kunniaetuutena kaksitoista verotonta valiovainiota kullakin. Vainio on
joka puolelta sata kyynärää, ja egyptiläinen kyynärä on yhtä pitkä kuin
samoslainen. Tämä oli kaikilla erikoisoikeutena. Mutta seuraavasta
edusta he nauttivat vuoron perään, eivätkä milloinkaan samat henkilöt
aina. Tuhat kalasiria ja yhtä monta hermotybiä palveli kuninkaan
henkivartijoina, vuoden ajan kumpikin ryhmä. Silloin annettiin heille,
paitsi vainioita, joka päiväksi seuraavat etuudet: leipää, painoltaan
viisi minaa, kaksi minaa häränlihaa ja neljä arysteriä viiniä. Se määrä
annettiin niille, jotka kulloinkin olivat henkivartijoina.
169. Sittenkuin Apries, mukanaan apujoukkonsa, ja Amasis, mukanaan
kaikki egyptiläiset, saapuivat Momemfis-kaupunkiin, he iskivät yhteen.
Muukalaiset taistelivat kyllä urhoollisesti, mutta joutuivat
alakynteen, koska miesluvultaan olivat paljoa harvemmat. Aprieella
kerrotaan olleen semmoinen vakaumus, ettei muka mikään jumalakaan voisi
ottaa häneltä kuninkuutta: niin lujassa hän luuli valtaistuimellaan
istuvansa. Mutta silloin hän joutuikin käsikähmässä tappiolle ja
vietiin vangittuna Sais-kaupunkiin, joka ennen oli ollut hänen
asuinpaikkanaan, mutta silloin jo oli Amasiin hovina. Siellä häntä
elätettiin kuninkaanlinnassa, ja Amasis piteli häntä hyvin. Mutta
lopulta, kun egyptiläiset moittivat Amasista sanoen, ettei hän tehnyt
oikein elättäessään heidän ja omaa pahinta vihollistaan, niin hän jätti
Aprieen egyptiläisten valtaan. Nämä kuristivat hänet ja hautasivat
hänet sitten hänen isänsä hautaan, joka on Alenen pyhättöalueella,
aivan temppelisalin vieressä, vasemmalla kädellä sisäänastuessa.
Saiilaiset hautasivat nimittäin kaikki tästä piiristä olevat kuninkaat
pyhätön sisäpuolelle. Amasiin hautapaikka taas on kauempana
temppelisalista kuin Aprieen ja tämän esi-isien, mutta kuitenkin sekin
on pyhätön pihassa. Se on suuri kivinen pylväsrakennus, jota
kaunistavat palmupuita jäljittelevät patsaat ynnä muut kallisarvoiset
koristeet. Pylväsrakennuksen sisällä on kaksi ovea ja ovien
sisäpuolella on hautapaikka.
170. Onpa myös hänen hautansa, jonka nimen mainitsemista tämmöisessä
tilaisuudessa katson synniksi, Saiissa, Atenen pyhätön perällä,
ulottuen pitkin temppelin koko takaseinää. Temppelialueella seisoo
suuria kiviobeliskeja, ja sen laidassa on järvi, joka on koristettu
kauniilla, ympyriäisellä kivireunalla, ja on minun luullakseni
laajuudeltaan yhtä suuri kuin niinkutsuttu ympyriäinen järvi
Deloksessa.
171. Mainitussa järvessä esitetään öiseen aikaan näytöksiä hänen [vrt.
edellistä lukua!] kärsimyshistoriastaan, ja niitä egyptiläiset kutsuvat
mysterioiksi. Mutta näiden seikkojen suhteen tahdon noudattaa
vaiteliaisuutta, vaikka tiedän enemmänkin, kuinka kaikki siellä
tapahtuu. Myös Demeterin salaismenoihin nähden, joita helleenit
kutsuvat thesmoforia-juhlaksi, tahdon noudattaa vaiteliaisuutta,
paitsi mikäli siitä on luvallista puhua. Danaoksen tyttäret olivat
nimittäin ne, jotka toivat mainitut menot Egyptistä ja opettivat ne
pelasgilais-naisille. Mutta sittemmin, kun Peloponnesoksen väestön
täytyi lähteä pois kotoaan doorilaisten tieltä, joutuivat menot
hukkaan, ja ainoastaan jälellejääneet peloponnesolaiset sekä
arkadilaiset, jotka eivät olleet jättäneet kotoaan, säilyttivät ne.
172. Sittenkuin Apries yllämainitulla tavalla oli tullut kukistetuksi,
tuli Amasis kuninkaaksi. Hän oli kotoisin Saiin piiristä ja siitä
kaupungista, jonka nimi on Siuf. Alussa egyptiläiset halveksivat
eivätkä pitäneet häntä missään erityisessä arvossa, koskapa hän ennen
oli ollut rahvaan mies eikä kuulunut mihinkään huomattavaan huoneeseen.
Mutta myöhemmin Amasis sai heidät puolelleen viisaudellaan ja
viekkaudellaan. Muiden lukemattomien kalleuksien joukossa Amasiilla
myös oli kultainen jalkainpesuastia, jota hän itse ja kaikki hänen
pöytäkumppaninsa käyttivät, kun pesivät jalkojaan. Sen hän löi rikki,
teetti siitä jumalankuvan ja pystytti sen siihen sopivimpaan paikkaan
kaupunkia. Ja egyptiläiset kulkivat kuvapatsaan luona ja kunnioittivat
sitä suuresti. Mutta kun Amasis sai tietää mitä kaupunkilaiset tekivät,
niin hän kutsui kokoon egyptiläiset sekä ilmaisi asian ja sanoi, että
kuvapatsas oli syntynyt jalkainpesuastiasta, ja että egyptiläiset nyt
suuresti kunnioittivat sitä astiaa, johon ennen olivat sylkeneet sekä
heittäneet vetensä ja jossa olivat huuhtoneet jalkansa. Aivan
samoinkuin pesuastian -- sanoi Amasis -- oli hänen itsensäkin käynyt.
Sillä joskin hän ennen oli ollut rahvaan mies, niin hän kuitenkin sillä
haavaa oli heidän kuninkaansa. Ja hän käski kunnioittamaan ja pitämään
itseään arvossa.
173. Sillä tavoin hän sai puolelleen egyptiläiset, niin että ne
mielellään palvelivat häntä. Ja tehtävänsä hän järjesti seuraavalla
tavalla. Aamupäivän aina toriaikaan saakka hän uutterasti työskenteli
esilläolevien asioiden ääressä, mutta siitä perin hän joi, laski pilaa
juomaveikoistaan ja oli rivo ja leikillinen. Pahoillaan siitä hänen
ystävänsä nuhtelivat häntä näillä sanoin: "Oi kuningas, et sinä oikein
huolehdi itsestäsi, kun liiaksi antaudut joutavuuksiin. Sinunhan tulisi
juhlallisesti istua valtaistuimella päivät päästänsä toimittaen
tehtäviäsi; silloin egyptiläiset ymmärtäisivät, että heitä hallitsee
suuri mies, ja sinä olisit paremmassa huudossa. Mutta nyt sinä esiinnyt
kaikkea muuta kuin kuninkaallisesti." Mutta hän vastasi heille näin:
"Ne, joilla on jousi, jännittävät sitä aina milloin heidän on tarvis
sitä käyttää. Sillä jos se kaiken aikaa olisi vireissä, murtuisi se,
niin että sitä tarvittaessa ei voitaisi käyttää. Niin on myös ihmisen
laita. Jos hän ottaisi alati puuhatakseen vakavia asioita eikä
toisinaan heittäytyisi leikkisäksi, niin hän huomaamattaan tulisi joko
raivohulluksi tai tylsämieliseksi. Tämän kun käsitän, annan kummallekin
sen, mikä sille kuuluu." Niin hän vastasi ystävilleen.
174. Kerrotaan, että silloin kun Amasis vielä oli yksityisenä miehenä,
hän mielellään joi ja laski pilaa eikä suinkaan ollut mikään vakavia
asioita harrastava mies. Niinpä aina kun häneltä puuttui varoja
juominkeihinsa ja mässäämiseensä, hän kulki ympäri varastamassa.
Ja kun ihmiset väittivät, että hänellä oli heidän tavaroitaan, ja hän
kielsi, niin he veivät hänet sen oraakelin luo, mikä milläkin oli
käytettävänään. Usein oraakelit kyllä langettivatkin hänet, mutta usein
hän myös vapautettiin. Niitten jumalien pyhätöistä, jotka olivat
vapauttaneet hänet varkauden syytöksestä, ei hän välittänyt eikä
antanut niitten ylläpitoon mitään. Eikä hän myöskään käynyt niiden
luona uhraamassa, koska ne jumalat eivät olleet minkään arvoisia,
niillä kun oli valheelliset oraakelit. Mutta kaikista niistä, jotka
olivat hänet tuominneet varkaudesta, hän erittäin huolehti, koska
olivat totisia jumalia, joilla oli pettämättömät oraakelit.
175. Niinpä Amasis Saiissa valmisti Atenelle kerrassaan ihmeellisiä
esikartanoita, jotka paljon voittivat kaikki muut sekä korkeudessa että
suuruudessa; niin isot ja semmoiset ovat siinä kivet. Edelleen hän
pystytti sinne jättiläis-kuvapatsaita ja erittäin isoja mies-sfinksejä
ja toimitti sinne rakennusta varten muitakin tavattoman suuria kiviä.
Osan niistä hän tuotti Memfiin kohdalla olevista kivilouhoksista, mutta
ylen suuret Elefantine-kaupungista, joka on kokonaista kahdenkymmenen
päivän laivamatkan päässä Saiista. Ja se seikka, jota en ihmettele
vähimmin, vaan päinvastoin enimmin, on seuraava. Amasis toimitti
Elefantinestä yhdestä ainoasta kivestä tehdyn rakennuksen, jota
kuletettiin kolmen vuoden ajan; kaksituhatta miestä oli saanut käskyn
sitä kuljettaa, ja nämä olivat kaikki perämiehiä. Rakennuksen pituus
ulkoapäin on kaksikymmentäyksi kyynärää, leveys neljätoista ja korkeus
kahdeksan. Nämä ovat yhdestä kivestä tehdyn talon mitat ulkopuolelta,
mutta sisäpuolelta on pituus kahdeksantoista ja neljä viidesosaa
kyynärää, ja korkeus viisi kyynärää. Se sijaitsee pyhätön
sisäänkäytävän vieressä. Kerrotaan, että sitä seuraavasta syystä ei
vedetty sisälle pyhättöön. Kun rakennusmestari oli huonetta vedettäessä
huoahtanut ja valittanut, että niin paljon aikaa oli kulunut, ja oli
ollut kyllästynyt koko työhön, oli Amasis pitänyt tätä seikkaa
arveluttavana eikä sallinut rakennusta vedettävän edemmäs. Jotkut taas
sanovat, että muuan niistä, jotka vivulla kohottivat rakennusta,
murskautui sen alle, jonka johdosta rakennusta ei vedetty sisälle.
176. Myös kaikkiin muihinkin huomattaviin pyhättöihin Amasis vihki
suuruutensa puolesta merkillisiä teoksia. Niinpä hän muun
muassa Memfiiseen teetti Hefaistoksen temppelin edessä maassa
makaavan jättiläiskuvapatsaan, jonka jalat ovat pituudeltaan
seitsemänkymmentäviisi jalkaa. Samalla jalustalla, joka on yhdestä ja
samasta kivestä tehty, seisoo kaksi muuta jättiläiskuvapatsasta,
kumpikin suuruudeltaan kaksikymmentä jalkaa, toinen toisella ja toinen
toisella puolen isoa kuvapatsasta. Toinen samankokoinen kivinen kuva on
myös Saiissa ja makaa maassa samalla tapaa kuin Memfiissä oleva. Amasis
on myös se, joka on rakentanut Memfiissä olevan Isiin temppelin, mikä
on suuri ja erittäin katsottava.
177. Amasiin hallitessa kerrotaan Egyptin olleen erinomaisen
onnellisen sekä siinä kohden, mikä joesta koituu maalle että siinä,
mikä maasta tulee ihmisille. Ja Egyptissä oli silloin kaikkiaan
kaksikymmentätuhatta asuttua kaupunkia. Amasis oli se, joka sääsi
egyptiläisille semmoisen lain, että jokaisen egyptiläisen täytyi joka
vuosi piirin päämiehelle ilmoittaa, mistä hän oli elänyt, mutta jos hän
ei sitä tehnyt eikä ilmoittanut rehellistä elinkeinoa, niin hänet
rangaistiin kuolemalla. Sen lain omaksui atenalainen Solon ja sääsi sen
atenalaisille. Ja sitä he noudattavat aina näihin aikoihin asti, se kun
on moitteeton laki.
178. Amasis oli helleeniläis-ystävä ja osoitti sitä sekä yksityisiä
helleenejä kohtaan että antoi niille, jotka olivat saapuneet Egyptiin,
Naukratis-kaupungin asuttavaksi. Mutta niille heistä, jotka eivät
tahtoneet siellä asua, vaan ainoastaan purjehtivat sinne, hän antoi
paikkoja, minne saivat perustaa alttareita ja temppelialueita
jumalille. Suurimman helleenien temppelialueista, joka samalla on
kuuluisin ja enimmin käytetty ja jota kutsutaan Hellenioniksi, ovat
seuraavat kaupungit yhteisesti perustaneet: ioonilaisista kaupungeista:
Khios, Teos, Fokaia ja Klazomenai, doorilaisista: Rodos, Knidos,
Halikarnassos ja Faselis, aiolilaisista ainoastaan Mytilene-kaupunki.
Näiden oma on mainittu temppelialue, ja nämä kaupungit ne ovat, jotka
asettavat kauppapaikan päällysmiehet. Kaikki muut kaupungit, jotka
vaativat osallisuutta temppelialueeseen, vaativat sitä, vaikkei heillä
ole mitään oikeutta siihen. Erikseen ovat aiginalaiset perustaneet
temppelialueen Zeulle, samoslaiset toisen Heralle, ja vielä
miletolaiset yhden Apollolle.
179. Ainoastaan Naukratis oli vanhastaan kauppapaikkana, eikä mitään
muuta semmoista ollut Egyptissä. Jos joku saapui johonkin Niilin muista
suuhaaroista, niin hänen täytyi vannoa, ettei hän vapaaehtoisesti ollut
sinne tullut, ja sen vannottuaan hänen täytyi purjehtia Kanoboksen
suuhaaraan, tai, jos vastatuulilta ei käynyt purjehtia, piti veneissä
kuljettaa lasti suistamon ympäri, kunnes ne saapuivat Naukratiiseen.
Semmoisessa arvossa pidettiin Naukratista.
180. Kun amfiktyonit olivat kolmestasadasta talentista antaneet
nykyjään Delfoissa olevan temppelin rakentamisen urakalle, syystä että
ennen siinä ollut itsestään oli palanut poroksi, tuli delfolaisten
osaltaan suorittaa neljäs osa urakkasummasta. Delfolaiset matkustelivat
niinmuodoin ympäri kaupunkeja kokoomassa antimia, eikä se määrä, minkä
he tällöin saivat Egyptistä, ollut vähin. Amasis näet antoi heille
tuhat talenttia alunia, ja Egyptissä asuvat helleenit kaksikymmentä
minaa rahaa.
181. Kyreneläisten kanssa Amasis teki molemminpuolisen ystävyysliiton
ja päätti myöskin naida sieltä, joko sitten koska halusi helleeniläistä
vaimoa, tai muuten ystävyydestä kyreneläisiä kohtaan. Hän nai siis --
toiset sanovat Battoksen, toiset Arkhesilaoksen, ja vielä kolmannet
erään kaupunkilaisten kesken arvossapidetyn miehen tyttären, jonka nimi
oli Ladike. Mutta kun Amasis tämän vieressä lepäsi, ei hän voinut
häneen yhtyä, niinkuin muihin naisiin. Ja kun tavallisesti näin kävi,
niin Amasis kutsui luokseen mainitun Ladiken ja sanoi hänelle: "Nainen,
sinä olet loihtinut minut, eikä sinulla ole mitään mahdollisuutta
pelastua kurjimmasta perikadosta, mihin mikään nainen milloinkaan on
joutunut." Ladike kyllä kielsi sen tehneensä, mutta kun Amasis siitä
huolimatta ei lauhtunut, niin nainen ajatuksissaan rukoili Afroditea ja
lupasi lähettää hänelle kuvapatsaan Kyreneen, jos Amasis sinä yönä
voisi häneen yhtyä -- siinä nimittäin oli hänellä ainoa keino pelastua
turmiosta. -- Heti rukouksen jälkeen Amasis yhtyi häneen. Ja siitä
pitäen, aina milloin Amasis tuli hänen luokseen, hän saattoi häneen
yhtyä; ja tämän jälkeen hän erinomaisesti mielistyi puolisoonsa. Ja
Ladike täytti lupauksensa jumalattarelle. Hän teetti nimittäin ja
lähetti Kyreneen kuvapatsaan, joka vielä minun aikoihini saakka on
säilynyt ja sijaitsee ulkopuolella Kyrenen kaupunkia. Kun sitten
Kambyses sai valtaansa Egyptin ja kuuli samaiselta Ladikelta, kuka hän
oli, niin hän lähetti hänet vahingoittumatonna Kyreneen.
182. Ja Amasis lähetti vihkilahjoja myös Hellaaseen, nimittäin Kyreneen
kultaisen Atenen kuvan ynnä oman muotokuvansa maalattuna, edelleen
Lindoksessa olevalle Atenelle kaksi kivistä kuvapatsasta ja
liinahaarniskan, joka ansaitsee katsomista, sitten Heralle Samokseen
kaksi puista omaa muotokuvaansa, jotka vielä minun aikoihini saakka
ovat sijainneet suuressa temppelissä, oven takana. Samokseen hän
lähetti vihkilahjoja kestiystävyys-suhteen vuoksi, joka hänellä oli
Aiakeen pojan, Polykrateen kanssa, Lindokseen taas hän ei lähettänyt
minkään kestiystävyys-suhteen nojalla, vaan siitä syystä, että
Lindoksessa olevan Atenen pyhätön tarinan mukaan olivat perustaneet
Danaoksen tyttäret, laskettuaan sinne maihin, silloin kun pakenivat
Aigyptoksen poikia. Nämä lahjat Amasis vihki. Ja hän oli kaikista
ensimäinen, joka valloitti Kyproksen ja teki sen veronalaiseksi.
End of Project Gutenberg's Herodotoksen historia-teos I-II, by Herodotus