastaan erään ympäristössään olevien egyptiläisten joukossa
arvossapidetyn miehen, jonka nimi oli Patarbemis, ja käski hänen tuoda
luokseen Amasiin elävänä. Mutta kun Patarbemis saapui ja kutsui
Amasista tulemaan, niin Amasis, joka juuri sattui istumaan hevosen
selässä, kohottautui ja teki säädyttömän tempun sekä käski hänen viedä
sen mukanaan Aprieelle. Siitä huolimatta kuuluu Patarbemis pyytäneen
Amasista noudattamaan kuninkaan käskyä ja lähtemään tämän luo.
Jälkimäinen vastasi hänelle, että hän jo kauan sitten hankki lähtöä, ja
että Aprieen ei tarvitsisi häntä moittia. Hän tulisi näet sekä itse
saapumaan että tuomaan muassaan muitakin. Patarbemis ymmärsi kyllä
sanotun nojalla Amasiin tarkoituksen ja nähdessään hänen valmistuksensa
hän kiireesti lähti pois, niin pian kuin suinkin ilmoittaakseen
kuninkaalle mitä oli tekeillä. Mutta kun hän saapui Aprieen luo
tuomatta muassaan Amasista, sanotaan Aprieen vihastuneen niin
silmittömästi, että sen enempää harkitsematta käski leikata häneltä
sekä korvat että nenän. Silloin muut egyptiläiset, jotka vielä pitivät
Aprieen puolta, nähdessään kuinka erästä heidän joukossaan
arvossapidetyintä miestä niin häpeällisesti oli kohdeltu, hetkeäkään
vitkastelematta luopuivat toisten puolelle ja antautuivat Amasiille.
163. Saatuaan siitäkin tiedon Apries asesti apujoukot ja marssi
egyptiläisiä vastaan; hänellä oli näet ympärillään kaarilaisia
apujoukkoja, kolmekymmentätuhatta miestä. Hänen kuninkaanlinnansa oli
Sais-kaupungissa; se on suuri ja ansaitsee katsomista. Ja Apries
puoluelaisineen kävi egyptiläisiä vastaan, ja Amasis miehineen
muukalaisia vastaan. Molemmat tulivat Momemfiin kaupunkiin, missä
heidän kohta tuli keskenään mitellä voimiaan.
164. Egyptiläisillä on seitsemän luokkaa, joista yhtä kutsutaan
papeiksi, yhtä sotureiksi, yhtä karjapaimeniksi, yhtä sikopaimeniksi,
yhtä kaupustelijoiksi, yhtä tulkeiksi, yhtä perämiehiksi. Niin monet
ovat egyptiläisten luokat ja nimensä ne ovat saaneet ammateistaan.
Sotureita kutsutaan kalasireiksi ja hermotybeiksi ja ne ovat
allamainituista piireistä; koko Egypti on nimittäin jaettu piireihin.
165. Hermotybien piirit ovat seuraavat: Busiriin, Saiin, Khemmiin ja
Papremiin piirit, niinkutsuttu Prosopitis-saari, ja toinen puoli
Nathoa. Näistä piireistä ovat hermotybit, ja niiden luku teki, silloin
kun ne olivat lukuisimmat, satakuusikymmentätuhatta. Ei kukaan heistä
ole opetellut mitään käsityötä, vaan he ovat kokonaan antautuneet
sotilasalalle.
166. Kalasirien piirit taas ovat seuraavat: Teeban, Bubastiin, Afthiin,
Taniin, Mendeen, Sebennytoksen, Athribiin, Thmuiin, Onufiin, Anysiin ja
Myekforiin piirit; viimeksimainittu piiri on saarella, vastapäätä
Bubastis-kaupunkia. Nämä ovat kalasirien piirit ja niiden luku teki,
silloin kun ne olivat lukuisimmat, kaksisataaviisikymmentätuhatta
miestä. Ei näidenkään ole lupa hoitaa mitään ammattia, vaan ne
harjoittavat ainoastaan sotataitoa, jossa poika saa opetusta isältään.
167. Ovatko helleenit oppineet tämänkin egyptiläisiltä, sitä en saata
varmuudella ratkaista, sillä minä näen, että trakialaiset, skyytit,
persialaiset, lyydialaiset ja melkein kaikki barbarit pitävät niitä,
jotka oppivat ammatteja, ja heidän jälkeläisiään vähemmässä arvossa
kuin muita kansalaisia, ja että niitä, jotka ovat vetäytyneet pois
käsitöistä, katsotaan jaloiksi, sekä varsinkin niitä, jotka ovat
antautuneet sota-alalle. Sen ovat oppineet kaikki helleenit ja
varsinkin lakedaimonilaiset. Vähimmin halveksivat käsityöläisiä
korintolaiset.