lääkäri eikä useampien. Joka paikka on täynnään lääkäreitä. Toiset ovat
silmälääkäreitä, toiset pää-, toiset hammas-, toiset vatsalääkäreitä ja
vielä toiset ovat näkymättömiä tauteja [s. o. sisätauteja] varten.
85. Heidän surumenonsa ja hautajaisensa ovat tämmöiset. Siinä talossa,
missä on kuollut jonkun verran huomattava henkilö, sivelee kaikki talon
naisväki heti päänsä tai myös kasvonsa savella, ja sitten he,
jätettyään vainajan kotiin, itse juoksentelevat pitkin kaupunkia ja
lyövät paljastettuihin rintoihinsa, joitten alapuolelle ovat vyöttäneet
vaatteensa. Ja heidän seurassaan ovat kaikki naissukulaiset. Miehet
puolestaan lyövät myös rintaansa, hekin vyötettyinä samalla tapaa. Ja
sittenkuin he näin ovat tehneet, he vievät ruumiin palsamoitavaksi.
86. On olemassa semmoisia, jotka vartavasten ovat lyöttäytyneet
palsamoimistoimeen ja omistavat sen taidon. Aina kun heille tuodaan
ruumis, he näyttävät tuojille puisia vainajien malleja, jotka
maalaamalla on tehty luonnonmukaisiksi. Ja kalliimman lajin niistä he
sanovat olevan sen oma, jonka nimen mainitsemista tämmöisessä
tilaisuudessa minä pidän syntinä. Sitten he näyttelevät toista lajia,
joka on halvempi ja huokeampi edellistä, ja vihdoin kolmatta, joka on
huokein. Ja selitellessään he kyselevät tuojilta, minkä mallin mukaan
tahtovat vainajaansa käsiteltävän. Sukulaiset sopivat silloin heidän
kanssaan hinnasta ja menevät sitten tiehensä, mutta toiset jäävät
asuntoihinsa ja palsamoivat. Ja sen he tekevät seuraavalla tavalla, jos
kalliinta tapaa noudatetaan. Ensiksi he rautakoukulla ajavat sierainten
kautta ulos aivoja; sillä tavoin he ottavat ulos osan niitä, mutta
toisen osan valamalla sisään lääkkeitä. Sitten he terävällä
etiopilaisella kivellä tekevät leikkauksen pitkin kupeita ja ottavat
sieltä ulos koko vatsaontelon; puhdistettuaan ja huuhdottuaan
sitä palmuviinillä he uudestaan huuhtovat sitä survotuilla
suitsutusaineilla. Kun he sitten ovat täyttäneet vatsaontelon puhtaalla
survotulla mirhamilla, kasialla ja muilla suitsutusaineilla, paitsi
libanotos-nimisellä, he jälleen ompelevat sen kiinni. Sen tehtyään
he asettavat ruumiin lipeäsuolaan ja säilyttävät sitä niin
seitsemänkymmentä päivää. Sen kauemmin ei ole lupa säilyttää
ruumista tällä tavoin. Vaan sittenkuin nuo seitsemänkymmentä päivää
ovat kuluneet, he pesevät vainajan, käärivät ruumiin kokonaan
byssos-liinasta leikattuihin kaistaleisiin ja sivelevät sitä hiukan
kummilla, jota egyptiläiset enimmäkseen käyttävät liiman sijasta.
Sitten sukulaiset ottavat vastaan vainajan ja teettävät itselleen
puisen ihmisen näköisen kuvan, jonka jälkeen he siihen sulkevat
vainajan ja sen tehtyään panevat sen säilöön hautakammioon, asettaen
sen seisomaan pystyyn seinää vasten.
87. Sillä tavoin he käsittelevät vainajia kalliimmalla tavalla. Mutta
niitten vainajia, jotka haluavat keskimäistä tapaa ja karttavat
kalleutta, he käsittelevät täten. Täytettyään peräruiskuja
seeteripuusta saadulla öljyllä he ajavat vatsaontelon täyteen öljyä,
leikkaamatta kuitenkaan auki tai ottamatta ulos vatsaa, vaan ainoastaan
huuhtomalla ruiskuilla takapuolen kohdalta ja estämällä huuhdetta
vuotamasta takaisin ulos. Sitten he kuivaavat ruumiit säädetyt päivät,
mutta viimeisenä päivänä he laskevat vatsaontelosta ulos sen
seeteriöljyn, jonka aikaisemmin ovat laskeneet sisään. Ja öljyllä on
semmoinen voima, että se työntää matkassaan ulos samalla sekä vatsan
että sisälmykset, jotka sillävälin ovat liuenneet. Mutta lipeäsuola
sulattaa lihat, niin että ruumiista jää jälelle ainoastaan nahka ja
luut. Senjälkeen kuin ovat niin tehneet, he antavat pois vainajan,
tekemättä sille mitään sen koommin.
88. Kolmas palsamoimistapa, jonka mukaan käsitellään vähemmän
varakkaita, on seuraava. Huuhdottuaan vatsaonteloa retikkaöljyllä he
kuivaavat sitä seitsemänkymmenen päivän kuluessa ja antavat sen sitten
poisvietäväksi.
89. Mutta kun ylhäisten miesten vaimot ovat kuolleet, ei niitä heti
anneta palsamoitavaksi, samoinkuin ei myöskään erinomaisen kauniita tai
huomattavampia naisia, vaan vasta sittenkuin ovat olleet kuolleina
kolme tai neljä päivää, ne annetaan palsamoitavaksi. Sen he tekevät
siinä tarkoituksessa, etteivät palsamoitsijat raiskaisi niitä. He
kertovat näet, että muuan niistä tavattiin raiskaamasta äsken kuollutta
naista, ja että hänen ammattiveljensä antoi hänet ilmi.
90. Mutta jos käy ilmi, että kuka tahansa joko egyptiläisistä itsestään
tai muukalaisista on joutunut krokotiilin hampaisiin tai itse virtaan
hukkunut, niin täytyy sen kaupungin asukasten, johon ruumis on
ajautunut, välttämättömästi palsamoida se ja koristeltuaan sitä mitä
kauniimmin haudata se pyhiin hautakammioihin. Mutta ei kukaan muu saa
edes kajotakaan siihen, ei sukulaisista eikä ystävistä, vaan itse
Niilin papit hautaavat sen omin käsin, ikäänkuin se olisi jotain
enemmän kuin ihmisruumis.
91. He karttavat noudattamasta helleeniläisiä tapoja ja, lyhyesti
sanoen, kaikkien muidenkin ihmisten tapoja. Sitä nyt muut egyptiläiset
varovat, mutta lähellä Neapolista on teebalaisessa piirissä
Khemmis-niminen kaupunki, missä on Danaen pojan, Perseuksen, pyhättö.
Se on neliskulmainen, ja sen ympärillä kasvaa palmuja. Pyhätön
eteispylvästöt ovat erittäin suuret ja niiden edessä on kaksi suurta
kivistä ihmisenkuvaa. Mutta siinä ympäryksessä on temppeli ja siinä on
Perseuksen kuva. Nämät kliemmiläiset sanovat, että Perseus monasti
ilmestyy heidän maassaan temppelin sisällä, ja että on olemassa
anturakenkä, jota hän muka on käyttänyt; se on kooltaan kahden kyynärän
pituinen, ja joka kerta kun se ilmestyy, käy koko Egyptin hyvin. Niin
he kertovat ja viettävät seuraavanlaista helleeniläistä juhlaa
Perseuksen kunniaksi. He ovat säätäneet voimistelukilpailun, joka
käsittää kaikki kilpailulajit, ja jossa asettavat palkinnoksi elukoita,
vaippoja ja nahkoja. Ja kysyessäni, minkä vuoksi Perseus tapasi
ilmestyä ainoastaan heille, ja minkä vuoksi he erosivat muista
egyptiläisistä säätämällä voimistelukilpailut, niin he väittivät, että
Perseus polveusi heidän kaupungistaan. Sillä Danaos ja Lynkeus, jotka
purjehtivat Hellaaseen, olivat muka khemmiläisiä, ja seuraten
sukujohtoa näistä alkaen he johtuivat Perseukseen saakka. Kun
viimemainittu oli saapunut Egyptiin siinä tarkoituksessa, minkä myös
helleenit mainitsevat, nimittäin tuodakseen Libyasta Gorgon pään, niin
hän, kuten he väittävät, myös oli tullut heidän luokseen ja hyvin
tuntenut kaikki heimolaisensa. Niinpä hän jo tullessaan Egyptiin tunsi
Khemmiin nimen, jonka äidiltään oli oppinut. Mutta voimisteluleikit he
hänen käskystään panivat toimeen.
92. Kaikki nämä tavat ovat käytännössä suomaiden yläpuolella asuvien
egyptiläisten keskuudessa. Suomaissa asuvat taas noudattavat samoja
tapoja kuin muutkin egyptiläiset, muun muassa siinä, että jokaisella
heistä on yksi vaimo, kuten helleeneilläkin. Mutta huojistaakseen
elintarpeitaan he sitäpaitsi ovat keksineet seuraavan. Aina kun joki
tulee täyteen ja tulvii yli ketojen, kasvaa vedessä paljon liljoja,
joita egyptiläiset kutsuvat lotokseksi. Nämä he poimivat ynnä kuivaavat
päivänpaisteessa; sitten he rouhentavat lotoksen unikukankaltaisen
keskustan ja valmistavat siitä tulella paahdettuja leipiä. Myös
mainitun lotoksen juuri on syötävä ja jotenkin makea; se on pyöreähkö
sekä omenan kokoinen. On myös olemassa muita liljoja, jotka ovat
ruusujen kaltaiset ja kasvavat nekin joessa; niitten hedelmä on
toisessa, juuresta kasvavassa suojuksessa, ja on näöltään enimmin
mehiläisleivän kaltainen. Sen sisässä on laajasti syötäviä hedelmiä,
jotka ovat yhtä suuret kuin öljymarjansiemen, ja niitä syödään sekä
tuoreina että kuivina. Vuosittain versovan bybloksen taas he kiskovat
soista ylös, ja leikkaavat poikki sen yläosan, jota käyttävät johonkin
muuhun tarkoitukseen, mutta alapuolelle jätetyn, noin kyynärän pituisen
osan, he syövät. Mutta jos he tahtovat tehdä bybloksen erittäin
maukkaaksi, he kuumentavat sitä hehkuvassa uunissa ja syövät sen
sitten. Vaan muutamat heistä elävät ainoastaan kaloista, joita pyytävät
ja joista ottavat ulos vatsaontelon, jonka jälkeen kuivaavat niitä
päivänpaisteessa ja sitten syövät kuivattuina.
93. Muuttokaloja ei juuri tavata virroissa, vaan ne oleskelevat
järvissä ja tekevät seuraavalla tavalla. Aina kun niiden tekee mieli
kutea, ne uivat parvittain mereen. Etunenässä kulkevat koirakset ja
pirskoittavat maitiansa, naarakset taas seuraavat ja hotaisevat sen
suuhunsa sekä hedelmöityvät siitä. Mutta sittenkuin ne ovat meressä
tulleet raskaiksi, ne uivat kukin takaisin omille asuinsijoilleen.
Silloin kuitenkaan eivät enää koirakset kulje etunenässä, vaan johto on
naaraksilla. Parvessa edellä kulkiessaan ne tekevät aivan niinkuin
koiraksetkin tekivät. Ne pirskoittavat pienissä erissä mätijyväsiä,
vaan koirakset seuraavat jälestä ja nielevät ne. Mutta niistä
jyväsistä, jotka jäävät jälelle ja joita ei niellä, kasvaa ja tulee
kaloja. Niiden, jotka mereen uidessaan pyydystetään, huomataan olevan
hangattuja pään vasemmalta puolelta, ne taas, jotka takaisin uidessaan
pyydetään, ovat hangatut oikealta puolelta. Siten niiden käy
seuraavasta syystä. Uidessaan alas merelle ne pysyttelevät vasemmalla
puolella lähellä maata, mutta uidessaan takaisin ne pysyttelevät
päinvastaisella puolella, työntäytyen rantaa vastaan ja koskettaen sitä
niin läheltä kuin suinkin, tietenkin jotteivät virran vuolteen vuoksi
eksyisi suunnastaan. Mutta aina kun Niili alkaa paisua, alkavat ensin
maakuopat ja pitkin jokea olevat lätäköt täyttyä, sitä myöten kuin
joesta niihin tihkuu vettä. Ja kohta kun ne tulevat täyteen, vilisee
heti paikalla kaikkialla pikkukaloja. Ja luulen päässeeni selville
siitä, mistä nämä todennäköisesti tulevat. Kun Niili edellisenä vuonna
vetäytyy pois, laskevat kalat mätinsä liejuun ja lähtevät sitten
viimeisen veden mukana tiehensä. Mutta kun jonkun ajan kuluttua vesi
jälleen tulee sinne, syntyy tästä mädistä heti kaloja. Niin on laita
kalojen.
94. Sen öljyn, jota suomaassa asuvat egyptiläiset käyttävät, he saavat
risinikasvin hedelmästä, jota egyptiläiset kutsuvat nimellä "kiki". Ja
he valmistavat sen seuraavalla tavalla. He kylvävät jokien ja järvien
varsille risinikasvia, joka Hellaassa kasvaa itsestään viljelemättä.
Tätä siis kylvetään Egyptissä, ja se kantaa runsasta, mutta
pahanhajuista hedelmää. Sittenkuin he ovat koonneet hedelmät, niin
toiset kolhimalla pusertavat ulos öljyn, toiset myös paahtamalla
keittävät ja keräävät yhteen sen, mikä niistä vuotaa pois. Öljy on
rasvaista ja kelpaa yhtä hyvin kuin puuöljy valaistukseksi, mutta siitä
lähtee ilkeä haju.
95. Hyttysten varalta, joita on runsaasti, egyptiläiset ovat keksineet
seuraavat suojeluskeinot. Niitä, jotka asuvat yläpuolella suomaita,
suojaavat tornit, joihin he nousevat makaamaan. Sillä hyttyset eivät
voi tuulilta lentää korkealle. Ne taas, jotka asuvat suoseuduilla, ovat
tornien sijasta keksineet nämä toiset varokeinot. Joka mies heidän
joukossaan omistaa verkon, jolla päivin pyytää kaloja, mutta jota öisin
käyttää seuraavasti. Sen vuoteen ympäri, missä hän lepää, hän virittää
verkon, ja sitten hän ryömii sen alle ja nukkuu siinä. Jos sitävastoin
nukkuu kääriytyneenä vaippaan tai liinavaatteeseen, niin hyttyset
purevat niitten läpi, vaan verkon läpi eivät ollenkaan koetakaan sitä
tehdä.
96. Ne alukset, joilla egyptiläiset kuljettavat tavaroita, ovat tehdyt
orjantappurasta, jonka ulkomuoto on enimmin kyreneläisen lotoksen
kaltainen, ja jonka pihkana on kummi. Tästä orjantappurasta siis he
hakkaavat noin kahden kyynärän pituisia lautoja ja asettavat ne yhteen
tiilien tapaan sekä rakentavat laivat seuraavalla lailla. He
kiinnittävät kahden kyynärän pituisia lautoja lujaan iskettyjen,
pitkien vaarnojen ympäri ja senjälkeen kuin he tällä tavoin ovat
rakentaneet laivat, he levittävät niitten päälle poikkilautoja. Mutta
kaaripuita he eivät käytä. Vaan sisältä he tilkitsevät liitepaikat
byblosniinellä. Edelleen he laittavat itselleen peräsimen, joka
pistetään laivan pohjan läpi. He käyttävät orjantappurapuista mastoa ja
bybloksesta tehtyjä purjeita. Nämä laivat eivät voi kulkea ylävirtaan,
ellei vallitse ripeä tuuli, vaan niitä hinataan maasta käsin. Mutta
myötävirtaan niitä kuljetetaan näin. On tamariskipensaasta tehty
oventapainen lautta, joka on yhteenliitetty kaislapunouksilla, sekä
jokseenkin kaksi talenttia painava kivi, missä on läpi. Näistä antaa
laivuri lautan, sidottuna köyteen, kulkea aluksen edellä, ja kiven,
toiseen köyteen sidottuna, tulla jälestä. Kun nyt virta tarttuu
lauttaan, niin viimemainittu kulkee nopeaan ja vetää "baris'ta" -- se
näet on näitten veneiden nimi --, mutta kivi, joka laahaa perässä ja
pysyttelee pohjassa, pitää laivaa suunnassaan. Näitä aluksia heillä on
suuri joukko ja muutamilla on monen tuhannen talentin kantavuus.
97. Mutta kun Niili tulvii yli maan, näkyvät ainoastaan vedestä
ylenevät kaupungit, jotka jokseenkin muistuttavat Aigeian meressä
olevia saaria. Sillä muu osa Egyptiä tulee mereksi, ja vain kaupungit
kohoavat vedestä. Aina milloin tämä tapahtuu, asukkaat eivät enää kulje
pitkin joen uomaa, vaan tasangon keskitse. Niinpä sen matka, joka
Naukratiista purjehtii ylös Memfiiseen, kulkee aivan pyramidien sivu.
Tavallinen reitti ei nimittäin käy tästä, vaan suistamon kärjen ja
Kerkasoros-kaupungin sivu.
98. Mereltä sekä Kanoboksesta taas päästään tasangon halki
Naukratiiseen Anthyllan kaupungin ja niinkutsutun Arkhandroksen
kaupungin kohdalta. Näistä on Anthylla huomattava kaupunki ja se on
vartavasten määrätty kustantamaan sen hallitsijan puolison jalkineita,
joka kulloinkin Egyptiä hallitsee. Niin on ollut laita siitä saakka,
jolloin Egypti joutui persialaisten vallan alle. Toinen kaupunki taas
näyttää minusta saaneen nimensä Danaoksen vävyn, Arkhandroksen,
Fthioksen pojan mukaan, joka taas oli Akhaioksen poika. Sitä kutsutaan
nimittäin Arkhandroksen kaupungiksi. Saattaahan tuo olla joku toinenkin
Arkhandros, mutta egyptiläinen ainakaan nimi ei ole.
99. Tähän asti ovat minun omat havaintoni, arvosteluni ja tutkimukseni
puhuneet, mutta tästä perin tulen kertomaan egyptiläisten historiaa sen
mukaan, miten olen kuullut. Jotain semmoistakin, mitä omin silmin olen
nähnyt, tulee myös siihen liitettäväksi.
Papit kertoivat, että Egyptin ensimäinen hallitsija, Min, oli padonnut
Niilin sekä perustanut Memfiin. Koko joki virtasi näet pitkin
Libyanpuolista hiekkavuorta, mutta luomalla vastapadon noin sata
stadionia yläpuolelle Memfistä Min aikaansai eteläänpäin olevan polven
ja kuivasi vanhan uoman sekä johdatti joen uuteen uomaan vuorten
keskitse. Vielä nytkin persialaiset suuresti pitävät huolta tästä
Niilin erotetusta polvesta ja padottavat sen joka vuosi, öillä jos joki
ottaa murtaaksensa padot ja tulviakseen tältä kohtaa yli reunojensa, on
koko Memfis vaarassa joutua veden alle. Niin pian kuin mainittu Min,
joka oli ensimäinen kuningas, oli tehnyt padolla erotetun maan
kiinteäksi, niin hän perusti siihen sen kaupungin, jota nyt kutsutaan
Memfiiksi. Sillä Memfiskin sijaitsee Egyptin kapeassa laaksossa. Mutta
kaupungin pohjois- ja länsipuolelle hän kaivoi sen ympäri järven, jonka
johdatti joesta -- sillä idässä rajoittaa kaupungin Niili itse --, ja
sitten hän perusti siihen Hefaistoksen pyhätön, joka oli suuri ja mitä
mainittavin.
100. Hänen jälkeensä papit luettelivat kirjastaan
kolmensadankolmenkymmenen muun kuninkaan nimet. Ne hallitsivat yhtä
monta polvea ja niitten joukossa oli kahdeksantoista etiopilaista, yksi
kotimainen nainen, mutta muut olivat egyptiläisiä miehiä. Ja tämän
kuningattarena olleen naisen nimi oli sama kuin erään babylonilaisen
kuningattaren, nimittäin Nitokris. Hänestä he kertoivat, että hän kosti
veljensä puolesta, joka oli ollut egyptiläisten hallitsijana, mutta
jonka nämä olivat tappaneet ja antaneet sisarelle kuninkuuden. Veljensä
puolesta siis kostaen Nitokris petoksella tuhosi useita egyptiläisiä.
Hän teetti nimittäin itselleen laajan maanalaisen huoneen ja väitti
aikovansa vihkiä sen. Sitten hän kutsui suuren joukon egyptiläisiä
pitoihin, niiden joukossa ne, joiden tiesi olleen enimmin osalliset
murhaan, mutta laski heidän aterioidessaan joen heidän päälleen suuren
salaisen kanavan kautta. Sen verran papit hänestä kertoivat, ja
sitäpaitsi että hän, niin pian kuin teko oli suoritettu, viskautui
huoneeseen, joka oli täynnä tuhkaa, pelastuakseen rangaistuksesta.
101. Mutta muut kuninkaat eivät ole suorittaneet mitään urotöitä tai
mitään loistavata tekoa, lukuunottamatta yhtä ja samalla viimeistä
heistä, Moirista. Tämä on jättänyt muistoksi jälkeensä Hefaistoksen
temppelin pohjoiseen päin antavat esikartanot ja kaivauttanut järven,
jonka ympäryksen laajuuden stadioneissa myöhemmin aion osoittaa, sekä
rakentanut siihen pyramideja, joiden suuruudesta tulen mainitsemaan
samalla kertaa kuin itse järvestä. Sen verran hän suoritti, mutta
muista ei kukaan ole tehnyt mitään.
102. Tahdon siis sivuuttaa nämä ja mainita eräästä, joka niitten
jälkeen oli kuninkaana, nimittäin Sesostriista. Hänestä papit
kertoivat, että hän ensiksi sotalaivoilla läksi liikkeelle
Arabianlahdesta ja laski valtansa alle Punaisen meren luona asuvat
kansat, kunnes kulkien eteenpäin saapui mereen, jossa matalikkojen
vuoksi ei enää voitu purjehtia. Ja niin pian kuin hän sieltä oli tullut
takaisin Egyptiin, niin hän, pappien kertomuksen mukaan, otti mukaansa
suuren sotajoukon ja marssi mannermaan halki, laskien valtansa alle
joka kansan, joka hänen tielleen joutui. Ja missä hän vain tapasi
uljaita ja vapautensa puolesta kiivaasti kamppailevia kansoja, sinne
hän pystytti maahan patsaita, jotka kirjoituksilla ilmaisivat sekä
hänen omansa että isänmaansa nimen, ja että hän omalla voimallaan oli
laskenut heidät valtansa alle. Niitten maassa taas, joitten kaupungit
taistelutta ja huokeasti oli ottanut haltuunsa, hän patsaisiin
kirjoitti samaa kuin niitten kansojen maassa, jotka olivat esiintyneet
miehuullisesti, mutta sen lisäksi hän niihin piirsi naisenhävyn,
tahtoen siten ilmaista, että ne olivat olleet pelkureita.
103. Näin tehden hän kulki kautta mannermaan, kunnes käymällä Aasiasta
Europan puolelle laski valtansa alle skyytit ja trakialaiset. Nämä ovat
etäisimmät kansat, joiden luo egyptiläinen sotajoukko minusta näyttää
edenneen. Heidän maassaan näet näkyy pystytettyjä patsaita, mutta sen
edempänä niitä ei enää näy. Sieltä Sesostris kuningas kääntyi ja kulki
takaisin, mutta senjälkeen kuin hän oli joutunut Fasis-joelle, en saata
varmasti sanoa, erottiko hän sotajoukostaan osan ja jätti sen sinne
maan asujaimiksi, vai jäivätkö muutamat sotamiehistä, kyllästyneinä
hänen harhailuunsa, itsestään Fasis-joen seuduille.
104. Sillä kolkhilaiset ovat ilmeisesti egyptiläisiä, ja sen minä olin
huomannut jo ennenkuin olin sen muilta kuullut. Kun minä mietiskelin
tätä seikkaa, kysyin minä siitä molemmilta, ja kolkhilaiset muistelivat
enemmän egyptiläisiä kuin egyptiläiset kolkhilaisia. Kuitenkin
egyptiläiset sanoivat luulevansa, että kolkhilaiset olivat Sesostriin
sotajoukkoa. Itse minä päätin sen siitä, että molemmat ovat
mustaihoiset ja vanutukkaiset. Se tosin ei vielä merkitse mitään, sillä
onhan olemassa muitakin samanlaisia kansoja. Mutta sitä enemmän minä
päätin sen siitä asianhaarasta, että kaikista ihmisistä ainoastaan
kolkhilaiset, egyptiläiset ja etiopilaiset alunpitäen ovat antaneet
ympärileikata itseään. Foinikialaiset ja Palestinassa asuvat
syyrialaiset myöntävät nimittäin itse oppineensa sen egyptiläisiltä, ja
Thermodon- sekä Parthenios-jokien seuduilla asuvat syyrialaiset ynnä
näiden naapurit, makronilaiset, sanovat vasta äskettäin oppineensa sen
kolkhilaisilta. Nämä ovat ainoat ihmiset, jotka ympärileikkaavat
itseään, ja niin he tekevät ilmeisesti egyptiläisten mukaan. Itse
egyptiläisistä ja etiopilaisista taas en saata sanoa, kummatko ovat
toisiltaan sen oppineet. Se on ilmeisesti hyvinkin vanha tapa.
Mutta että he ovat sen oppineet ollessaan yhteydessä Egyptin kanssa,
siihen on myös seuraava seikka tärkeänä todistuksena. Kaikki ne
foinikialaiset, jotka ovat kanssakäymisessä Hellaan kanssa, eivät enää
jäljittele egyptiläisiä tässä kohden, vaan jättävät lapsensa
ympärileikkaamatta.
105. Nytpä minä tahdon mainita kolkhilaisista toisenkin seikan, joka
osoittaa, kuinka suuresti egyptiläisten kaltaiset he ovat. Ainoastaan
he ynnä egyptiläiset valmistavat pellavansa samalla tavalla, ja
molempien kansojen koko elintapa sekä kieli ovat toistensa kaltaiset.
Kolkhilaista pellavaa tosin helleenit kutsuvat sardonilaiseksi,
Egyptistä tulevaa kutsutaan kuitenkin egyptiläiseksi.
106. Ne patsaat, jotka Egyptin kuningas Sesostris pystytti eri maihin,
suuremmaksi osaksi eivät enää ole jälellä, mutta Palestinan Syyriassa
näin niitä itse sekä niissä olevat yllämainitut kirjoitukset ynnä
naisenhävyn. Myös Iooniassa on kaksi kallioihin koverrettua kuvaa tästä
miehestä, toinen siinä, mistä kuljetaan Efesoksen alueelta Fokaiaan,
toinen Sardeesta Smyrnaan vievän tien varrella. Kumpaisessakin paikassa
on kaiverrettuna neljän ja puolen puoli-kyynärän korkuinen mies,
oikeassa kädessä keihäs, vasemmassa jousi ja muut tamineet samalla
tapaa; hänellä on nimittäin sekä egyptiläiset että etiopilaiset
varustukset. Ja toisesta olkapäästä toiseen kulki yli rinnan
egyptiläinen hieroglyfikirjoitus, joka kuului näin: "tämän maan olen
minä omilla käsivarsillani hankkinut." Kuka ja mistä hän on, ei hän
tässä ilmoita, mutta toisessa paikassa hän on sen tehnyt. Muutamat
niistä, jotka ovat tämän kuvan nähneet, arvelevat sitä Memnonin
kuvaksi, mutta ovat siinä kohden kaukana totuudesta.
107. Kun nyt siis mainittu Sesostris kääntyi takaisin ja toi mukanaan
useita ihmisiä niistä kansoista, joiden maat oli laskenut valtansa
alle, niin sattui, kuten papit kertoivat, seuraava tapaus. Sesostriin
jouduttua paluumatkalla pelusionilaiseen Dafnaihin, niin hänen
veljensä, jonka huostaan hän oli uskonut Egyptin, kutsui pitoihin hänet
itsensä ynnä hänen lapsensa. Mutta rakennuksen ulkopuolelle veli pinoi
yltympäri halkoja ja pinottuaan hän sytytti ne tuleen. Niin pian kuin
Sesostris huomasi tämän, hän heti neuvotteli vaimonsa kanssa, sillä
hänellä oli vaimonsa mukanaan. Tämä antoi sen neuvon hänelle, että
koska heillä oli kuusi lasta, hän, asettamalla roviolle pitkäkseen
kaksi niistä, muodostaisi sillan yli tulen, astuisi sitten itse niitä
myöten ja pelastuisi siten. Niin Sesostris tekikin, ja kaksi lapsista
tosin paloi sillä tavoin, mutta muut pelastuivat yhdessä isän kanssa.