vallitsi mitä paras järjestys, ja että Egypti suuresti menestyi. Mutta
hänen jälkeensä tuli egyptiläisten hallitsijaksi Kheops, joka syöksi
maan täydelliseen kurjuuteen. Hän sulki näet kaikki pyhätöt ja esti
ensiksi asukkaita uhraamasta niissä sekä käski sitten kaikkia
egyptiläisiä tekemään häntä itseään varten työtä. Toisia hän käski
ottamaan kiviä Arabian vuoressa olevista louhoksista ja sieltä vetämään
niitä Niiliin saakka. Ja kun kivet oli kuljetettu laivoilla joen yli,
niin hän määräsi toisia ottamaan ne vastaan ja vetämään ne niinkutsutun
Libyan vuoren luo. Noin satatuhatta ihmistä teki työtä, kukin ryhmä
aina kolme kuukautta kerrallaan. Kymmenen vuotta kului rasitetulle
kansalle sen tien rakentamiseen, jota myöten he vetivät kiviä -- työ,
joka minun nähdäkseni ei juuri ole paljoa pienempi kuin pyramidin teko.
Sillä tien pituus on viisi stadionia, leveys kymmenen syltä ja korkeus,
siinä missä se on korkeimmillaan, kahdeksan syltä; se on tehty
hiotuista kivistä, joihin on kaiverrettu kuvioita. Siihen kului siis
kymmenen vuotta, samoinkuin niiden maanalaisten kammioiden tekoon,
jotka ovat sillä ylängöllä, missä pyramidit sijaitsevat. Nämä kammiot
hän teki itselleen hautapaikaksi saaressa, jonka hän muodosti
johdattamalla sinne kanavan Niilistä. Mutta itse pyramidin tekoon kului
kahdenkymmenen vuoden aika. Jokainen sen neljästä sivusta on kahdeksan
pletronia ja korkeus sama, ja se on tehty hiotuista ja mitä tarkimmin
toisiinsa sovelletuista kivistä. Ei mikään kivistä ole pienempi
kolmeakymmentä jalkaa.
125. Ja tämä pyramidi rakennettiin seuraavalla tavalla. Se tehtiin
ensin niin, että siinä oli ikäänkuin astuimet, joita toiset sanovat
portaiksi, toiset taas rappusiksi. Sen jälkeen nostettiin muut kivet,
kohottamalla niitä maasta ensimäiseen porraskertaan lyhyistä hirsistä
tehdyillä vivuilla. Aina milloin kivi nousi ensimäiseen kertaan, niin
se asetettiin toiseen vipuun, joka sijaitsi ensimäisessä kerrassa, ja
sieltä se vedettiin toiseen kertaan ja toiselle vivulle. Sillä niin
monta kuin oli porraskertaa, niin monta oli myös vipua; tahi sitten oli
yksi helposti kannettava vipu, jonka he siirsivät toisesta kerrasta
toiseen, aina kun he olivat ottaneet pois kiven. Sillä minä tahdon
mainita kummankin tavan, niinkuin todella kerrotaan. Ensiksi siis
valmistettiin pyramidin ylin osa, sitten tehtiin se, mikä oli tätä
lähinnä, ja lopuksi tehtiin se osa siitä, mikä oli lähinnä maata.
Egyptiläisillä kirjaimilla on pyramidissa ilmoitettu, kuinka paljon
rahaa kului työmiesten retikkaan, sipuliin ja laukkaan. Minä muistan
hyvin, kuinka tulkki lukiessaan kirjoitukset minulle sanoi, ja kaikki
se maksoi tuhatkuusisataa talenttia. Ja jos tämän asian laita on näin,
niin kuinka suuria muita kulunkeja on täytynyt tehdä rautaa työkaluiksi
valmistettaessa ynnä työmiesten ruokaan ja vaatteisiin, kun he
yllämainitun ajan käyttivät rakennustöihin ja sitten vielä kuluttivat
toisen ajan kivien hakkuuseen ja kuljetukseen sekä maanalaisen
kaivannon tekemiseen, mikä minun luullakseni ei ollut mikään vähäinen
aika?
126. Ja Kheops meni niin pitkälle häijyydessä, että kun hän tarvitsi
rahoja, niin hän sijoitti oman tyttärensä porttolaan ja käski hänen
ansaita määrätyn rahasumman -- kuinka suuren, sitä he eivät sanoneet.
Ja tytär ansaitsikin sen, minkä isä määräsi, mutta sitäpaitsi hän myös
omastakin puolestaan päätti jättää jälkeensä muistomerkin; siksi hän
pyysi jokaista, joka hänen luoksensa tuli, lahjoittamaan hänelle yhden
kiven. Näistä kivistä he väittivät olevan rakennetun sen pyramidin,
joka on keskimäinen kolmesta pyramidista ja sijaitsee suuren pyramidin
edessä; sen kukin sivu on puolitoista pletronia.
127. Egyptiläiset sanoivat, että mainittu Kheops hallitsi viisikymmentä
vuotta, ja että hänen kuoltuaan hallituksessa seurasi hänen veljensä
Khefren. Tämä menetteli samalla tapaa kuin ensinmainittu, muun muassa
siinä, että teki pyramidin, jonka mittasuhteet eivät kuitenkaan vedä
vertoja Kheopsin pyramidille. Sillä minä olen itse mitannut sen. Ei
näet siinä ole maanalaisia kammioita, eikä siihen virtaa haaraa
Niilistä, niinkuin toiseen pyramidiin, missä joki rakennetun kanavan
kautta virtaa sisään ja kulkee ympäri sen saaren, jossa itse Kheopsin
sanotaan lepäävän. Sitävastoin Khefren rakensi ensimäisen kerroksen
kirjavasta etiopilaisesta kivestä; itse pyramidin sitävastoin hän teki
neljäkymmentä jalkaa matalammaksi, mutta muuten yhtä suureksi kuin
toinen oli. Molemmat sijaitsevat samalla ylängöllä, joka on jokseenkin
sadan jalan korkuinen.
128. He kertoivat, että Khefren hallitsi viisikymmentäkuusi vuotta.
Nämä satakuusi vuotta olivat egyptiläisten laskun mukaan ne, jolloin
heillä vallitsi kaikki kurjuus. Ja koko tuon pitkän ajan kuluessa
olivat pyhätöt suljettuina eikä niitä avattu. Vihasta näitä kuninkaita
kohtaan eivät egyptiläiset ollenkaan tahdo mainita niitä nimeltäkään,
vaan pyramidejakin he kutsuvat Filitis-paimenen nimellä, joka siihen
aikaan kaitsi karjaa niillä seuduin.
129. Kheopsin jälkeen he sanoivat, että Egyptiä hallitsi hänen poikansa
Mykerinos. Häntä eivät miellyttäneet isän teot, vaan hän avasi pyhätöt
ja antoi äärimäiseen kurjuuteen rasitetun kansan palata töihinsä ja
uhreihinsa sekä oli se, joka kaikista kuninkaista langetti heille
oikeimmat tuomiot. Siitä syystä kiitetään häntä enimmin kaikista, jotka
tähän saakka ovat olleet egyptiläisten kuninkaina. Eikä hän ainoastaan
tuominnut oikein, vaan jos joku oli tyytymätön tuomioon, niin hän
lepytti häntä antamalla hänelle jotain omaisuudestaan. Sillaikaa kun
Mykerinos esiintyi näin lempeänä kansalaisiansa kohtaan ja semmoista
puuhasi, alkoivat hänen onnettomuutensa sillä, että hänen tyttärensä,
ainoa lapsi, joka hänellä kodissaan oli, kuoli. Tapauksen johdosta hän
murehti kovasti ja koska hän tahtoi haudata tyttärensä komeammin kuin
muut, niin hän teetti itselleen onton puisen lehmän, jonka jälkeen
kultasi sen ja hautasi siihen mainitun kuolleen tyttärensä.
130. Tätä lehmää ei kätketty maahan, vaan vielä minun aikoihini saakka
se on ollut nähtävänä Sais-kaupungissa, missä se sijaitsee
kuninkaanlinnassa, taitehikkaasti koristetussa huoneessa. Pitkin koko
päivää uhrataan sen ääressä kaikenmoisia suitsutuksia, ja joka yö
siellä palaa lamppu kaiken aikaa. Lähellä tätä lehmää seisovat toisessa
huoneessa Mykerinoksen jalkavaimojen kuvat, niinkuin Sais-kaupungin
papit sanoivat. Siellä seisoo nimittäin puisia jättiläis-kuvapatsaita,
luvultaan noin kaksikymmentä, jotka ovat tehdyt alastomiksi. Mutta
keitä ne kuvaavat, siitä en kuitenkaan saata sanoa muuta kuin mitä
niistä kerrotaan.
131. Muutamat kertovat nimittäin lehmästä ja kuvapatsaista sellaisen
jutun, että Mykerinos rakastui omaan tyttäreensä ja yhtyi sitten vasten
tämän tahtoa häneen. Sittemmin tytär, kuten he kertoivat, surusta
hirttäytyi, jonka jälkeen isä hautasi hänet lehmään. Mutta hänen
äitinsä hakkautti niiltä palvelijattarilta, jotka olivat kavaltaneet
tyttären isälle, kädet poikki, ja nyt ovat heidän kuvansa samassa
tilassa kuin he itse eläessään olivat. Tämä on kuitenkin minun
luullakseni tyhjää puhetta, varsinkin mitä tulee puukuvien käsiin.
Sillä minä näin itsekin, että kuvat ajan kulutuksesta olivat
kadottaneet kätensä, jotka vielä minun aikoihini saakka olivat
nähtävinä niitten jalkojen edessä.
132. Lehmä on muuten peitetty purppuravaatteella, mutta kaula ja pää
ovat sillä paljaat ja hyvin paksulla kultakerroksella kullatut. Ja
sarvien välissä on kullasta mukailtu auringon kehä. Lehmä ei ole
pystyssä, vaan polvillaan, ja kooltaan se on kuin iso elävä lehmä. Se
viedään ulos huoneesta joka vuosi, ja silloin egyptiläiset lyövät
rintoihinsa surren sitä jumalaa, jota en tahdo nimeltä mainita
tämmöisessä tilaisuudessa. Silloin he siis vievät ulos lehmän
päivänvaloon. Kerrotaan näet tyttären kuollessaan pyytäneen isältään
Mykerinokselta kerran vuodessa saada nähdä auringon.
133. Tyttärensä onnettoman kohtalon jälkeen sattui samalle
kuninkaalle seuraava tapaus. Hänelle tuli Buto-kaupungista sellainen
oraakelinlause, että hän tulisi enään elämään ainoastaan kuusi vuotta
ja seitsemäntenä kuolemaan. Pahoillaan siitä hän lähetti oraakelin luo
moitelauseen jumalalle, jossa soimasi tätä siitä, että hänen isänsä ja
setänsä, jotka olivat sulkeneet pyhätöt sekä unohtaneet jumalat ja
olivat syösseet ihmisetkin turmioon, olivat eläneet kauan aikaa, kun
sitävastoin hänen, joka oli hurskas, täytyi niin pian kuolla.
Oraakelilta tuli hänelle toinen, niin kuuluva vastaus, että hän itse
juuri sen kautta joudutti elämänsä loppua, ettei tehnyt sitä, mitä
hänen olisi pitänyt tehdä. Sataviisikymmentä vuotta täytyi nimittäin
Egyptin olla ahdinkotilassa, ja ne kaksi kuningasta, jotka olivat
olleet ennen häntä, olivat sen älynneet, mutta hän ei. Kuultuaan, että
semmoinen tuomio hänestä oli langetettu, Mykerinos teetti suuren joukon
lamppuja, ja aina milloin tuli yö, hän sytytti ne, joi ja piti hyviä
päiviä, herkeämättä päivällä tai yöllä, sekä kuljeskeli suomaissa,
lehdoissa ja missä vain kuuli olevan hauskimmat huvipaikat. Sen hän
keksi, koska tahtoi tehdä oraakelin valehtelijaksi sen kautta, että
hänelle tuli kaksitoista vuotta kuuden sijasta, kun yöt oli tehty
päiviksi.
134. Hän jätti jälkeensä pyramidin, joka oli paljoa pienempi kuin hänen
isänsä rakentama, ja jonka neljästä sivusta jokainen on kaksikymmentä
jalkaa vailla kolmea pletronia, ja se on tehty etiopilaisesta kivestä.
Muutamat helleeneistä väittävät tosin, että se on hetaira-naisen
Rodopiin oma, mutta eivät puhu siinä oikein. Niinpä he ilmeisesti eivät
edes tiedä, kuka Rodopis olikaan. Sillä eivät he olisi väittäneet hänen
rakentaneen semmoista pyramidia, johon sanalla sanoen on kulunut
lukemattomia tuhansia talentteja. Lisäksi tulee, että Rodopis kukoisti
Amasiin hallitessa eikä Mykerinoksen aikana. Sillä Rodopis eli hyvin
monta vuotta näiden kuningasten jälkeen, jotka jättivät jälkeensä
mainitut pyramidit, ja oli syntyisin Trakiasta sekä samoslaisen
Iadmonin, Hefaistopoliin pojan, orjatar ja satukertojan Aisopoksen
orjatoveri. Sillä viimemainittukin oli ollut Iadmonin orja, kuten
etenkin seuraavasta kävi ilmi. Senjälkeen kuin nimittäin Aisopos oli
Delfoissa saanut surmansa, ja delfoilaiset oraakelin neuvon johdosta
monasti kuuluttamalla kyselivät, tahtoiko joku suorittaa sakot
Aisopoksen hengestä, niin ei ilmestynyt ketään muuta kuin Iadmonin
pojanpoika, toinen Iadmon, joka ne suoritti. Sillä tavoin oli
Aisoposkin kuulunut Iadmonille.
135. Rodopis saapui Egyptiin samoslaisen Xantheuksen mukana
ansaitakseen rahaa. -- Mutta hänen saavuttuaan sinne osti hänet
suuresta rahasummasta mytileneläinen Kharaxos, Skamandronymoksen poika,
joka oli lauluntekijättären Sapfon veli. Sillä tavoin Rodopis joutui
vapaaksi, jäi Egyptiin ja hankki, erinomaisen viehättävä kun oli,
itselleen suuria summia ollakseen Rodopis, mutta ei kuitenkaan niin
suuria, että ne olisivat riittäneet semmoisen pyramidin rakentamiseen.
Ja koska jokainen, joka sitä tahtoo, vielä meidän aikoinamme on
tilaisuudessa näkemään kymmenennen osan hänen rahoistaan, niin ei pidä
omistaa hänelle varsin suuria summia. Rodopis halusi näet teettää
itselleen sellaisen teoksen, jota ei kukaan muu ollut keksinyt tai
vihkinyt pyhättöön, ja asettaa sen vihkilahjaksi Delfoihin
muistomerkiksi itsestään. Hän teetti niinmuodoin kymmenyksillä
rahoistaan useita rautaisia paistinvartaita, niin suuria, että niillä
saattoi paistaa kokonaisen härän, ja niin monta kuin kymmenyksillä
saatiin, sekä lähetti ne Delfoihin. Ne ovat yhä vieläkin siellä,
pinottuina sen alttarin taakse, jonka khiolaiset vihkivät, ja
vastapäätä itse temppeliä. Ylimalkaan ovat Naukratiin hetairat
viehättäviä. Mutta eipä ainoastaan se, josta puheenaoleva juttu
kerrotaan, tullut niin kuuluisaksi, että kaikki helleenit tunsivat
Rodopiin nimen, vaan hänen jälkeensä myös toinen, jonka nimi oli
Arkhidike, tuli laulun aiheeksi kautta koko Hellaan, joskin hänestä
vähemmän juteltiin kuin ensinmainitusta. Mutta niin pian kuin Kharaxos
lunastettuaan Rodopiin palasi Mytileneen ivasi Sapfo veljeään kovasti
eräässä runossa.
136. Mitä Rodopiiseen tulee, lopetan tähän. Mykerinoksen jälkeen oli,
niinkuin papit kertoivat. Egyptin kuninkaana Asykhis, joka teki
Hefaistoksen temppelin itäänpäin antavat esikartanot, mitkä ovat
kaikista kauniimmat ja suurimmat. Sillä kaikissa esikartanoissa on
tosin kaiverrettuja kuvioita ja kaikennäköisiä muita rakennelmia, mutta
näissä on semmoisia kaikista enimmin. He kertoivat, että kun
Mykerinoksen hallitessa vallitsi suuri luotonpuute, säädettiin
egyptiläisille semmoinen laki, että jättämällä pantiksi isänsä ruumiin,
saattoi saada velan. Siihen pantiin vielä lisäksi semmoinen määräys,
että velan antaja sai valtaansa velallisen koko hautakammionkin, ja
että jos pantin antaja ei suostunut maksamaan velkaansa, häntä kohtasi
se rangaistus, ettei hän itse kuoltuaan päässyt hautaamisesta
osalliseksi, ei isältä perityssä haudassaan eikä missään muussakaan, ja
ettei hän saanut haudata ketään omaisistaan tämän kuoltua. Ja koska
mainittu kuningas tahtoi voittaa ne, jotka ennen häntä olivat olleet
Egyptin kuninkaina, niin hän jätti muistomerkeiksi jälkeensä tilleistä
tekemänsä pyramidin, jossa on näin kuuluva kiveen piirretty kirjoitus:
"Älä halveksi minua kivisten pyramidien rinnalla! Minä olen näet niin
paljon niiden edellä kuin Zeus on edellä muita jumalia. Sillä järveen
iskettiin kanki ja se savi, mikä kangen mukana seurasi, koottiin ja
siitä tehtiin tiilejä; ja sillä tavalla minut rakennettiin."
137. Semmoisia tekoja Asykhis suoritti. Hänen jälkeensä hallitsi
Anysis-niminen sokea mies Anysis-kaupungista. Hänen hallitessaan
hyökkäsivät suurella sotavoimalla Egyptiin etiopilaiset ja
etiopilaisten kuningas Sabakos. Sokea lähti pakoon suomaihin, mutta
etiopilainen hallitsi Egyptiä viisikymmentä vuotta, joiden kestäessä
hän menetteli seuraavalla tavalla. Kun joku egyptiläisistä teki jonkun
rikoksen, hän ei milloinkaan tahtonut tappaa ketään, vaan tuomitsi
jokaisen hänen rikoksensa suuruuden mukaan siten, että määräsi kunkin
luomaan valleja sen kaupungin luo, mistä kukin pahantekijä oli
kotoisin. Siten tulivat kaupungit vieläkin korkeammiksi. Sillä ensi
kerran olivat valleja luoneet ne, jotka Sesostris-kuninkaan aikana
olivat kaivaneet vallihautoja, toisen kerran ne nyt etiopilaisen aikana
tulivat erinomaisen korkeiksi. Minun luullakseni ovat muutkin Egyptin
kaupungit kohonneet, mutta varsinkin on maa Bubastis-kaupungissa
luomalla korotettu. Siellä on myös Bubastiin pyhättö, joka erittäin
ansaitsee mainitsemista. Sillä on kyllä olemassa muitakin suurempia ja
kallisarvoisempia pyhättöjä, mutta ei ole mitään, joka olisi
suloisemman näköinen kuin tämä. Mutta Bubastis on hellaankielellä
Artemis.
138. Bubastiin pyhättö on seuraavalla tavalla järjestetty.
Lukuunottamatta sisäänkäytävää, on kaikki muu saarena. Sillä Niilistä
kulkee kaksi kanavaa, jotka eivät yhdy toisiinsa, vaan joista kumpikin
ulottuu pyhätön sisäänkäytävään, toinen virraten ympäri tältä, toinen
tuolta puolen, ja kumpikin on sadan jalan levyinen sekä puiden
varjostama. Esikartanot ovat kymmenen sylen korkuiset ja koristetut
kuuden kyynärän korkuisilla kuvilla, jotka ansaitsevat mainitsemista.
Koska pyhättö sijaitsee keskellä kaupunkia, näkee kaikkialta sinne
alas, kun kulkee sen ympäri. Pyhättö tulee nimittäin olemaan näkyvissä
sen johdosta, että kun kaupunkia on ylennetty, se itse on jäänyt
liikuttamatta ja semmoiseksi, miksi se alunpitäen tehtiin. Sen
ympäri kiertää aitaus, johon on kaiverrettu kuvioita ja sisällä
on hyvin korkeita puita kasvava suuri lehto, missä jumalankuva
sijaitsee. Pyhätön leveys ja pituus on joka puolelta yksi stadioni.
Sisäänkäytävään johtaa kivillä katettu, noin kolmen stadionin pituinen
tie, joka kulkee kaupungin torin kautta itäänpäin ja on leveydelleen
noin neljä pletronia. Puolella sekä toisella tietä kasvaa pilviäpitäviä
puita, ja se vie Hermeen pyhättöön.
139. Etiopilaisen lähtö tapahtui vihdoin, niinkuin he kertoivat, täten.
Hän näki nukkuessaan seuraavan unennäön, jonka jälkeen hän läksi
pakoon. Hänestä näytti ikäänkuin hänen viereensä olisi asettunut mies,
joka neuvoi häntä kokoomaan yhteen kaikki Egyptissä olevat papit ja
sitten hakkaamaan ne keskeltä kahtia. Sen näön nähtyään hän sanoi, että
hänestä tuntui siltä kuin jumalat olisivat osoittaneet hänelle tämän
enteen, jotta hän rikkomalla pyhiä säännöksiä, kärsisi jonkun
onnettomuuden jumalien tai ihmisten puolelta. Ei hän siis tulisi niin
tekemään, vaan oli nyt kulunut umpeen se aika, jonka kestäessä hänen,
oraakelin mukaan, piti hallita Egyptiä ja sitten lähteä pois. Sillä
hänen ollessaan Egyptissä julisti se ennuspaikka, jolta etiopilaiset
kysyvät neuvoa, että hänen tuli hallita Egyptiä viisikymmentä vuotta.
Koska siis tämä aika oli kulunut loppuun, ja unennäkö Sabakosta
järkytti, niin hän vapaaehtoisesti läksi pois Egyptistä.
140. Niin pian kuin etiopilainen siis oli poistunut Egyptistä, saapui
sokea suomaistaan, missä hän asuskeli viisikymmentä vuotta saaressa,
jonka oli luonut tuhasta ja maasta. Sillä joka kerta kun egyptiläiset,
etiopilaisen tietämättä, tulivat ja, niinkuin jokaista oli käsketty,
toivat hänelle elatusta lahjaksi, niin hän käski heitä tuomaan myös
tuhkaa. Tätä saarta ei kukaan ennen Amyrtaiosta voinut löytää, vaan
enemmän kuin seitsemänsadan vuoden kuluessa eivät sitä kyenneet
keksimään ne, jotka olivat kuninkaina ennen Amyrtaiosta. Tämän saaren
nimi on Elbo ja suuruudeltaan se on joka puolelta kymmenen stadionia.
141. Anysiin jälkeen hallitsi muuan Hefaistoksen pappi, jonka nimi oli
Sethos. Hän halveksi ja vähäksyi egyptiläisten sotureita, koska ei
ollenkaan luullut tulevansa tarvitsemaan heitä, josta syystä sekä
muuten kohteli heitä häpäisevästi että riisti heiltä vainiot.
Edellisten kuningasten aikana oli nimittäin erotettu heille kaksitoista
vainiota joka miehelle. Siksipä kun arabialaisten ja assyrialaisten
kuningas Sanakharibos sittemmin marssitti suuren sotajoukon Egyptiä
vastaan, niin eivät egyptiläisten soturit tahtoneet tulla Sethokselle
avuksi. Tällöin pulaan joutunut pappi astui temppelin sisään ja valitti
jumalankuvan edessä, että häntä uhkasi semmoinen vaara. Hänen siinä
vaikeroidessaan yllätti hänet uni, ja siinä hänestä näytti, ikäänkuin
jumala olisi asettunut hänen viereensä ja rohkaissut häntä; ei hän
mennessään arabialaisten sotajoukkoa vastaan tulisi kärsimään mitään
ikävyyttä. Itse näet jumala tulisi hänelle lähettämään apumiehiä. Tähän
unennäköön luottaen Sethos otti myötänsä ne egyptiläisistä, jotka
tahtoivat häntä seurata, ja asettui leiriin Pelusioniin. Siinä on
nimittäin pääsypaikka Egyptiin. Mutta häntä ei seurannut yksikään
sotureista, vaan sensijaan kaupustelijoita, käsityöläisiä ja toriväkeä.
Heidän saavuttuaan sinne, tulvi yöllä vihollisten ylitse peltohiiriä,
jotka söivät suuhunsa heidän viinensä, söivät heidän jousensa ja
lisäksi vielä kilpien pitimet, niin että kun he seuraavana päivänä
pakenivat ja olivat ilman kilpiä, heitä kaatui useita. Ja nyt tämä
kuningas, kivestä tehtynä, seisoo Hefaistoksen pyhätössä, kädessä
hiiri, ja lausuu kirjoituksen kautta näin: "katsoos minuun ja ollos
hurskas!"
142. Näin pitkälle historiassani kertoivat egyptiläiset ja papit,
osoittaen että ensimäisestä kuninkaasta tähän viimeksi hallinneeseen
Hefaistoksen pappiin oli kulunut kolmesataaneljäkymmentäyksi
miespolvea, ja että niiden kuluessa oli ollut ylimäisiä pappeja ja
kuninkaita, molempia yhtä monta kuin polvea. Mutta nyt tekee kolmesataa
miespolvea kymmenentuhatta vuotta. Sillä kolme miespolvea on sata
vuotta. Kun vielä oli neljäkymmentäyksi miespolvea yli kolmensadan,
niin tämä tekee tuhatneljäsataakolmekymmentä vuotta. He sanoivat
niinmuodoin, että yhteentoistatuhanteenkolmeensataanneljäänkymmeneen
vuoteen ei yksikään jumala ole ihmiseumuotoisena ilmestynyt. Eivät he
myöskään sanoneet semmoista tapahtuneen entisten tai myöhempien Egyptin
kuningasten kesken. Mainitun ajan kuluessa oli, kuten he kertoivat,
aurinko neljä kertaa noussut tavallisesta olinpaikastaan, kahdesti se
taas oli noussut siltä kohdalta, mihin se nyt laskee ja kahdesti se oli
laskenut sinne, mistä se nyt nousee; mutta niiden tapausten kestäessä
ei mikään seikka Egyptissä ollut toiseksi muuttunut, ei mikään
semmoinen, mikä egyptiläisille johtui maasta tai joesta, eikä myöskään
mitä tauteihin tai kuolemanlajeihin tulee.
143. Samoinkuin aikaisemmin historiankirjoittaja Hekataiokselle, joka
Teebassa oli esittänyt sukujohtonsa ja liittänyt syntyperänsä
kuudennessatoista polvessa jumalaan, samoin tekivät Zeun papit myös
minulle, vaikka en esittänyt sukujohtoani. He veivät minut sisään
suureen saliin ja näyttivät sekä luettelivat juuri niin monta puista
jättiläis-kuvapatsasta kuin mainitsin. Sillä jokainen ylimäinen pappi
pystyttää eläessään sinne kuvansa. Luetellessaan ja näyttäessään niitä
papit osoittivat, että jokainen niistä oli seurannut isäänsä, jolloin
he, alkaen viimeksi kuolleen kuvasta, kävivät läpi kaikki. Kun
Hekataios oli esittänyt sukujohtonsa ja kuudennessatoista polvessa
liittänyt sen jumalaan, niin he esittivät vastakkaisen sukujohdon
eivätkä hyväksyneet sitä hänen väitettään, että ihminen oli syntyisin
jumalasta. Ja he esittivät semmoisen vastakkaisen sukujohdon, että
kuvapatsaat polveutuivat, kukin "piromis" toisesta "piromiista", kunnes
osoittivat sen kaikkien kolmensadanneljänkymmenenviiden kuvapatsaan
suhteen eivätkä liittäneet niitä mihinkään jumalaan tai puolijumalaan.
Mutta "piromis" on hellaankielellä "kelpo mies".
144. Siispä he osoittivat, että ne, joiden kuvat siinä olivat, olivat
kaikki sellaiset kuin kuvat osoittivat ja kaikkea muuta kuin jumalia.
Mutta ennen näitä ihmisiä olivat jumalat ne, jotka hallitsivat
Egyptissä; he asuivat yhdessä ihmisten kanssa, ja niistä vallitsi aina
yksi. Viimeisenä hallitsi maata Osiriin poika Horos jota helleenit
kutsuvat Apolloksi. Tämä syöksi Tyfonin vallasta ja hallitsi
viimeiseksi Egyptiä. Osiris taas on hellaankielellä Dionysos.
145. Helleenien kesken pidetään nuorimpina jumalina Heraklesta,
Dionysosta ja Pania, mutta egyptiläisten kesken on Pan vanhin ja kuuluu
niinkutsuttujen kahdeksan ensimäisen jumalan joukkoon. Herakles taas
kuuluu niinkutsuttujen kahdentoista toisen jumalan joukkoon, ja
Dionysos kolmanteen jumalaryhmään. Kuinka monta vuotta egyptiläiset
itse sanovat kuluneen Herakleesta Amasis-kuninkaaseen saakka, sen olen
ennen osoittanut. Panista sanotaan kuluneen vieläkin enemmän aikaa,
Dionysoksesta taas vähemmän, ja kuitenkin he laskevat kuluneen
viimemainitusta Amasis-kuninkaaseen viisitoistatuhatta vuotta. Sen
egyptiläiset väittävät varmasti tietävänsä, koska aina laskevat ja
kirjoittavat muistiin vuodet. Siitä Dionysoksesta, jota sanotaan
Kadmoksen ja Semelen pojaksi, on minun aikoihini saakka kulunut
korkeintain noin tuhatkuusisataa vuotta, Herakleesta, Alkmenen pojasta,
noin yhdeksänsataa vuotta. Panista, Penelopen pojasta taas, -- hänestä
ynnä Hermeestä näet helleenit kertovat Panin syntyneen -- on minun
aikoihini kulunut vähemmän vuosia kuin Troian sodasta, korkeintain noin
kahdeksansataa vuotta.