pitkittyy Arabian vuorijono, kulkien pohjoisesta etelään ja suvea kohti
ja ulottuen aina niinkutsuttuun Punaiseen mereen saakka. Siinä ovat ne
kivilouhokset, joita on louhittu Memfiin pyramideja varten. Siinä
vuorijono kääntyy ja päättyy sitten mainittuihin paikkoihin. Mutta
missä se on leveimmillään, siinä se, kuten kuulin, on kahden kuukauden
matkan pituinen idästä länteen, ja sen äärimäiset seudut itäänpäin
tuottavat suitsutusta. Semmoinen siis se vuori on. Libyaan päin
olevassa Egyptin osassa kulkee toinen kallioinen vuorijono, jossa
pyramidit ovat; se on hiekan peittämä, samoinkuin se osa Arabian
vuorta, joka kulkee eteläänpäin. Heliopoliista alkaen siis maa, sikäli
kuin se kuuluu Egyptiin, ei enää ole laaja, vaan Egypti on ainoastaan
noin neljäntoista päivän laivamatkan levyinen. Maa on tasankoa, ja
siitä kohtaa, mistä se on kapein, minun nähdäkseni ei enempää kuin noin
kahdensadan stadionin levyinen Arabian vuoresta niinkutsuttuun Libyan
vuoreen.
9. Siten tämä maa on muodostunut. -- Heliopoliista Teebaan on yhdeksän
päivän laivamatka ylävirtaan, neljätuhattakahdeksansataakuusikymmentä
stadionia matkaa, mikä tekee kahdeksankymmentäyksi skhoinia. Jos laskee
yhteen nämä stadionit, niin on se osa Egyptiä, joka on meren luona,
niinkuin jo ennenkin olen osoittanut, kolmetuhattakuusisataa stadionia.
Mutta minkä verran on mereltä keskimaahan, Teebaan saakka, tahdon
ilmoittaa. Sitä on kuusituhattakaksikymmentä stadionia. Teebasta taas
Elefantine nimiseen kaupunkiin on tuhatkahdeksansataa stadionia.
10. Enin osa tätä yllämainittua maata näytti minusta itsestänikin,
aivan niinkuin papitkin sanoivat, olevan egyptiläisille myöhemmin
tullutta vesijättömaata. Sillä mainittujen, Memfiin yläpuolella
sijaitsevien vuorten välinen maa näytti minusta kerran olleen meren
lahti, samoinkuin Monin, Teuthranian ja Efesoksen seudut sekä
Maiandroksen tasanko, sikäli kuin on lupa verrata näitä vähäisiä
seikkoja suuriin. Sillä niistä joista, jotka ovat maaduttaneet mainitut
seudut, ei yhtä ainoatakaan kannata laajuudeltaan verrata yhteenkään
Niilin viidestä suuhaarasta. On olemassa muitakin jokia, jotka
suuruudelleen eivät tule Niilin rinnalle, mutta silti ovat saaneet
suuria töitä aikaan. Niitä saatan mainita nimeltä useitakin, ja
varsinkin Akhelooksen, joka virtaa Akarnanian kautta sekä laskee mereen
ja on tehnyt puolet Ekhinadien saarista mannermaaksi.
11. Arabianmaassa on, lähellä Egyptiä, merenlahti, joka tunkee
niinkutsutusta Punaisesta merestä maahan ja on niin pitkä ja kapea,
kuin juuri käyn ilmoittamaan. Se on niin pitkä, että jos alkamalla
sisimmästä sopukasta purjehtii väljälle merelle, siihen matkaan menee
soudettaessa neljäkymmentä päivää. Leveydeltään lahti on siitä kohtaa,
mistä se on leveimmillään, puolen päivän laivamatkan mittainen. Siinä
on joka päivä vuoksi ja luode. Toinen samanlainen lahti näyttää minusta
Egyptikin kerran olleen, joten toinen lahti pohjoisesta merestä tunki
Etiopiaa kohti, Arabianlahti taas etelästä kulki Syyriaa kohti, niin
että molemmat melkein tunkivat sopukoillaan toisiinsa kiinni ja
poikkesivat toistensa suunnasta vain sen verran, että jäi väliin
maakaistale. Jos siis Niili tulee kääntämään uomansa mainittuun
Arabianlahteen, niin mikä estää tätä kahdessakymmenessä tuhannessa
vuodessa maatumasta, kun joki yhä siihen virtaa. Luulenpa, että se
kymmenessäkin tuhannessa vuodessa täyttyisi. Kuinka ei sillä ajalla,
joka on kulunut ennen minun syntymääni, vielä paljoa tätä suurempikin
lahti olisi täyttynyt niin suuren ja niin toimeliaan joen
vaikutuksesta?
12. Mitä siis Egyptiin tulee, niin minä sekä uskon niitä, jotka tämän
väittävät, että itse luulen asianlaidan olevan aivan sillä lailla,
katsoen siihen, että Egypti pistäytyy ulommaksi kuin siihen rajoittuva
maa, että vuorilla tavataan näkinkenkiä, että suolavettä tihkuu esiin,
jotta se vahingoittaa pyramidejakin, ja että Egyptissä ainoastaan
Memfiin yläpuolella olevalla vuorella on hiekkaa. Lisäksi Egypti ei ole
samankaltainen kuin sen rajamaa Arabia tai Libya tai edes Syyria;
Arabian rannikolla asuu näet syyrialaisia. Egypti on nimittäin mustaa
ja möyheätä maaperää, se kun on virran Etiopiasta tuomaa liejua ja
tulvamaata. Libya sitävastoin on, niinkuin tiedämme, punaisempaa ja
jonkun verran hiekkaisempaa, ja Arabia sekä Syyria savisemmat ja
kiviperäiset.
13. Myös seuraavan suuren ihmeen tämän maan suhteen papit kertoivat,
että nimittäin aina kun joki Moiris-kuninkaan aikana nousi vähintäin
kahdeksan kyynärää, se kasteli Memfiin alapuolella olevaa Egyptiä. Eikä
Moiris vielä ollut yhdeksääsataa vuotta ollut kuolleena, silloin kun
minä tämän kuulin papeilta. Mutta nykyään joki ei kohoa yli maan,
jollei se nouse vähintäin kuusitoista tai viisitoista kyynärää. Ja jos
tämä maa samassa suhteessa kasvaa korkeudelleen ja yhtäpaljon karttuu
laajuudelleen, niin tulevat luullakseni Moiris-järven alapuolella ja
niinkutsutussa Deltassa (s.o. suistamossa) asuvat egyptiläiset
ikipäiviksi kärsimään samaa haittaa kuin mitä sanovat helleenien
kärsivän, koska Niili ei enää tulvi yli maan. Sillä saatuaan tietää,
että sataa yli koko helleenien maan, ja että sitä eivät kastele joet,
niinkuin heidän omaa maataan, egyptiläiset sanoivat, että jos helleenit
joskus pettyvät toiveessaan, he tulevat kurjasti näkemään nälkää. Se
lausunto tiesi, että jos jumala ei tahdo helleeneille suoda sadetta,
vaan antaa kuivuuden jatkua, niin helleenit tulevat kuolemaan nälkään.
Sillä eihän heillä ole muuta keinoa saada vettä kuin Zeulta yksinään.
14. Ja siinä egyptiläiset puhuvat oikein mitä helleeneihin tulee. Mutta
annappas, kun ilmoitan, miten on laita egyptiläisten itsensä. Jos,
kuten ennenkin olen maininnut, Memfiin alapuolella oleva maa -- sehän
se on, joka kasvaa -- kasvaisi korkeudelleen suhteessa kuluneeseen
aikaan, mikä muu olisi siitä seurauksena, kuin että siellä asuvat
egyptiläiset tulisivat näkemään nälkää, jos heidän maassaan ei sada,
eikä joki kykene kohoomaan vainioille? Mutta, niinkuin nyt on asiain
tila, niin he korjaavat viljan maasta vähemmällä vaivalla kuin ketkään
muut ihmiset, vieläpä kuin toiset egyptiläiset. Heidän nimittäin ei
tarvitse nähdä vaivaa vakojen kyntämisestä auralla tai kuokkimisesta,
eikä heidän ole tarvis toimittaa mitään muutakaan, mitä ihmiset
viljansa saamiseksi puuhaavat. Vaan sittenkuin joki itsestään on tullut
ja kastellut heidän vainioitaan, ja kastettuaan jälleen poistunut,
silloin jokainen kylvää vainionsa ja laskee siihen sikoja; ja
annettuaan sikojen tallata siemenen maahan, hän odottaa leikkuuaikaa,
jolloin sioilla puittaa viljan ja vihdoin korjaa sen talteen.
15. Jos nyt siis tahtoisimme noudattaa ioonilaisten mielipiteitä
Egyptistä, jotka sanovat, että Egyptin muodostaa ainoastaan suistamo,
jolloin he lukevat siihen kuuluvaksi rannikon niinkutsutusta Perseuksen
vartiotornista Pelusionin kalankuivauspaikoille saakka, minne on
neljäkymmentä skhoinia, ja sanovat sen ulottuvan mereltä sisämaahan
Kerkasoros-kaupunkiin saakka, jonka kohdalla Niili haarautuu, virraten
Pelusioniin ja Kanobokseen, mutta väittävät, että muut osat Egyptiä
kuuluvat osaksi Libyaan, osaksi Arabiaan -- jos siis tätä mielipidettä
noudattaisimme, voisimme sen nojalla näyttää toteen, että
egyptiläisillä aikaisemmin ei ollut mitään maata. Sillä, niinkuin
egyptiläiset itse sanovat ja minusta näyttää, on suistamo tulvamaata ja
vasta äskettäin niin sanoakseni tullut päivän valoon. Jos heillä nyt ei
ole ollut mitään maata, miksi he sitten suotta häärivät otaksumalla
olevansa ensimäiset ihmiset? Eikä heidän olisi ollut tarvis ruveta
tutkimaan, mitä kieltä lapset ensiksi puhuisivat. Enpä luule
egyptiläisten syntyneen samalla kertaa kuin se maa, jota ioonilaiset
sanovat Deltaksi, vaan luulen heidän aina olleen olemassa siitä saakka,
jolloin ihmiskunta syntyi; ja maan edetessä ovat monet heistä jääneet
jälelle, mutta monet vähitellen vetäytyneet virtaa myöten alas.
Muinaisajalla ainakin kutsuttiin Egyptiksi Teebaa, ja sen alueen
ympärys oli kuusituhattasatakaksikymmentä stadionia.
16. Jos siis meidän mielipiteemme näistä seikoista pitää paikkansa,
niin ioonilaisilla ei ole oikeata käsitystä Egyptistä. Jos taas
ioonilaisten mielipide on oikea, niin minä näytän toteen, että
helleenit ja ioonilaiset itse eivät osaa laskea lukua, väittäessään,
että on kaikkiaan kolme maanosaa, Europpa, Aasia ja Libya.
Neljänneksihän heidän täytyy lukea Egyptin suistamo, jos nimittäin se
ei ole Aasiata eikä Libyaa. Sillä tämän käsityksen mukaan ei Niili ole
se, joka erottaa Aasian Libyasta; ja koska Niili jakaantuu mainitun
suistamon kärjen kohdalla, niin viimemainittu tulisi olemaan Aasian ja
Libyan välillä.
17. Niinpä me heitämme sikseen ioonilaisten mielipiteen ja itse
puolestamme sanomme tämän seikan suhteen näin. Egyptin muodostaa koko
tämä egyptiläisten asuma maa, samoin kuin Kilikian kilikialaisten ja
Assyrian assyrialaisten asuma maa, emmekä oikeudenmukaisesti tunne
muuta rajaa Aasialle ja Libyalle kuin Egyptin rajat. Jos sitävastoin
hyväksymme helleenien otaksuman rajan, täytyy meidän olettaa, että koko
Egypti, alkaen Katadupa-putouksesta ja Elefantine-kaupungista on jaettu
kahteen osaan, joista toinen kuuluu Libyaan, toinen Aasiaan. Sillä
Niili alkaa Katadupa-putouksesta ja virtaa mereen, halkaisten Egyptin
keskeltä. Aina Kerkasoros-kaupunkiin saakka Niili virtaa yhtenä jokena,
mutta siitä kaupungista alkaen se jakaantuu kolmeen reittiin. Sitä,
joka kääntyy itään päin, sanotaan Pelusionin suuhaaraksi. Toinen
reiteistä antaa länteenpäin ja sen nimenä on Kanoboksen suuhaara.
Niilin suora reitti taas on tämmöinen. Kulkiessaan ylämaista päin se
saapuu suistamon kärjen luo, mutta siitä alkaen se, halkaisten
suistamon keskeltä, laskee mereen, eikä se tuo vähintä vesimäärää tai
ole vähimmin kuuluisa. Sitä kutsutaan Sebennytoksen suuhaaraksi. On
olemassa myös kaksi muuta suuhaaraa, jotka erottautuvat Sebennytoksen
haarasta ja kulkevat mereen. Niitten nimet ovat, toisen Saiin, toinen
Mendeen suuhaara. Sitävastoin bolbitinen ja bukolinen suuhaara eivät
ole luontaisia, vaan kaivetut.
18. Sen mielipiteeni puolesta, että Egypti on niin suuri kuin minä
järkiperusteella olen näyttänyt, puhuu myös Ammonin oraakelin antama
vastaus. Sen minä sain tietää vasta senjälkeen kuin jo olin muodostanut
mielipiteeni. Sillä kun Mareia ja Apis nimisten kaupunkien asukkaat,
jotka asuivat Libyaa vastaan rajoittuvassa osassa Egyptiä ja itse
pitivät itseään libyalaisina eivätkä egyptiläisinä, olivat vaivatut
jumalanpalvelukseen kuuluvista menoista eivätkä tahtoneet kieltäytyä
syömästä lehmänlihaa, he lähettivät Ammonin luo sanomaan, ettei heillä
ollut mitään yhteistä egyptiläisten kanssa. He asuivat muka suistamon
ulkopuolella eivätkä tapojensa puolesta pitäneet yhtä egyptiläisten
kanssa ja tahtoivat, että heidän olisi lupa syödä kaikkia ruokia. Mutta
jumala ei sallinut heidän tehdä tätä, vaan sanoi, että Egypti on se
maa, jota Niili saapuessaan kastelee ja egyptiläisiä ne, jotka asuvat
Elefantine-kaupungin alapuolella ja juovat siitä joesta. Semmoinen
oraakelinvastaus heille annettiin.
19. Senjälkeen kuin Niili on paisunut, se ei tulvi ainoastaan yli
suistamon, vaan myös monin paikoin niin sanotun Libyan ja Arabian yli,
kahden päivämatkan pituudelle kummallekin puolelle, välistä kuitenkin
enemmän, välistä vähemmän.
Mitä joen luontoon tulee, en voinut saada siitä mitään tietoa en
papeilta enkä keneltäkään muulta. Olin kuitenkin halukas saamaan heiltä
tietää, minkä vuoksi Niili paisuu ja on tulvillaan sata päivää, alkaen
kesäpäivän seisauksesta, mutta saavutettuaan tämän päiväluvun, jälleen
vetäytyy takaisin ja vähenee uomassaan, niin että se pysyy matalana
koko talven aina seuraavaan kesäpäivänseisaukseen saakka. Kaiken tämän
suhteen en pystynyt saamaan keltään egyptiläiseltä mitään tietoa,
tutkiskellessani heiltä, mikä kyky Niilillä on olla päinvastaista
luontoa kuin muut joet. Näitä seikkoja tahdoin tietää ja tutkiskelin
niitä, kuin myös minkä vuoksi Niili yksin kaikista joista ei aikaansaa
tuulenpuuskia.
20. Muutamat helleeneistä, jotka ovat tahtoneet tulla kuuluisiksi
viisaudestaan, ovat tämän veden suhteen esittäneet kolmea eri
mahdollisuutta, joista kuitenkin kaksi ovat semmoiset, etten katso
tarvittavan niistä sen enempää puhua, kuin vain sen verran, että olen
tahtonut mainita ne. Niistä toinen väittää asuntatuulten olevan syynä
siihen, että joki paisuu, koska estävät Niiliä virtaamasta mereen.
Mutta useinpa asuntatuulet eivät puhalla, ja Niili tekee kuitenkin
samalla tavalla. Lisäksi, jos asuntatuulet olisivat siihen syynä,
pitäisi kaikkien muidenkin jokien, jotka virtaavat asuntatuulia
vastaan, käydä samalla tavoin kuin Niilin, ja sitä enemmänkin, kuta
pienempiä ovat, ja kuta heikompi virta niissä on. Mutta monta jokea on
Syyriassa, monta Libyassa, joitten suhteen ei mitään semmoista tapahdu
kuin Niilin.
21. Toinen selitys on ymmärtämättömämpi äskenmainittua ja samalla jo
sanomattakin ihmeellisempi. Se väittää, että Niili virtaa Okeanoksesta
ja sen kautta aikaansaa puheenaolevan ilmiön, ja että Okeanos taas
virtaa koko maan ympäri.
22. Kolmas selityksistä on kyllä kaikkein todennäköisin, mutta itse
asiassa enimmin väärässä. Sillä sekään ei sano mitään, väittäessään,
että Niili saa vetensä sulavasta lumesta. Sehän virtaa Libyasta
Etiopian keskitse ja laskee Egyptiin. Kuinka sitten se voisi saada
vetensä lumesta, se kun enimmäkseen virtaa mitä lämpimimmistä maista
kylmempiin maihin? Miehelle, joka pystyy harkitsemaan tämmöisiä
seikkoja, tarjoovat näistä maista puhaltavat lämpimät tuulet ensimäisen
ja tärkeimmän todistuksen siihen, että ei ole luultavaa, jotta Niili
lumesta saisi vetensä. Toinen todistus on se seikka, että tuo maa alati
on sateettomana ja jäättömänä; ja lumentulon jälkeen täytyy pakostakin
seurata sadetta viisi päivää, niin että jos näissä tienoissa tulisi
lunta, niissä myös sataisi. Kolmanneksi ovat ihmiset kuumuudesta
mustia. Ja ilmahaukat sekä pääskyset pysyvät siellä vuoden umpeensa
eivätkä sieltä poistu; kurjet taas, jotka pakenevat, kun talvi tulee
Skyytian maahan, matkaavat niihin paikkoihin talvehtimaan. Jos siis
sataisi lunta vaikka kuinkakin vähän siinä maassa, jonka kautta Niili
virtaa ja mistä se alkaa virrata, niin ei mikään näistä tosiasioista
tapahtuisi, kuten välttämättömyys todistaa.
23. Sen mielipidettä, joka puhui Okeanoksesta, ei edes tarvitse näyttää
vääräksi, koska hän liittää puheensa johonkin, joka on tuntematonta. En
näet minä ainakaan tiedä minkään Okeanos-joen olemassaolosta, vaan
luulen Homeroksen tai jonkun aikaisemmista runoilijoista keksineen sen
nimen ja tuoneen sen runouteen.
24. Jos nyt minun itseni täytyy, moitittuani esilläolevia mielipiteitä,
esittää oma kantani näistä hämäristä seikoista, niin tahdon ilmaista,
minkä vuoksi minusta Niili kesäisin paisuu. Talvisin ajavat
talvimyrskyt auringon pois sen vanhalta radalta, ja se saapuu Libyan
yläosiin. Ja osoittaakseni aivan lyhyesti asian, niin sillä on kaikki
sanottu. Sillä on luonnollista, että se maa, jota lähimpänä ja jossa
juuri tämä jumala [s.o. Aurinko] oleskelee, enimmin janoo vettä, ja
että siinä jokien omaperäiset vuolteet ehtyvät.
25. Osoittaakseni sen laveammalti, on asianlaita tämmöinen. Silloin kun
aurinko kulkee etelä-Libyan yli, se aikaansaa seuraavan ilmiön. Koska
ilma näillä seuduin alati on selkeä ja maa lämmin, siellä kun ei ole
kylmiä tuulia, niin aurinko kulkiessaan vaikuttaa saman kuin sillä on
tapana tehdä kesällä kulkiessaan keskitaivaalla. Se vetää nimittäin
puoleensa vettä ja sen tehtyään se työntää veden pois pohjoisiin
seutuihin, jolloin tuulet ottavat vastaan, hajoittavat ja sulattavat
sen. Ja luonnollisesti tästä maasta puhaltavat tuulet, etelä ja lounas,
ovat kaikista tuulista ne, jotka ovat sateisimmat. Mutta minusta
näyttää siltä, että aurinko ei joka kerta laske luotaan kaikkea sitä
vettä, minkä se vuotuisesti Niilistä saa, vaan että se myös jättää
ympärilleen osan. Vaan talven lauhtuessa aurinko jälleen poistuu
keskelle taivasta ja siitä perin se taas vetää kaikista joista samalla
tapaa vettä. Siihen saakka toiset joet virtaavat suurina, niihin kun
yhtyy paljon rankkasadevettä, ja koko maa on sateiden ja tulvapurojen
vallassa; mutta kesällä, jolloin rankkasateet lakkaavat vuotamasta
jokiin, ja aurinko vetää vettä niistä, ne ovat voimattomat. Niili taas,
joka ei saa rankkasadetta, mutta jota aurinko vetää puoleensa, on
luonnollisesti ainoa joki, joka talvella virtaa paljoa matalampana kuin
kesällä. Sillä kesällä sitä vedetään yhtä paljon kuin kaikkia muitakin
vesiä, mutta talvella sitä yksin ahdistetaan. Sillä lailla luulen
auringon olevan syypäänä mainittuun ilmiöön.
26. Aurinko on niinikään minun mielipiteeni mukaan syynä myös siihen,
että ilma siellä päin on kuivaa, se kun radallaan polttaa kaiken. Siten
Libyan etäisimmässä osassa alati vallitsee kesä. Jos nyt vuodenaikojen
asema muuttuisi, ja siinä osassa taivasta, missä nyt pohjoinen ja talvi
sijaitsevat, olisi etelätuulen ja suven asema, ja pohjoinen sijaitsisi
siinä, missä nyt etelä on, -- jos niin olisi laita niin aurinko,
talvimyrskyn ja pohjatuulen karkoittamana keskitaivaalta, menisi
Europan etäisimpiin osiin, samoinkuin se meni Libyaan, ja kulkiessaan
koko Europan läpi, se luullakseni vaikuttaisi Istroksen suhteen sen,
minkä se nyt tekee Niilin suhteen.
27. Mitä siihen tulee, että Niilin luona ei puhalla tuulia, on minulla
tämä mielipide: ei ole ollenkaan todennäköistä, että tuuli puhaltaa
kovin lämpimistä seuduista, koska se tavallisesti puhaltaa jostain
kylmästä.
28. Olkoon nyt tämän asian laita miten on ja miten se alunpitäen on
ollut. Mutta Niilin lähteitä ei kukaan minun puheilleni tulleista
egyptiläisistä, libyalaisista tai helleeneistä voinut vakuuttaa
tuntevansa, paitsi Atenen temppelirahaston kirjuria Egyptin
Sais-kaupungissa. Vaan hän tuntui ainakin minusta laskevan leikkiä,
väittäessään tietävänsä sen niin varmasti. Hän sanoi nimittäin näin:
"on olemassa kaksi vuorta, jotka päättyvät suippoon huippuun ja
sijaitsevat Tebaiksessa olevan Syenen kaupungin ja Elefantinen välillä;
niitten nimet ovat, toisen Krofi ja toisen Mofi. Näitten vuorten
keskeltä pulppuavat Niilin lähteet, jotka ovat pohjattomat; toinen
puoli vettä virtaa Egyptiin ja pohjatuulta kohti, toinen puoli
Etiopiaan ja etelätuulta kohti." Ja että lähteet ovat pohjattomat, sen
hän sanoi Egyptin kuninkaan Psammetikhoksen kokeen avulla saaneen
selville. Hän punoi nimittäin monen tuhannen sylen pituisen köyden ja
laski sen alas veteen, mutta ei päässyt pohjaan. Näin siis
rahastonkirjuri selitti, jos nimittäin todella niin on asianlaita;
mutta minun ymmärtääkseni joessa on joitakin voimakkaita pyörteitä ja
vastavuolle, jotka viskaavat veden vuoria vastaan, niin että laskettu
luoti ei voi päästä pohjaan. Mutta keltään muulta en voinut saada
mitään tietoa.
29. Mutta mitä minä sitäpaitsi sain tietää, kun läksin
Elefantine-kaupunkiin saakka omin silmin näkemään, ja mitä siitä alkaen
kuulustelemalla muilta olen saanut tietää, se on seuraava. Jos menee
Elefantine-kaupungista virtaa ylöspäin, niin maa kohoaa. Siinä täytyy
siis sitoa kiinni laiva kummaltakin puolen ja vetää sitä kuin härkää ja
kulkea siten. Ja jos köysi katkee, niin laiva lähtee menemään virran
vuolteen voimasta. Tämä väli on neljän päivän laivamatka, ja Niili on
tältä kohtaa yhtä mutkikas kuin Maiandros. Sillä tavoin täytyy
matkustaa kaksitoista skhoinia. Sitten saavutaan lakealle tasangolle,
missä Niili virtaa erään saaren ympäri. Sen nimi on Takhompso.
Elefantinen takaisessa maassa, samoinkuin toisessa puolessa saarta,
asuu jo etiopilaisia, mutta toisessa puolessa egyptiläisiä. Saareen
rajoittuu suuri järvi, jonka ympärillä asuu paimentolais-etiopeja. Sen
yli purjehdittua tullaan jälleen Niilin uomaan, joka laskee tähän
järveen. Sitten täytyy astua maihin ja jokea pitkin tehdä
neljänkymmenen päivän matka. Sillä Niilistä kohoaa teräviä kiviä ja
siinä on paljon kallioita, joitten välitse ei käy purjehtiminen. Nuo
neljäkymmentä päivää mainitun maan läpi kuljettua, astutaan taas
toiseen laivaan ja purjehditaan kaksitoista päivää, jonka jälkeen
saavutaan suureen kaupunkiin, jonka nimi on Meroe. Tämän kaupungin
sanotaan olevan muiden etiopilaisten emäkaupunki. Sen asukkaat
kunnioittavat jumalista ainoastaan Zeusta ja Dionysosta, ja niitä he
pitävät suuressa arvossa, ja heillä on olemassa Zeun ennuspaikka. He
lähtevät sotaretkelle, silloin kun tämä jumala oraakelineuvojensa
kautta heitä siihen käskee, ja sinne, mihin hän vain käskee.
30. Viimemainitusta kaupungista purjehdittaessa tullaan, jälleen yhtä
pitkässä ajassa kuin Elefantinestä tultiin etiopilaisten emäkaupunkiin,
automolien (s.o. karkulaisten) luo. Näitten karkulaisten nimi on
Asmakh, mikä sana helleenien kielellä merkitsee: kuninkaan vasemmalla
kädellä seisovat. Nämä kaksikymmentäneljätuhatta sotilassäätyyn
kuuluvaa egyptiläistä olivat luopuneet etiopilaisten puolelle
seuraavasta syystä. Psammetikhos-kuninkaan aikana oli vartiojoukkoja
asetettuina sekä Elefantine-kaupunkiin, etiopilaisia vastaan, että
Pelusionin Dafnaihin, arabialaisia ja syyrialaisia vastaan, ja vielä
Mareiaan, Libyaa vastaan. Vielä minun aikanani on olemassa
persialaisten vartiojoukkoja aivan niinkuin Psammetikhoksen aikana,
sillä persialaiset pitävät vahtia Elefantinessä ja Dafnaissa. Kun nyt
egyptiläiset olivat kolme vuotta pitäneet vahtia, eikä kukaan heitä
vahdinpidosta vapauttanut, niin he neuvottelivat keskenään ja luopuivat
kaikki yhteisestä päätöksestä Psammetikhoksesta sekä menivät Etiopiaan.
Saatuaan sen tietää, Psammetikhos ajoi heitä takaa. Ja niin pian kuin
hän heidät yllätti, hän pyysi hartaasti ja kehoitti, etteivät hylkäisi
isiltä perittyjä jumaliaan, vaimojaan ja lapsiaan. Silloin oli, kuten
kerrotaan, muuan heistä osoittanut kaluaan ja sanonut, että missä se
on, siellä tulevat heidän sekä vaimonsa että lapsensa olemaan. -- Sen
jälkeen kuin he olivat saapuneet Etiopiaan, he antautuivat Etiopian
kuninkaan valtaan. Ja tämä antoi heille seuraavan vastalahjan. Muutamat
etiopilaisista olivat joutuneet hänen kanssaan riitaan. Nämä hän käski
heidän karkoittaa ja sitten asettua heidän maahansa. Ja siitä perin kun
he ovat asettuneet asumaan etiopien keskuuteen, etiopit, opittuaan
egyptiläisiä tapoja, ovat tulleet sivistyneemmiksi.
31. Neljän kuukauden vesi- ja maamatkan pituudelta siis Niili on
tunnettu, lukuunottamatta sitä matkaa, minkä se virtaa Egyptin läpi.
Sillä jos laskee yhteen, niin huomataan, että tarvitaan niin monta
kuukautta kulkeakseen Elefantinestä mainittujen automolien luo. Mutta
siitä perin ei kukaan saata selvästi ilmoittaa mitään, sillä tämä maa
on kuumuuden vuoksi autio.