olemassa, ja millaiset ne ovat ulkomuodoltaan, sitä eivät he niin
sanoakseni aina viime päiviin saakka ole tienneet. Sillä minä luulen,
että Hesiodos ja Homeros eivät ole eläneet enempää kuin neljäsataa
vuotta ennen minua. Ja nämä ne juuri ovat, jotka helleeneille ovat
sepittäneet jumalten synnyn, antaneet jumalille nimitykset, jakaneet
niille arvoasteet ja ammatit ja kuvailleet niiden ulkomuotoa. Mutta ne
runoilijat, joiden sanotaan eläneen ennen näitä miehiä, elivät minun
nähdäkseni myöhemmin. Edellisen puolen tästä sanovat Dodonan
papittaret, mutta jälkimäisen, nimittäin sen, joka koskee Hesiodosta ja
Homerosta, sanon minä.
54. Mutta kahdesta oraakelista, joista toinen on helleenien
keskuudessa, toinen Libyassa, egyptiläiset kertovat seuraavan tarinan.
Teebalaisen Zeun papit väittivät, että foinikialaiset olivat vieneet
pois Teebasta kaksi papitarta, joista he saivat tietää, että toinen oli
myyty Libyaan, toinen helleenien maahan; nämä naiset muka olivat ne,
jotka ensiksi olivat perustaneet ennuspaikkoja mainittujen kansojen
keskuuteen. Kysyessäni, mistä he niin varmasti tiesivät kertoa tämän,
he väittivät varta vasten laajalti etsineensä näitä naisia: voimatta
kuitenkaan löytää niitä; mutta myöhemmin he olivat niitten suhteen
kuulleet sen, minkä juuri kerroin.
55. Tämän siis minä kuulin Teeban papeilta. Dodonan ennuspapittaret
taas väittävät, että kaksi mustaa kyyhkystä lensi Egyptin Teebasta ja
saapui, toinen Libyaan, toinen heidän luokseen; jälkimäinen oli
istuutunut ruokatammeen ja ihmisäänellä julistanut, että piti
laitettaman sinne Zeun ennuspaikka. He olivat otaksuneet tätä
jumalalliseksi ilmoitukseksi ja tehneet sen mukaan. Mutta Libyaan
lähtenyt kyyhkynen oli, kuten he kertovat, käskenyt libyalaisten
perustaa Ammonin oraakelin. Tämäkin on Zeun oma. Niin kertoivat Dodonan
papittaret, joista vanhimman nimi oli Promeneia, toisen Timarete, ja
nuorimman Nikandra. Heidän kanssaan pitivät yhtä myös muut pyhätön
ympärillä asuvat dodonalaiset.
56. Minulta on tämän seikan suhteen seuraava mielipide. Jos
foinikialaiset todella ryöstivät pyhät naiset ja möivät toisen niistä
Libyaan, toisen Hellaaseen, niin minusta jälkimäinen nainen näyttää
joutuneen myydyksi thesprotilaisten luo, nyt niinkutsuttuun Hellaaseen,
jota ennen sanottiin Pelasgiaksi. Ja sitten hän, ollessaan siellä
orjana, on luontaisen ruokatammen alle laittanut Zeun pyhätön; olihan
luonnollista, että hän, joka Teebassa hoiti Zeun pyhättöä, muisteli
jumalaa sielläkin, minne oli saapunut. Senjälkeen hän perusti
oraakelin, sittenkuin oli oppinut helleenien kielen. Ja hän väitti,
että samat foinikialaiset, jotka olivat hänet itsensä myyneet, olivat
myyneet hänen sisarensakin Libyaan.
57. Kyyhkysiksi näyttävät dodonalaiset kutsuneen naisia siitä syystä,
että koska nämä olivat barbareja, ne tuntuivat heistä ääntelevän
lintujen lailla. Mutta jonkun ajan kuluttua he sanoivat kyyhkysen
puhuneen ihmiskielellä, sittenkuin nimittäin nainen puhui niin, että he
ymmärsivät; vaan niinkauan kuin hän käytti barbarikieltä, hän tuntui
heistä ääntelevän linnun tavoin. Sillä kuinka kyyhkynen olisi
ihmisäänellä puhunut? Sanoessaan taas kyyhkystä mustaksi, he viittaavat
siihen, että nainen oli egyptiläinen.
58. Mutta ennus-tavat Egyptin Teebassa ja Dodonassa ovat keskenään
jotenkin samankaltaiset. Myös uhriteuraista ennustaminen on Egyptistä
tullut.
Kaikissa tapauksissa egyptiläiset ovat ensimäiset ihmiset, jotka ovat
panneet toimeen juhlakokouksia, -kulkueita ja -saattoja, ja heiltä ovat
helleenit ne oppineet. Sen todistuksena on minusta seuraava seikka.
Egyptiläiset ovat ilmeisesti jo ammoisista ajoista toimittaneet niitä,
jota vastoin helleenein keskuudessa vasta äskettäin on ruvettu panemaan
niitä toimeen.
59. Juhlakokouksia eivät egyptiläiset yhtä kertaa vuodessa pane
toimeen, vaan heillä on niitä useita, mutta ennen kaikkea ja hartaimmin
semmoisia vietetään Bubastis-kaupungissa Artemiin kunniaksi, ja
toiseksi Busiris-kaupungissa Isiin kunniaksi. Tässä kaupungissa näet on
Isiin suurin pyhättö, ja kaupunki sijaitsee keskellä Egyptin suistamoa.
Isis on kreikankielellä Demeter. Kolmanneksi he panevat toimeen
juhlakokouksen Sais-kaupungissa Atenen kunniaksi, neljänneksi
Heliopoliissa Helioksen kunniaksi, viidenneksi Buton kaupungissa
Letolle, kuudenneksi Papremis-kaupungissa Areelle.
60. Kun he nyt lähtevät Bubastis-kaupunkiin, he tekevät seuraavalla
tavalla. He purjehtivat, miehet ja naiset yhdessä, suuri joukko
kumpaakin sukupuolta kussakin veneessä. Muutamilla naisista on
kalistimet, joilla kalistavat, jotkut miehet puhaltavat huilua koko
purjehduksen kestäessä, ja muut miehet sekä naiset laulavat ja
paukuttavat käsiään. Mutta kun he purjehtiessaan joutuvat johonkin
toiseen kaupunkiin, he työntävät veneensä lähelle rantaa ja tekevät
seuraavalla tavalla. Muutamat naisista tekevät sen, minkä juuri olen
maininnut, toiset huutaen pilkkaavat kaupungissa olevia naisia, toiset
tanssivat, toiset seisovat ja vetävät ylös vaatteitansa. Sen he tekevät
jokaisen virran varrella olevan kaupungin kohdalla. Mutta sittenkuin he
saapuvat Bubastiiseen, he juhlivat panemalla toimeen suuria uhreja, ja
siinä juhlassa kuluu enemmän rypäleviiniä kuin muuten koko vuotena.
Siinä tulee kokoon miestä ja naista, aina seitsemäänsataantuhanteen
henkeen, paitsi lapsia, niinkuin maan asukkaat kertovat. Niin siellä
tehdään.
61. Mutta kuinka Busiris-kaupungissa vietetään juhlaa Isiin kunniaksi,
sen olen aikaisemmin maininnut. Uhrijuhlan jälkeen kaikki miehet ja
naiset, hyvin monet tuhannet ihmiset, lyövät rintoihinsa. Kenenkä
kunniaksi he lyövät rintoihinsa, sitä on minun synti sanoa. Mutta
kaikki kaarilaiset, jotka asuvat Egyptissä, tekevät vielä enemmän kuin
nämä, he kun puukoilla iskevät otsaansa; ja sen kautta he ilmaisevat
olevansa ulkomaalaisia eivätkä egyptiläisiä.
62. Mutta sittenkuin ihmiset ovat kokoontuneet Sais-kaupunkiin
uhrijuhlallisuuksia varten, niin kaikki jonakin yönä sytyttävät useita
lamppuja taivasalla piiriin talojensa ympäri. Lamput ovat kulppeja,
täynnä suolavettä ja öljyä. Pinnalla kelluu lampunsydän. Tämä palaa
koko yön, ja juhlan nimenä on lampunsytyttäjäiset. Ja ne egyptiläiset,
jotka mahdollisesti eivät tule tähän kansanjuhlaan, ottavat vaaria
uhrijuhlan yöstä ja sytyttävät nekin kaikki lamppunsa, ja siten ei pala
ainoastaan Saiissa, vaan kautta koko Egyptinkin. Mutta minkä vuoksi
tämä yö on saanut osakseen valaistusta sekä kunniata, siitä kerrotaan
pyhä tarina.
63. Heliopoliiseen ja Butoon egyptiläiset menevät ainoastaan uhraamaan.
Papremiissa sitävastoin he toimittavat sekä uhrejaan että muita pyhiä
menojaan aivan niinkuin muuallakin. Kun aurinko menee mailleen,
puuhaavat vain muutamat harvat papeista jumalankuvan ympärillä, mutta
useimmat heistä, käsissään puiset nuijat, seisovat pyhätön
sisäänkäytävän luona. Ja toisia, enemmän kuin tuhatta miestä, seisoo
toisella puolella taajassa joukossa, kullakin heistäkin kädessään
karttu, täyttäen siten erään lupauksen. Mutta jumalankuvan, joka on
pienessä, kullatussa puutemppelissä, he edellisenä päivänä toimittavat
toiseen pyhään asumukseen. Ja harvat kuvan ympärille jääneet vetävät
nelipyöräisiä vaunuja, jotka kuljettavat temppeliä sekä temppelissä
olevaa kuvaa. Mutta etupihoissa seisojat eivät salli heidän tulla
sisälle. Silloin lupauksen tehneet puolustavat jumalaa ja lyövät
edellisiä, jotka taas puolestaan torjuvat heitä. Siinä syntyy ankara
karttukahakka, missä he lyövät toistensa päät halki, ja missä moni
minun luullakseni kuoleekin vammoistaan. Egyptiläiset itse kuitenkin
väittivät, ettei kukaan kuole.
Maan asukkaat väittävät seuraavasta aiheesta ottaneensa tämän
kansanjuhlan käytäntöön. Pyhätössä asui muka Areen äiti; Ares taas,
joka oli kasvatettu poissa, tuli mieheksi vartuttuaan sinne ja tahtoi
seurustella äitinsä kanssa. Mutta koska äidin palvelijat eivät olleet
häntä ennen nähneet, niin he eivät sallineet hänen tulla luo, vaan
torjuivat häntä. Silloin hän toi muassaan toisesta kaupungista väkeä,
piteli palvelijoita pahoin ja meni sisälle äitinsä luo. Tämän johdosta
he väittävät ottaneensa tavaksi tuon tappelun Areen juhlassa.
64. Egyptiläiset ovat ensimäiset, jotka ovat säätäneet sen lain, ettei
pyhätöissä saa pitää yhteyttä naisten kanssa eikä pesemätönnä mennä
naisen luota pyhättöön. Sillä melkein kaikki muut ihmiset, paitsi
egyptiläisiä ja helleenejä, pitävät yhteyttä pyhätöissä ja menevät
vaimojensa luota pesemättöminä pyhättöön, koska katsovat ihmisten
olevan samanlaisia kuin muut elukat. Näkeväthän he, miten muut elukat
ja lintujen heimot yhtyvät toisiinsa sekä jumalten temppeleissä että
pyhitetyissä alueissa; jos siis tämä ei olisi jumalalle otollista,
eivät elukatkaan niin tekisi.
65. Sillä tavoin selitellen he tekevät semmoista, joka minusta ainakin
on vastenmielistä. Mutta egyptiläiset noudattavat liiallisestikin pyhiä
asioita koskevia säännöksiä, muiden muassa varsinkin seuraavia. Vaikka
Egypti rajoittuu Libyaan, ei siinä ole erittäin runsaasti eläimiä.
Mutta kaikkia niitä, joita siellä on, pidetään pyhinä, ja toiset niistä
elävät yhdessä ihmisten itsensä kanssa, toiset eivät. Jos minä
sanoisin, minkä vuoksi eläimet ovat pyhitetyt jumalille, joutuisin
puhumaan jumalallisista asioista, joista minä mieluimmin olen
kertomatta. Senkin, minkä vain sivumennen olen niistä maininnut, olen
pakosta puhunut. Eläimiin nähden on olemassa seuraava tapa. Kunkin
eläimen ruokkoa varten on erikseen määrätty egyptiläisten keskuudesta
hoitaja, mies- tai naispuolinen, jolloin poika isältään perii arvon.
Kaikki, jotka kaupungissa ovat tehneet jumalalle jonkun lupauksen,
täyttävät sen seuraavalla tavalla. Rukoillen sitä jumalaa, jonka oma
eläin on, he ajavat lastensa joko koko pään tai puolen tai kolmannen
osan päätä ja punnitsevat hiukset hopeassa. Ja sen, mitä ne painavat,
he antavat eläinten hoitajattarelle, joka sen edestä ostaa kaloja,
leikkaa ne kappaleiksi ja tarjoaa ne syötäväksi eläimille. Semmoinen
ruokko siis on niille säädetty. Jos joku tappaa jonkun näistä eläimistä
ja tekee sen tahallaan, on rangaistuksena siitä kuolema; jos hän tekee
sen vasten tahtoaan, niin hän kärsii sen rangaistuksen, minkä papit
määräävät. Mutta sen, joka tappaa ibiksen tai haukan -- teki hän sen
sitten tahallaan tai vasten tahtoaan --, on pakko kuolla.
66. Vaikka niitä eläimiä, jotka elävät yhdessä ihmisten kanssa, on niin
paljon, tulisi niitä vielä paljoa enemmän, ellei kissojen kävisi
seuraavalla tavalla. Senjälkeen kuin naaraat ovat poikineet, eivät ne
enää juoksentele koirasten jälestä. Ja kun nämä pyytävät yhtyä, naaraat
eivät laske niitä luokseen. Tällöin koirakset keksivät seuraavan
tempun. Ne ryöstävät ja sieppaavat pois naarakselta poikaset sekä
tappavat ne, mutta tapettuaan eivät kuitenkaan niitä syö. Kun nyt
naarakset ovat kadottaneet poikansa, tekee niiden mieli toisia, ja
tulevat silloin koirasten tykö; sillä se eläin rakastaa suuresti
poikasiaan. Mutta tulipalon sattuessa tapahtuu kissojen suhteen kumma
asia. Egyptiläiset näet asettuvat matkan päähän toisistaan vartioimaan
kissoja eivätkä huoli sammuttaa paloa; mutta kissat pujahtavat ihmisten
välitse tai hyppäävät niiden yli ja heittäytyvät tuleen. Jos tämä
tapahtuu, valtaa suuri suru egyptiläiset. Niissä taloissa, joissa
itsestään kuolee kissa, kaikki asujaimet ajavat ainoastaan
kulmakarvansa, mutta missä kuolee koira, koko ruumiinsa ja päänsä.
67. Kuolleet kissat viedään pyhiin huoneisiin, mihin ne palsamoituina
haudataan Bubastis-kaupungissa. Koirat sitävastoin jokainen hautaa
omassa kaupungissaan pyhiin hautoihin. Samalla tapaa kuin koirat,
haudataan farao-rotat. Mutta päästäiset ja haukat viedään
Buto-kaupunkiin, ja ibikset Hermupoliiseen. Vaan karhut, jotka ovat
harvinaiset, ja sudet, jotka eivät ole sanottavasti suuremmat kettuja,
haudataan siihen paikkaan, mistä ne tavataan makaamassa.
68. Krokotiilien luonto taas on tämmöinen. Neljänä
sydäntalvi-kuukautena krokotiili ei syö mitään. Se on nelijalkainen,
mutta on kuitenkin samalla maa- ja järvieläin. Se munii ja hautoo
munansa maalla, ja enimmän osan päivää se viettää kuivalla, mutta koko
yön joessa. Sillä vesi on lämpimämpi kuin ilma ja kaste. Kaikista
elävistä olennoista, joita me tunnemme, se tulee pienimmästä
suurimmaksi. Sillä sen munat eivät ole paljoa suuremmat hanhien munia,
ja poikanen on kooltaan munaa myöten, mutta kasvaessaan se tulee
seitsemänkintoista kyynärän pituiseksi, vieläpä sitäkin suuremmaksi.
Sillä on siansilmät ja suuret hampaat sekä torahampaat suuruudeltaan
ruumista myöten. Se on ainoa eläin, joka ei ole saanut kieltä. Ei se
myöskään liikuta alaleukaansa, vaan se on siinäkin kohden ainoa eläin,
että se laskee yläleukansa vasten alaleukaansa. Sillä on myös vahvat
kynnet ja suomuinen nahka, joka selästä on läpitunkematon. Vedessä se
on sokea, mutta ilmassa mitä tarkkanäköisin. Koska se elelee
vedessä, se tulee sieltä, suu täynnä iilimatoja. Muut linnut ja
eläimet pakenevat sitä, mutta trokhilos-lintu [s.o. niinkutsuttu
"krokotiilinvartija"] saa siltä olla rauhassa, tämä kun tekee sille
hyötyä. Sillä aina kun krokotiili nousee vedestä maalle ja avaa kitansa
-- niin se ylimalkaan tapaa tehdä länsituulen vallitessa --, trokhilos
hiipii sen suuhun ja ahmii iilimadot. Toinen on siitä palveluksesta
hyvillään eikä tee mitään pahaa.
69. Toisille egyptiläisille krokotiilit ovat pyhiä, toisille eivät,
vaan jälkimäiset kohtelevat niitä vihollisinaan. Mutta Teeban ja
Moiris-jarven seuduilla asuvat pitävät niitä erittäinkin pyhinä. Ja
molemmissa paikoissa he elättävät yhtä kaikkien joukosta valittua
krokotiiliä, joka on kesytetty; sen korviin he pistävät lasisia ja
kultaisia korvarenkaita sekä käätyjä sen etukäpälien ympäri ja antavat
sille erityisiä ruokia ja uhrieläimiä. Ja he vaalivat krokotiilejä mitä
paraiten niitten eläessä, ja niitten kuoltua he palsamoivat ja
hautaavat ne pyhiin hautoihin. Mutta Elefantine-kaupungin seuduilla
asuvat syövätkin niitä eivätkä niinmuodoin pidä niitä pyhinä. Eikä
näitä eläimiä kutsutakaan nimellä "krokotiili", vaan "khampsa". Mutta
ioonilaiset nimittävät niitä krokotiileiksi, koska ne heidän mielestään
ulkomuodoltaan muistuttavat niitä sisiliskoja, joita heidän luonaan
tavataan pensasaitauksissa [sisilisko on ioonianmurteella
"krokodeilos"].
70. Niitä pyydetään monella eri tavalla. -- Mutta sitä tapaa, joka
minusta näyttää enimmin ansaitsevan kertomista, tahdon tässä kuvata.
Pyydystäjä kiinnittää ensin koukkuun syötiksi sianselän ja viskaa sen
sitten keskelle jokea, mutta itse hän joen äyräällä pitelee elävää
porsasta ja lyö sitä. Kuullessaan äänen krokotiili pyrkii ääntä kohti
ja tavattuaan sianselän se nielee sen suuhunsa. Mutta pyydystäjät
vetävät krokotiiliä. Senjälkeen kuin se on vedetty maihin, pyydystäjä
kaikkein ensiksi heti sivelee sen silmät kiinni savella. Sen tehtyään
hän aivan huokeasti saa sen täydellisesti valtaansa, mutta ellei hän
sitä tee, hänen täytyy nähdä siitä vaivaa.
71. Virtahevot ovat Papremiin piirin asukkaille pyhät, mutta
muille egyptiläisille ne eivät ole pyhiä. Niitten ulkomuoto on
tämänluontoinen. Virtahepo on nelijalkainen, kaksoiskavioinen,
tylppäkuonoinen, sillä on hevosenharja, torahampaat, hevosenhäntä
ja -ääni, ja kooltaan se on kuin suurin härkä. Ja sen nahka on niin
paksua, että kun se on tullut kuivaksi, niin siitä tehdään
keihäänvarsia.
72. Joessa on myös saukkoja, joita pidetään pyhinä. Myös kaloista
egyptiläiset pitävät niinkutsuttua suomukalaa ja ankeriasta pyhinä;
näiden he sanovat olevan pyhitetyt Niilille, samoinkuin linnuista
ristisorsan.
73. On myös toinen pyhä lintu, jonka nimi on foinix. Minä tosin en ole
sitä nähnyt muuta kuin kuvassa. Sillä se käy harvoin siellä -- joka
viidessadas vuosi, kuten Heliopoliin asukkaat sanovat. Ja väitetään sen
käyvän siellä silloin, kun sen isä on kuollut. Jos se on kuvan
kaltainen, niin se on tämän kokoinen ja tämmöinen. Toiset sen sulista
ovat kullankarvaiset, toiset punaiset. Enimmin se on rakenteeltaan ja
kooltaan kotkan kaltainen. He kertovat sen tekevän seuraavalla tavalla,
mitä minä puolestani en kuitenkaan voi uskoa. Se lähtee liikkeelle
Arabiasta, kätkee isänsä mirhamiin ja tuo sen Helioksen pyhättöön sekä
hautaa sen siihen. Ja tuominen tapahtuu seuraavalla tavalla. Ensiksi
lintu muodostaa mirhamista muuan, niin suuren kuin se jaksaa kantaa, ja
sitten se koettaa kantaa sitä. Ja kylliksi koeteltuaan, se kovertaa
munan, panee isänsä siihen ja sivelee uudestaan mirhamilla sitä kohtaa
munasta, jonka se koversi ja johon pani isänsä; kun nyt isä on sisällä,
tulee paino olemaan sama kuin se oli ensin. Ja siveltyään munaa lintu
tuo isän Egyptiin Helioksen pyhättöön. Näin he väittävät tämän linnun
tekevän.
74. Teeban seudulla on pyhiä käärmeitä, jotka eivät ensinkään ole
vahingollisia ihmisille. Ne ovat kooltaan pienet, niillä on kaksi
sarvea, jotka kasvavat päälaelta, ja kuoltuaan ne haudataan Zeun
pyhättöön, sillä niiden väitetään olevan tälle jumalalle pyhitetyt.
75. Arabiassa on paikka, joka sijaitsee melkein aivan Buton kohdalla,
ja siihen paikkaan minä tulin saadakseni tietoa siivekkäistä
käärmeistä. Sinne saavuttuani näin käärmeiden luita ja selkärankoja
niin suuret joukot, ettei niitä voi kuvailla. Siinä oli selkärangoista
muodostuneita läjiä, sekä suuria että vähempiä ja vieläkin pienempiä,
ja niitä oli paljon. Se paikka, missä selkärangat makaavat hajallaan,
on tämäntapainen: se on ahdas, suurelle tasangolle johtava vuorensola,
mikä tasanko taas on yhteydessä Egyptin tasangon kanssa. On olemassa
semmoinen tarina, että siivekkäät käärmeet kevään tullen lentävät
Arabiasta Egyptiä kohti, mutta että ibislinnut menevät niitä vastaan
siinä maassa olevaan solaan, eivätkä salli käärmeiden siitä kulkea
läpi, vaan tappavat ne. Sen työn vuoksi sanovat arabialaiset
egyptiläisten pitävän ibistä suuressa kunniassa, ja egyptiläiset
myöntävät itsekin siitä syystä kunnioittavansa näitä lintuja.
76. Ibiksen ulkomuoto on tämmöinen. Se on kokonaan sysimusta, sillä on
kurjen jalat, erittäin käyrä nokka, ja kooltaan se on jotenkin
krex-linnun [eräs kahlaaja, jota ei ole voitu tarkemmin määritellä]
suuruinen. Semmoinen siis on käärmeitä vastaan taistelevien, mustien
ibiksien ulkonäkö, mutta enemmän ihmisten jaloissa juoksentelevilla --
ibiksiä on nimittäin kahta laatua -- ovat pää ja kaula kokonaan
paljaat, höyhenet valkeat, paitsi päässä, niskassa, siiven- ja
pyrstönpäässä; kaikki tämä, minkä mainitsin, on nimittäin sysimustaa.
Jalat sekä piirteet muuten ovat samanlaiset kuin toisellakin. Käärmeen
ulkomuoto taas on aivan niinkuin vesikyiden. Sillä ei ole höyhensiipiä,
vaan sen siivet ovat jokseenkin yökön siipien kaltaiset. Sen verran
olkoon mainittu pyhistä eläimistä.
77. Itse egyptiläisistä ne, jotka asuvat viljellyssä osassa Egyptiä,
harjoittavat kaikista ihmisistä enimmin muistiaan ja tuntevatkin
historiaa paraiten kaikista ihmisistä, joita minä tiedän. Heidän
elintapansa on tämmöinen. Kolme päivää peräkkäin joka kuukausi he
puhdistavat vatsansa ja tavoittelevat terveyttä oksennuslääkkeillä ynnä
vatsanhuuhtomisilla, he kun arvelevat kaikkien tautien ihmisille
tulevan elantoaineista. Ja muutenkin egyptiläiset libyalaisten jälkeen
ovat kaikista ihmisistä terveimmät, -- minun nähdäkseni vuodenaikojen
vuoksi, koska vuodenajat eivät vaihtele. Sillä vaihteista, niin hyvin
kaikilla muilla aloilla kuin erittäin vuodenaikojen vaihteista,
syntyvät enimmäkseen taudit ihmisille. Egyptiläiset syövät speltistä
laittamiaan leipiä, joita he kutsuvat "kyllestis"-nimellä. He käyttävät
ohrista valmistettua viiniä, sillä heidän maassaan ei ole
viiniköynnöksiä. Kaloista he paahtavat päivänpaisteessa ja syövät
raa'altaan toisia, toisia he liuvottavat suolavedessä ja kuivaavat
sitten. Linnuista he syövät viiriäiset, ankat ja pikkulinnut raakoina,
sitä ennen suolattuaan ne. Mutta kaikki muut lintu- tai kalalajit,
paitsi niitä, jotka heillä ovat määrätyt pyhiksi, he syövät
paistettuina tai keitettyinä.
78. Heidän varakkaittensa seuroissa kantaa eräs mies aterialta päästyä
ympäri puusta tehtyä kirstussaan olevaa kuollutta, joka sekä
maalaamalla että veistämällä on tehty niin luonnonmukaiseksi kuin
suinkin ja kooltaan joka puolelle on noin kyynärän tai kahden pituinen.
Näyttäen sitä kullekin juomaveikolle mies lausuu: "katso tähän, juo ja
nauti! Sillä kuoltuasi sinusta tulee tällainen."
79. Niin he tekevät juomingeissaan. Muuten he noudattaen isiltä
perittyjä tapojaan eivät omaksu mitään vierasta. Muiden mainitsemista
ansaitsevien tapojen joukossa on myös erään laulun, Linos-laulun,
esittäminen, jota lauletaan sekä Foinikiassa että Kyproksessa ja
muuallakin, ja vaikka sillä kunkin kansan mukaan on oma nimensä, niin
se kuitenkin on sama kuin se, jota helleenit laulavat Linoksen nimellä.
Senvuoksi minä useiden muiden seikkojen ohella, jota Egyptissä
ihmettelin, kummastelin myös sitä, mistä olivat saaneet Linos-laulun.
Mutta he näyttävät alusta alkaen laulaneen sitä. Egyptinkielellä
kutsutaan Linosta Manerokseksi. Egyptiläiset väittävät hänen olleen
Egyptin ensimäisen kuninkaan ainokaisen pojan, jota, hänen
ennen aikojaan kuoltuaan, egyptiläiset olivat kunnioittaneet
valituslauluilla; ja se oli heidän ensimäinen ja ainoa laulunsa.
80. Myös seuraavassa toisessa kohden egyptiläiset pitävät yhtä
helleenien kanssa, joskin heistä ainoastaan lakedaimonilaisten kanssa.
Kohdatessaan vanhempia antavat nuoremmat tietä sekä väistyvät syrjään
ja nousevat istuimeltaan niiden lähestyessä. Mutta eräässä toisessa
kohden eivät he kuitenkaan pidä yhtä keidenkään helleenien kanssa:
sensijaan että tiellä puhuttelemalla tervehtisivät toisiaan, he
ilmaisevat kunnioitustaan laskemalla kätensä alas polveen saakka.
81. He pukeutuvat liinaisiin mekkoihin, joissa säärien ympärillä on
heltut ja joita he kutsuvat nimellä "kalasiris". Niitten ylle he
heittävät valkoiset villavaatteet. Kuitenkaan eivät he mene pyhättöön,
yllään villavaatteita, eikä heitä haudata niissä, sillä se on syntiä.
Siinä he pitävät yhtä niinkutsuttujen ortilaisten ja pythagorealaisten
kanssa. Sillä myös sen, joka on näistä salamenoista osallinen, on synti
tulla haudatuksi villavaatteissa. Siitä kerrotaan pyhä tarina.
82. Myös seuraavat toiset seikat egyptiläiset ovat keksineet: kellekä
jumalista mikin kuukausi ja päivä on pyhitetty, ja mikä tulee minkin
kohtaloksi sen mukaan, minä päivänä hän on syntynyt, minkä lopun hän on
saapa ja millainen ihminen hänestä tulee. Ja näitä keksintöjä ovat
käyttäneet ne helleeneistä, jotka ovat liikkuneet runouden alalla.
Enteitä egyptiläiset ovat keksineet enemmän kuin ketkään muut ihmiset.
Sillä kun joku enne on tapahtunut, he pitävät silmällä ja merkitsevät
muistiin, miten asia päättyy, ja jos joskus myöhemmin tapahtuu jotain
tämän kaltaista, niin he luulevat, että päätös tulee olemaan sama.
83. Heidän ennustaitonsa laita on semmoinen, ettei se ammatti ole
kenenkään ihmisen asiana, vaan muutamien jumalien. Niinpä siellä on
Herakleen, Apollon, Atenen, Artemiin, Areen ja Zeun ennuspaikat; ja se,
jota he kaikista ennuspaikoista enimmin pitävät arvossa, on Leton,
Buto-kaupungissa oleva. Heidän ennustapansa eivät kuitenkaan ole
keskenään samanlaiset, vaan erilaiset.