tulleensa Ammonin oraakelin luo ja joutuneensa puheisiin ammonilaisten
kuninkaan Etearkhoksen kanssa. He olivat muista puheaineista johtuneet
juttelemaan Niilistä, ja siitä, kuinka ei kukaan tunne sen lähteitä.
Silloin Etearkhos oli sanonut hänen luokseen kerran tulleen
nasamonilaisia miehiä. Mainittu kansa on libyalainen ja asuu Syrtin
luona sekä Syrtin itäpuolella olevassa maassa, ei kuitenkaan kauas
itään. Kun nasamonit olivat saapuneet, ja heiltä kysyttiin, oliko
heillä mitään enempää kerrottavana Libyan erämaista, he kertoivat näin.
Heidän mahtavilla miehillään oli ollut ylimielisiä poikia, jotka
miehiksi vartuttuaan olivat muiden toimeenpanemiensa vallattomuuksien
muassa kerran arvalla määränneet viisi joukostaan lähtemään Libyan
erämaihin, katsomaan voisivatko he mahdollisesti nähdä jotain enempää
kuin mitä oli nähty, silloin kun oli pisimmälle päästy. Sillä pitkin
sitä osaa Libyaa, joka koskettaa pohjoista merta, Egyptistä alkaen aina
Soloeisniemeen saakka, missä Libyan rannikko päättyy, asuu libyalaisia
ja näitä useita eri kansoja, paitsi missä helleenit ja foinikialaiset
asuvat. Mutta ylempänä, loitompana merestä ja meren ääressä asuvista
ihmisistä, Libya on täynnä petoeläimiä. Ja tuolla puolen petoeläinten
alueen on hiekkaa ja kauhean vedetöntä ja vallan autiota maata.
Sittenkuin siis nuorukaiset ikätoveriensa lähettäminä olivat lähteneet
liikkeelle, he hyvin varustettuaan itseään vedellä ja ruokavaroilla
ensin kulkivat asutun seudun kautta, sen tehtyään he saapuivat
petoeläinten alueeseen, siitä he menivät erämaan halki, matkaten
länsituulta kohti; tultuaan sitten laajan, hiekkaisen maan läpi, he
vihdoin näkivät tasangolla kasvavia puita, joita he lähestyivät ja
joiden hedelmiä he poimivat. Mutta heidän poimiessaan ilmestyi pieniä,
keskikokoa vähäisempiä miehiä, jotka ottivat ja veivät heidät pois. Ja
nasamonit ymmärsivät yhtä vähän viejien kieltä kuin nämä nasamonien.
Mutta he veivät viimemainitut mitä suurimpien soiden halki, ja
tultuaan niiden läpi nämä saapuivat kaupunkiin, jossa kaikki olivat
samankokoiset kuin viejät ja iholtaan mustat. Ja kaupungin ohi virtasi
suuri joki, ja se virtasi lännestä auringonnousua kohti, ja siinä näkyi
krokotiilejä.
33. Ammonilaisen Etearkhoksen kertomuksesta olkoon sen verran
mainittuna, ja sitäpaitsi, että hän, niinkuin kyreneläiset sanoivat,
väitti nasamonien palanneen takaisin, ja kaikkien ihmisten, joiden luo
vain saapuivat, olevan noitia. Siispä tuon paikan ohi virtaavan joen
Etearkhos päätti olevan Niilin, ja niinpä terve järkikin neuvoo.
Virtaahan Niili Libyasta ja halkoo Libyan keskeltä. Ja, niinkuin minä
arvaan päättämällä ilmeisistä asioista tuntemattomiin, niin se lähtee
yhtä pitkien välimatkojen takaa kuin Istros. Sillä Istros-joki alkaa
keltien maasta ja Pyrenen kaupungin luota sekä virtaa niin, että se
halkaisee Europan. Keltit taas asuvat ulkopuolella Herakleen patsaiden
ja rajoittuvat kynesiläisiin, jotka Europan asujaimista asuvat
viimeisinä länttä kohti. Virraten koko Europan kautta Istros päättyy
Pontos Euxeinokseen, siihen paikkaan, missä miletolaisten lähettämät
siirtolaiset, istrolaiset, asuvat.
34. Istros puolestaan on yleisesti tunnettu, se kun virtaa asutun
seudun läpi, mutta Niilin lähteistä ei kukaan voi sanoa mitään. Sillä
Libya, jonka läpi se virtaa, on asumaton ja autio. Ja kuinka pitkälle
tiedustellessa sen juoksua saattoi päästä, olen maininnut. Se laskee
Egyptiin; mutta Egypti on jotenkin suoraan vastapäätä vuorista
Kilikiaa. Sieltä on suoraa tietä Sinopeen, Pontos Euxeinoksen rannalle,
viiden päivän matka nopeakulkuiselle miehelle; Sinope taas sijaitsee
vastapäätä sitä kohtaa, missä Istros laskee mereen. Siten luulen, että
Niili, kulkiessaan koko Libyan läpi, on yhtä pitkä kuin Istros.
35. Olkoon tämä Niilin suhteen sanottu. Lähden nyt pitemmältä puhumaan
Egyptistä, koska se omistaa enimmät ihmeet ja tarjoaa suurempia
muistomerkkejä kuin koko muu maa. Siitä syystä tulee siitä enemmän
puhuttavaksi.
Samoinkuin egyptiläisillä taivas on toisenlainen, ja heidän jokensa
osoittaa toisenlaista luonnetta kuin muut joet, samoin heillä kaikkein
useimmissa suhteissa on päinvastaiset tottumukset ja tavat kuin muilla
ihmisillä. Heidän keskuudessaan naiset käyvät torilla tekemässä
kauppoja, mutta miehet ovat kotona kutomassa. Toiset kutovat
työntämällä kuteen ylöspäin, egyptiläiset alaspäin. Taakkoja miehet
kantavat päänsä päällä, naiset hartioillaan. Naiset heittävät vetensä
seisaaltaan, miehet istualtaan. Tarpeella he ovat sisällä, mutta syövät
ulkona kaduilla, jolloin selittävät, että mikä on häpeällistä, mutta
välttämätöntä, on tehtävä salassa, mutta sitä, mikä ei ole häpeällistä,
julkisesti. Ei yksikään nainen ole mies- tai naisjumalan pappina, mutta
miehet kaikkien jumalten ja jumalatarten pappeina. Poikien ei ole
ollenkaan pakko elättää vanhempiaan, jolleivät tahdo, mutta tytärten on
ehdoton pakko, vaikka eivät tahtoisikaan.
36. Muualla jumalten papit käyttävät pitkää tukkaa, Egyptissä taas he
ajavat hiuksensa. Muilla ihmisillä on surun aikana tapana, että
lähimmät sukulaiset leikkaavat tukkansa lyhyeksi, egyptiläiset taas
antavat kuolemantapauksissa sekä hiustensa että leukapartansa kasvaa,
vaikka sillävälin ajavat ne. Muitten ihmisten elämä on erotettu
eläimistä, egyptiläiset viettävät elämänsä yhdessä eläinten kanssa.
Toiset elävät vehnästä ja ohrista, egyptiläisistä saa se joka niistä
valmistaa elatuksensa, osakseen suurinta häpeätä; egyptiläiset
nimittäin laittavat ravintonsa speltistä, jota muutamat kutsuvat
maissiksi. He sotkevat taikinan jaloillaan, mutta saven käsillään,
ja nostavat käsin myös lannan. Kalunsa toiset antavat olla niinkuin
ovat, paitsi kaikkia niitä, jotka egyptiläisiltä ovat oppineet
ympärileikkaamisen; viimemainitut nimittäin käyttävät tätä tapaa.
Jokainen mies pitää kahta vaatekappaletta, jokainen nainen yhtä.
Purjeiden renkaita ja köysiä toiset kiinnittävät ulkopuolelta,
egyptiläiset sisäpuolelta. Helleenit kirjoittavat kirjaimensa ja
laskevat lukua laskukivillään viemällä kätensä vasemmalta oikealle,
egyptiläiset oikealta vasemmalle. Mutta vaikka tekevät niin, he
väittävät itse vievänsä kätensä oikealle, helleenien taas vasemmalle.
He käyttävät kahtalaista kirjoitusta, joista toista kutsutaan pyhäksi,
toista kansanomaiseksi.
37. He ovat erinomaisen jumaliset, vieläpä enimmin kaikista ihmisistä,
ja heillä on tämmöiset tavat. He juovat vaskipikareista, joita
huuhtovat joka päivä eikä vain silloin tällöin. Heillä on aina yllään
vastapestyt liinavaatteet ja ovat siinä hyvin tarkkoja. He
ympärileikkaavat itsensä puhtauden vuoksi, pitäen tärkeämpänä olla
puhtaat kuin komeat. Papit ajavat koko ruumiinsa joka toinen päivä,
jottei täitä tai jotain muuta likaista olisi heidän päällään heidän
palvellessaan jumalia. Papeilla on ainoastaan liinainen puku ja
bybloksesta tehdyt jalkineet, eikä heidän ole lupa ottaa muuta pukua
tai muita jalkineita. Kahdesti joka päivä ja kahdesti joka yö he
pesevät itseään kylmällä vedellä. He vaarinottavat sitäpaitsi sanalla
sanoen lukemattomia muita menoja. Mutta toiselta puolen he nauttivat
melkoisia etuja. Yksityisomaisuudestaan näet eivät he käytä tai kuluta
mitään, vaan heillä on pyhät leipänsä leivottuina ja jokainen saa
suuren määrän naudan- ja hanhenlihaa joka päivä, annetaanpa heille
rypäleviiniäkin. Vaan kalaa ei heidän ole lupa maistaa. Papuja eivät
egyptiläiset ollenkaan kylvä eivätkä syö raa'altaan tai keitettyinä
niitä, joita siellä mahdollisesti kasvaa. Mutta papit eivät edes siedä
nähdä niitä, koska pitävät palkohedelmiä epäpuhtaina. Jokaisella
jumalalla on useita pappeja, eikä vain yksi, ja niistä on yksi
ylimäinen pappi. Ja kun joku semmoinen on kuollut, asetetaan hänen
poikansa hänen sijalleen.
38. Sonneja egyptiläiset pitävät Epafokselle pyhitettyinä ja siitä
syystä he tutkivat niitä seuraavalla tavalla. Jos eläimessä nähdään
vaikkapa vain yksi musta karva, niin sitä ei pidetä puhtaana. Tätä
tarkastaa vartavasten siihen määrätty pappi, elukan sekä seistessä että
selällään ollessa, ja vetää ulos kielen katsoakseen, onko se puhdas
niistä säädetyistä merkeistä, jotka minä toisessa osassa historiaani
olen mainitseva. Hän katselee myös, ovatko häntäkarvat sillä
luonnollisesti kasvaneet. Jos se on vapaa kaikesta tästä, niin hän
merkitsee sen käärimällä byblos-niintä sarvien ympäri, sivelee
senjälkeen sinettisavea päälle ja painaa siihen sormuksensa. Ja sitten
he vievät sen pois. Mutta sille, joka uhraa merkitsemättömän sonnin, on
määrätty kuolemanrangaistus.
39. Semmoisellapa tavalla elukkaa tutkitaan. Mutta uhraaminen tapahtuu
seuraavalla lailla. Vietyään merkityn elukan alttarin luo, missä
aikovat uhrata sen, uhraajat sytyttävät tulen. Sitten he alttarilla
olevan teuraan päälle valavat viiniä, kutsuvat avuksi jumalaa ja
teurastavat eläimen. Ja teurastettuaan he leikkaavat poikki pään.
Sitten he nylkevät elukan ruumiin ja vievät pois pään, monin kerroin
sitä ensin kirottuaan. Ne, joilla on toripaikka, ja joiden keskuudessa
asuu helleeniläisiä kauppiaita, vievät pään torille ja myyvät sen
siellä pois, mutta ne, joilla ei ole saatavissa helleenejä, viskaavat
sen jokeen. Ja he kiroovat päätä näillä sanoilla: "jos jonkun
onnettomuuden pitää sattuman joko näille uhraajille tai koko Egyptille,
niin se kääntyköön tähän päähän." Mitä nyt tulee uhrattujen eläinten
päihin ja viiniuhriin, niin kaikki egyptiläiset noudattavat yhtäläisiä
tapoja samalla lailla kaikissa uhritoimituksissa, ja tästä tavasta
johtuu, ettei kukaan egyptiläinen maista minkään elollisen olennon
päätä.
40. Mutta uhriteurasten sisälmysten poisottamiseen ja niiden
polttamiseen katsoen on heillä säädettynä mikä tapa minkin uhrieläimen
suhteen... [Tässä paikassa on tekstissä aukko.] Lähden niinmuodoin
mainitsemaan, ketä jumalatarta he katsovat mahtavimmaksi ja kenenkä
kunniaksi he viettävät suurinta juhlaa. Sittenkuin he rukoillen ovat
nylkeneet härän, he ottavat pois koko vatsaontelon, jättävät muut
sisälmykset ynnä rasvan paikoilleen, mutta leikkaavat poikki reisiluut,
häntäluun, lapaluut ja kaulan. Sen tehtyään he täyttävät härän muun
ruumiin puhtailla leivillä, medellä, rusinoilla, viikunoilla,
suitsutuksilla, mirhamilla ja muilla hyvänhajuisilla aineilla. Ja
täytettyään sen näillä sekä valettuaan päälle runsaasti öljyä he
polttavat sen. Sitten he uhraavat, sitä ennen paastottuaan. Ja
sillaikaa kuin uhriteuraat palavat, lyövät kaikki rintoihinsa.
Senjälkeen kuin he ovat lyöneet itseään, he asettavat esille syötäväksi
sen, mikä on jäänyt jälelle uhriteuraista.
41. Kaikki egyptiläiset siis uhraavat puhtaita sonneja ja vasikoita,
mutta lehmiä heidän ei ole lupa uhrata, vaan ovat ne Isiille pyhitetyt.
Sillä Isis kuvataan lehmänsarvisena naisena, niinkuin helleenit
esittävät Ioa, ja kaikki egyptiläiset kunnioittavat lehmiä enimmin
kaikista elukoista. Siitä syystä ei egyptiläinen mies eikä nainen
suutelisi helleeniläistä miestä suulle, eikä käytä helleeniläisen
miehen veistä, paistinvartaita tai kattilaa, eipä edes maista
helleeniläisellä veitsellä leikattua puhtaan härän lihaa. Kuolleet
naudat he hautaavat seuraavalla tavalla. Lehmät he viskaavat jokeen,
mutta härät he kaivavat maahan, kukin etukaupunkiinsa, niin että toinen
tai molemmat sarvet pistävät esiin merkiksi. Ja kun ne ovat mädänneet,
ja määrätty aika lähestyy, saapuu joka kaupunkiin vene niinkutsutusta
Prosopitis-saaresta. Se on suistamossa, ja ympärimitaltaan se on
yhdeksän skhoinia. Mainitussa Prosopitis-saaressa on lukuisten muiden
kaupunkien ohella myös se, josta veneet saapuvat korjaamaan härkien
luut; sen kaupungin nimi on Atarbekhis, ja siinä on olemassa Afroditen
pyhä temppeli. Tästä kaupungista hajaantuu paljon väkeä, mikä mihinkin
kaupunkiin, ja kaivettuaan ylös luut he vievät ja hautaavat kaikki
yhteen paikkaan. Samalla tapaa kuin nautoja he myös hautaavat muita
elukoita, kun nämä kuolevat. Semmoinen tapa heillä on niiden suhteen
käytännössä. He eivät näet tapa niitäkään.
42. Kaikki, joilla on perustettuina teebalaisen Zeun pyhättöjä tai
jotka kuuluvat teebalaiseen piirikuntaan, pidättyvät lampaista, mutta
uhraavat vuohia. Mutta kaikki egyptiläiset eivät yhtäläisesti kunnioita
samoja jumalia, paitsi Isistä ja Osirista, jota jälkimäistä he
väittävät Dionysokseksi. Näitä kaikki yhtäläisesti kunnioittavat.
Kaikki ne taas, jotka omistavat Mendeen pyhätön tai kuuluvat
mendeeläiseen piiriin, pidättyvät vuohista ja uhraavat lampaita.
Teebalaiset puolestaan ja kaikki, jotka näiden vaikutuksesta pidättyvät
lampaista, sanovat sen tavan tulleen heille säädetyksi seuraavasta
aiheesta. Herakles tahtoi kaikin mokomin nähdä Zeun, mutta jumala ei
tahtonut, että hän näkisi hänet. Lopulta kun Herakles hellittämättä
pyysi, Zeus ryhtyi seuraavaan juoneen. Hän nylki oinaan, hakkasi poikki
sen pään ja piti tätä edessään sekä pukeutui sen nahkaan ja näytti
siten itseään. Siitä pitäen egyptiläiset tekevät Zeun kuvan
oinaanpäiseksi, egyptiläisiltä taas ovat sen oppineet ammonilaiset,
jotka ovat egyptiläisten ja etiopilaisten siirtolaisia ja käyttävät
kieltä, joka on näiden molempien kielten välillä. Ja minun nähdäkseni
ammonilaiset siitä myös ottivat nimensä. Egyptiläiset kutsuvat
nimittäin Zeusta Amuniksi. Oinaita eivät teebalaiset uhraa, vaan ne
ovat heillä pyhät mainitusta syystä. Mutta yhtenä päivänä vuodessa,
Zeun juhlassa, he tappavat oinaan, nylkevät, pukevat sen nahan samalla
tapaa Zeun kuvan ylle ja vievät sitten sen luo toisen, nimittäin
Herakleen kuvan. Sen tehtyään surevat oinasta kaikki pyhätön ympärillä
olevat ja hautaavat sen sitten pyhään hautaan.
43. Mitä Herakleeseen tulee, niin kuulin, että hän muka kuului
kahdentoista jumalan joukkoon. Mutta toisesta Herakleesta, hänestä,
jonka helleenit tuntevat, en voinut missään osassa Egyptiä kuulla
mitään. Ja että egyptiläiset todella eivät ole ottaneet Herakleen nimeä
helleeneiltä, vaan helleenit pikemmin egyptiläisiltä, ja helleeneistä
juuri ne, jotka antoivat Amfitryonin pojalle nimeksi Herakles, -- että
niin on asianlaita, siihen on minulla useiden muiden todistusten
joukossa todistuksena myös se, että tämän Herakleen molemmat vanhemmat,
Amfitryon ja Alkmene, alkujaan polveutuivat Egyptistä, ja että
egyptiläiset eivät sano tuntevansa Poseidonin tai dioskurien nimiä
eivätkä ole ottaneet näitä toisten jumalien joukkoon. Ja tosiaan, jos
he helleeneiltä olisivat ottaneet jonkun jumaluuden nimen, niin heidän
ei vähimmin, vaan päinvastoin enimmin, olisi pitänyt muisteleman
viimemainittuja, koskapa he jo siihen aikaan harjoittivat merenkulkua,
ja jo silloin muutamat helleeneistä minun luullakseni ja käsittääkseni
olivat merimiehiä. Niin ollen egyptiläiset ennemminkin olisivat
oppineet tuntemaan näiden jumalien nimet kuin Herakleen. Vaan Herakles
on egyptiläisillä ikivanha jumala. Ja niinkuin he itse sanovat, on
seitsemäntoistatuhatta vuotta kulunut Amasiin hallitusaikaan siitä,
jolloin kahdeksasta jumalasta muodostui kaksitoista jumalaa.
44. Koska tahdoin näitten seikkojen suhteen saada, mikäli mahdollista,
jotain selvää, purjehdin myös Foinikian Tyrokseen, saatuani tietää,
että siellä oli Herakleelle pyhitetty temppeli. Ja minä näinkin, kuinka
äveriäästi se oli koristettu useilla vihkilahjoilla; ja muiden muassa
oli siinä kaksi pylvästä, toinen pelkästä kullasta, toinen
smaragdikivestä, joka öisin suuresti hohti. Minä jouduin puheisiin
jumalan pappien kanssa ja kysyin, kuinka pitkä aika oli siitä, kun
pyhättö perustettiin. Ja huomasin silloin, etteivät hekään pitäneet
yhtä helleenien kanssa. He sanoivat näet, että jumalan pyhättö
perustettiin samalla kertaa kuin Tyros rakennettiin, ja Tyroksen
rakentamisesta oli kaksituhattakolmesataa vuotta. Tyroksessa näin
toisenkin Herakleen pyhätön, ja tämä oli liikanimeltään thasolainen.
Minä saavuin myös Thasokseen, jossa löysin foinikialaisten perustaman
Herakleen pyhätön. He olivat nimittäin purjehtineet etsimään Europaa ja
perustaneet Thasoksen. Ja tämä tapahtui jopa viisi miespolvea,
ennenkuin Amfitryonin poika Herakles syntyi Hellaassa. Nämä tutkimukset
siis osoittavat selvästi, että Herakles on vanha jumala. Ja minusta
näyttävät ne helleeneistä menettelevän oikeimmin, jotka ovat
perustaneet kahdenlaatuisia Herakleen temppeleitä ja uhraavat toiselle
ikäänkuin kuolemattomalle, ja hänen liikanimensä on "olympolainen",
mutta toisen kunniaksi he toimittavat kuolinuhreja, kuten
puolijumalalle ainakin.
45. Helleenit kertovat myös paljon muuta ajattelemattomasti, ja
yksinkertainen on myös se heidän Herakleesta kertomansa tarina, kuinka
tämä muka saapui Egyptiin, ja kuinka egyptiläiset seppelöivät ja veivät
hänet juhlasaatossa uhrattavaksi Zeulle. Aluksi Herakles tällöin pysyi
alallaan, mutta kun he alttarin luona vihkivät hänet uhrattavaksi, niin
hän kääntyi puolustautumaan ja surmasi heidät kaikki. Näin kertoessaan
helleenit minusta näyttävät olevan kokonaan tietämättömät egyptiläisten
luonteesta ja tavoista. Sillä kuinka ne, joista on jumalatonta
teurastaa elukoita, paitsi sikoja ja semmoisia sonneja ja vasikoita,
jotka ovat puhtaat, sekä hanhia, uhraisivat ihmisiä? Ja edelleen, koska
Herakles on yksi, vieläpä ihminen, kuten sanovat, kuinka hänessä oli
kykyä murhaamaan monia kymmeniä tuhansia? Mutta olkoot sekä jumalat
että puolijumalat armolliset meille, kun näistä seikoista niin paljon
puhumme!
46. Mutta vuohia ja pukkeja yllämainitut egyptiläiset seuraavasta
syystä eivät uhraa. Mendeeläiset lukevat Panin kahdeksan jumalan
joukkoon, ja sanovat näiden kahdeksan jumalan olleen ennen kahtatoista
jumalaa. Maalarit maalaavat ja kuvanveistäjät veistävät Panin kuvan,
niinkuin helleenit, vuohenkasvoiseksi ja pukinjalkaiseksi, vaikka itse
asiassa eivät katso hänen olevan semmoisen, vaan samanmuotoisen kuin
muutkin jumalat. Minkä vuoksi he kuvaavat häntä semmoiseksi, ei
minun juuri tee mieli sanoa. Mendeeläiset kunnioittavat kaikkia
vuohielukoita, ja enemmän pukkeja kuin vuohia, ja edellisien paimenet
nauttivat suurempaa kunniaa. Ja niistä he varsinkin kunnioittavat yhtä,
ja kun se kuolee, tuottaa se suurta surua mendeeläiselle piirille.
Egyptin kielellä kuuluu sekä pukki että Pan: "Mendes". Ja minun
ollessani tässä piirissä tapahtui seuraava ihme: pukki piti julkisesti
yhteyttä naisen kanssa. Tämä tuli ihmisten tiettäväksi.
47. Mutta sikaa egyptiläiset pitävät saastaisena eläimenä. Niinpä, jos
joku heistä ohikulkiessaan tulee koskettaneeksi sikaa, niin hän
vaatteineen päivineen heti astuu ja sukeltaa jokeen.
Edelleen sikopaimenet, vaikka ovat syntyperäisiä egyptiläisiä, ovat
ainoat, jotka eivät saa mennä sisälle mihinkään pyhättöön Egyptissä,
eikä kukaan tahdo naittaa tytärtään heille eikä heidän joukostaan ottaa
vaimoa, vaan sikopaimenet naittavat ja ottavat vaimonsa omasta
keskuudestaan. Muille jumalille egyptiläiset pitävät vääränä uhrata
sikoja; ainoastaan Selenelle ja Dionysokselle he samaan aikaan,
nimittäin täysikuulla, sen tekevät ja syövät niiden lihaa. Minkä vuoksi
he muissa juhlissa inhoovat sikojen uhraamista, tässä juhlassa
sitävastoin uhraavat niitä, siitä asiasta on olemassa egyptiläisten
kertoma tarina; mutta vaikka minä sen tunnen, ei sitä oikein sovi
kertoa. Sikojen uhraaminen Selenelle toimitetaan täten. Kun pappi on
teurastanut, hän asettaa hännänpään, pernan ja mahapaidan yhteen
läjään, peittää ne koko sillä rasvalla, joka on vatsan ympärillä, ja
polttaa ne sitten tulella. Mutta muun lihan egyptiläiset syövät
täysikuulla, jolloin he uhraavat uhriteuraat. Vaan jonakin muuna
päivänä eivät he enää maistaisi. Ja köyhät heidän joukossaan
muodostavat varattomuutensa vuoksi taikinasta sikoja sekä paistavat ja
uhraavat ne.
48. Juhlan aattona jokainen teurastaa Dionysoksen kunniaksi ovensa
edessä porsaan ja antaa sen poisvietäväksi sille sikopaimenelle, joka
sen on myynyt. Mutta muun osan Dionysos-juhlaa egyptiläiset viettävät
melkein kokonaan samalla tavalla kuin helleenit, lukuunottamatta
kuorotansseja. Fallosten sijasta he ovat keksineet muita, noin
kyynäränpituisia nuoralla vedettäviä kuvia, joita naiset kantavat
ympäri pitkin kyliä; niissä on nuokkuva miehenkalu, joka ei ole paljoa
pienempi muuta ruumista. Etunenässä kulkee huilunsoittaja, ja naiset
seuraavat laulellen Dionysosta. Mutta minkä vuoksi sillä kuvalla on
niin suuri kalu ja liikuttaa vain sitä ruumiinosaa, siitä kerrotaan
pyhä tarina.
49. Näyttääpä minusta siltä, kuin nämä uhrimenot eivät olisi olleet
tuntemattomat Amytheonin pojalle Melampukselle, vaan että hän on
ollut niihin hyvinkin perehtynyt. Melampus on nimittäin se, joka on
tuonut helleeneille Dionysoksen sekä nimen että uhrimenot ynnä
fallos-kulkueen. Mutta koska hän ei ymmärtänyt kaikkea, ei hän tarkoin
ilmoittanut tarinaa, vaan hänen jälkeensä elävät viisaat ovat enemmän
sitä ilmaisseet. Falloksen kuljettamisen Dionysoksen kunniaksi on siis
Melampus ensiksi ottanut käytäntöön, ja häneltä ovat helleenit oppineet
tekemään sen, minkä tekevät. Minäpä nyt väitän, että Melampus, joka oli
viisas mies, hankki itselleen ennustustaidon, ja paljon muun ohella,
minkä hän oppi tuntemaan Egyptissä ja sieltä toi helleeneille, hän myös
toi maahan Dionysos-palveluksen menot, vähän niitä muuttamalla. En näet
voi väittää, että tämän jumalan menot Egyptissä sattumalta pitävät yhtä
helleenien kesken vallitsevien menojen kanssa. Silloin ne olisivat
keskenään yhtäläiset helleeneillä, eikä niitä olisi vasta äsken maahan
tuotu. En minä myöskään saata väittää, että egyptiläiset ovat ottaneet
helleeneiltä joko tämän tai jonkun muun tavan. Vaan minusta näyttää
enimmin siltä, että Melampus on oppinut Dionysos-palveluksen
tyrolaiselta Kadmokselta ja niiltä, jotka hänen kanssaan saapuivat
Foinikiasta nyt niinkutsuttuun Boiotiaan.
50. Myös melkein kaikkien jumalien nimet ovat Egyptistä tulleet
Hellaaseen. Että ne nimittäin ovat tulleet barbarein luota, sen minä
tiedustelemalla olen saanut selville. Ja minä luulen siis, että ne ovat
saapuneet Egyptistä. Sillä lukuunottamatta Poseidonia ja dioskureja,
niinkuin jo ennenkin olen maininnut, sekä Heraa, Hestiaa, Themistä,
khariteja ja nereidejä, ovat muiden jumalien nimet ammoisista ajoista
olleet egyptiläisillä tunnetut tässä maassa. Tässä minä kerron mitä
egyptiläiset itse kertovat. Mutta ne jumalat, joiden nimiä he eivät
sano tuntevansa, näyttävät minusta saaneen nimensä pelasgeilta,
paitsi Poseidonia. Tämän jumalan viimemainitut oppivat tuntemaan
libyalaisilta, sillä alkujaan olivat libyalaiset ainoat, joilla oli
Poseidonin nimi. Mutta puolijumalain palvelusta egyptiläiset eivät
käytä.
51. Tämän ja sen lisäksi muuta, mitä tulen mainitsemaan, helleenit ovat
egyptiläisiltä omaksuneet. Mutta tapaa tehdä pystykaluisia Hermeen
kuvapatsaita he eivät ole oppineet egyptiläisiltä, vaan sen ovat
pelasgeilta kaikista helleeneistä ensiksi ottaneet atenalaiset, heiltä
taas muut. Sillä pelasgit asettuivat asumaan yhteen atenalaisten
kanssa, jotka siihen aikaan jo luettiin helleeneiksi, näiden maahan,
jonka johdosta ensinmainittujakin ruvettiin katsomaan helleeneiksi.
Joka mies, joka on vihitty kabirien salaismenoihin, tietää, mitä minä
tarkoitan. Sillä Samothrakessa asuivat nämä pelasgit, jotka asettuivat
asumaan yhteen atenalaisten kanssa. Atenalaiset ovat siis ensimäisinä
helleeneistä pelasgeilta oppineet tekemään itselleen pystykaluisia
Hermeen kuvapatsaita. Pelasgit kertoivat siitä pyhän tarinan.
52. Aikaisemmin pelasgit toimittivat kaikki uhrit rukoilemalla jumalia
ylimalkaan, kuten tiedän sen nojalla, mitä minä kuulin Dodonassa, mutta
nimitystä tai nimeä eivät he antaneet kellekään niistä. He eivät näet
vielä olleet kuulleet mitään nimiä. Vaan he kutsuivat niitä jumaliksi
siitä syystä, että nämä olivat asettaneet järjestykseen kaikki asiat,
ja niillä oli vallassaan kaikkien antimien jakaminen. Sitten pelasgit
pitkän ajan kuluttua saivat tietää muiden jumalien nimet, jotka
Egyptistä tulivat tunnetuiksi, mutta paljoa myöhemmin Dionysoksen
nimen. Ja jonkun ajan kuluttua he kysyivät Dodonan oraakelilta neuvoa
nimien suhteen; sitä ennuspaikkaa on näet pidetty vanhimpana helleenien
keskuudessa, ja se oli siihen aikaan ainoa. Kun siis pelasgit kysyivät
Dodonassa neuvoa, tuliko heidän ottaa barbareilta saamansa nimet, niin
oraakeli käski käyttämään niitä. Siitä ajasta alkaen he uhrasivat ja
käyttivät jumalien nimiä. Ja pelasgeilta helleenit myöhemmin perivät
ne.