syntyperäisen naisen täytyy istuutua Afroditen pyhättöön ja kerran
elämässään pitää yhteyttä vieraan miehen kanssa. Myöskin monet
rikkaudestaan ylpeilevät, jotka katsovat itselleen alentavaksi
sekaantua toisten naisten joukkoon, ajavat juhtien vetämissä katetuissa
vaunuissa ja seisauttavat pyhätön luo. Ja heidän takanaan seuraa
lukuisa palvelijajoukko. Mutta useimmat tekevät seuraavasti. Afroditen
temppelikartanossa istuvat monet naiset, päässään seppeleeksi kiedottu
nauha. Toisia tulee, toisia menee. Valtateistä kulkee joka taholle
sivuteitä naisjoukon läpi, ja niitä myöten vieraat kulkevat
valitsemassa. Senjälkeen kuin nainen kerran on sinne istuutunut, ei hän
saa lähteä pois kotiinsa, ennenkuin joku vieraista on viskannut rahan
hänen syliinsä ja sitten pitänyt hänen kanssaan yhteyttä pyhätön
ulkopuolella. Mutta sen, joka viskaa rahan, tulee sanoa vain nämä
sanat: "minä vaadin sinua nimessä Mylitta jumalattaren!" Mylittaksi
nimittäin assyrialaiset kutsuvat Afroditea. Ja olkoon raha kuinka pieni
tahansa, niin nainen aivan varmasti ei sitä luotaan työnnä; sitä näet
hänen ei ole oikeus tehdä, sillä tämä raha tulee pyhäksi. Vaan hän
seuraa sitä, joka ensiksi rahan on viskannut, eikä hylkää ketään. Mutta
sittenkuin hän on yhteyttä pitänyt, hän on täyttänyt velvollisuutensa
jumalatarta kohtaan ja saa lähteä kotiinsa; eikä häntä siitä perin saa
siihen suostumaan, vaikka antaisi hänelle miten paljon hyvänsä. Kaikki
ne, jotka ovat saaneet osakseen hyvän ulkomuodon ja kookkaan vartalon,
lähtevät pian pois; mutta ne heistä, jotka ovat rumia, saavat siellä
viipyä kauan aikaa voimatta täyttää lakia, niinpä muutamat kolmen ja
neljän vuoden ajan. Monin paikoin myös Kyprosta on olemassa jotenkin
tämänkaltainen tapa.
200. Nämä tavat vallitsevat babylonilaisilla. Heidän joukossaan on
kolme heimoa, jotka eivät syö mitään muuta kuin kaloja, joita pyytävät,
kuivaavat auringon paahteessa ja sitten valmistavat seuraavalla
tavalla. He viskaavat ne huhmareeseen ja survottuaan ne petkeleillä he
siivilöivät niitä hienolla liinakankaalla. Ja joka tahtoo niitä syödä,
tekee niistä joko taikinan tai leipoo leivän.
201. Niin pian kuin Kyros oli tämänkin kansan kukistanut, teki hänen
mieli saattaa massagetit valtansa alle. Kerrotaan, että tämä kansa on
suuri ja urhoollinen, ja se asuu itään ja auringon nousuun päin,
Araxes-joen toisella puolen ja vastapäätä issedoneja. Muutamat sanovat
myös, että tämä kansa on skyytalainen.
202. Araxes on toisten mukaan suurempi, toisten mukaan pienempi kuin
Istros. Kerrotaan, että siinä on useita jotenkin Lesboksen kokoisia
saaria, joissa on ihmisiä, jotka kesät syövät kaikenmoisia maasta
kaivamiaan juuria, mutta panevat kypsinä löytämänsä puunhedelmät
talteen ravinnoksi ja syövät niitä talvisaikana. He kuuluvat myös
löytäneen toisia puita, jotka kantavat joitakin semmoisia hedelmiä,
että ihmiset joukottain kokoontuvat yhteen niistä nauttimaan, jolloin
sytyttävät tulen, istuutuvat piiriin sen ympäri ja heittävät hedelmät
tuleen. Ja kun he tuntevat tuleen heitetyn, palavan hedelmän hajun, he
päihtyvät päihtymistään, kunnes nousevat tanssimaan ja päätyvät
laulamaan. Semmoinen on kertomuksen mukaan heidän elinlaatunsa. --
Araxes-joki virtaa matianilais-vuorista, mistä myös virtaa Gyndes --
se, jonka Kyros jakoi kolmeensataan kuuteenkymmeneen kanavaan. Se
purkautuu neljäänkymmeneen suuhaaraan, joista kaikki, paitsi yhtä,
valuvat soihin ja rämeisiin, missä kerrotaan asuvan ihmisiä, jotka
syövät raakaa kalaa ja käyttävät pukunaan hylkeennahkoja. Mutta tuo
yksi Araxeen suuhaaroista virtaa esteettä Kaspianmereen. Tämä
Kaspianmeri on itsenäinen eikä ole yhteydessä muun meren kanssa. Sillä
koko se meri, jolla helleenit harjoittavat merenkulkua, sekä Herakleen
patsasten ulkopuolella oleva niinkutsuttu Atlantinmeri että Punainen
meri, ovat yhtenä ainoana merenä.
203. Kaspianmeri on siis toinen, itsenäinen meri, ja on pituudeltaan
viidentoista päivämatkan pituinen soudettaessa ja leveydeltään, siinä
missä se on leveimmillään, kahdeksan päivämatkan levyinen. Ja pitkin
tämän meren länsirantaa kulkee Kaukasos, joka alaltaan on laajin ja
suuruudeltaan korkein kaikista vuorista. Kaukasoksessa asuu useita ja
kaikenmoisia kansanheimoja, jotka enimmäkseen kokonaan elävät
metsänhedelmistä. Heillä kerrotaan myös tavattavan puita, joiden
lehdillä on semmoinen ominaisuus, että hieromalla ja sekoittamalla
niihin vettä maalaavat niillä kuvia pukuunsa. Eivätkä ne kuvat
pesemällä lähde, vaan kuluvat muun villan mukana, ikäänkuin olisivat
siihen alunpitäen kudotut. -- Lihallisen sekauksen kerrotaan näillä
ihmisillä tapahtuvan julkisesti niinkuin eläimillä.
204. Tämän niinkutsutun Kaspianmeren länsirantaa rajoittaa Kaukasos,
mutta itään ja auringonnousuun päin alkaa tasanko, laajuudeltaan
silmänsiintämätön. Melkoisen osan tätä suurta tasankoa omistavat
massagetit, ja heitä vastaan teki Kyroksen mieli lähteä sotaretkelle.
Siihen näet oli monta syytä häntä yllyttämässä ja kiihoittamassa,
ensiksi hänen syntynsä, jonka nojalla katsoi olevansa jotain enempää
kuin ihminen, ja sitten hänen sodissa nauttimansa onni. Sillä mihin
päin ikänä Kyros suuntasi sotaretkensä, ei minkään kansan ollut
mahdollista pelastua hänen käsistään.
205. Miehensä kuoltua oli massagetien kuningattarena eräs nainen. Hänen
nimensä oli Tomyris. Tämän luokse Kyros lähetti kosimaan, näennäisesti,
koska tahtoi saada hänet vaimokseen. Mutta Tomyris, joka älysi, että
Kyros ei kosiskellut häntä itseään, vaan massagetien kuninkuutta,
hylkäsi hänen lähentelemisensä. Koska siis Kyros ei petoksella päässyt
tarkoituksensa perille, marssi hän Araxesta kohti ja alotti julkisesti
sotaretken massagetejä vastaan, laittoi laivasillan joen yli,
sotajoukon kuljettavaksi, ja rakensi tornit niille laivoille, joitten
tuli viedä se joen yli.
206. Hänen paraillaan ollessaan tässä työssä Tomyris lähetti airueen,
joka lausui näin: "oi meedialaisten kuningas, lakkaa puuhaamasta mitä
puuhaat! Ethän sinä saata tietää, tuleeko tämä hanke päättymään
eduksesi. Lakkaa siis tästä, hallitse sinä omaasi ja katso tyynesti,
kuinka me hallitsemme sitä, mitä me hallitsemme. Varmaan et kuitenkaan
tahdo noudattaa näitä neuvoja, vaan tahdot tehdä kaikkea muuta
mieluummin kuin elää rauhassa. Mutta jos niin kiihkeästi haluat mitellä
voimiasi massagetien kanssa, no hyvä, heitä sikseen vaivasi, joka
sinulla on sillan rakentamisesta, ja tule joen yli meidän puolelle,
jahka me olemme vetäytyneet takaisin joelta kolmen päivän matkan. Tahi
jos tahdot mieluummin ottaa vastaan meidät teidän maahanne, niin tee
sinä samoin." Sen kuultuaan Kyros kutsui kokoon persialaisten
ensimäiset, ja kerättyään heidät yhteen hän esitti heille asian ja
kysyi heiltä neuvoa, kumminpäin tuli tehdä. Heidän mielipiteensä
kävivät yhteen siinä, että kehoittivat omassa maassa ottamaan vastaan
Tomyriin sotajoukkoineen.
207. Mutta lyydialainen Kroisos, joka oli läsnä, ei hyväksynyt tätä
mielipidettä, vaan esitti käsilläolevalle mielipiteelle vastakkaisen,
sanoen näin: "oi kuningas, olen ennenkin sinulle sanonut, että koska
Zeus on antanut minut sinun käsiisi, olen voimieni mukaan torjuva
kaiken vahingon, minkä mahdollisesti näen huonettasi uhkaavan. Sillä
vahingostani, niin katkera kuin se onkin ollut, olen viisastunut. Jos
luulet olevasi kuolematon ja vallitsevasi samanlaista sotajoukkoa, ei
olisi ollenkaan tarvis, että minä ilmaisen sinulle mielipiteeni. Jos
sitävastoin olet oppinut tuntemaan sekä itse olevasi ihminen että
vallitsevasi toisia samanlaisia, niin ota ensin huomioon, että
ihmiskohtalot muodostavat kehän, joka pyörii ympäri eikä salli samojen
henkilöiden aina pysyä onnellisina. Siksipä minulla on esilläolevan
asian suhteen päinvastainen ajatus kuin näillä toisilla. Jos nimittäin
tahdomme ottaa vastaan viholliset maaliamme, koituu siitä sinulle
seuraava vaara. Jos joudut tappiolle, kadotat lisäksi koko hallituksen,
sillä onhan selvää, että jos massagetit voittavat, eivät he tule
pakenemaan takaisin, vaan tulevat marssimaan maakuntiasi vastaan. Jos
taas sinä voitat, et saa niin täydellistä voittoa, kuin jos mentyäsi
joen yli heidän maahansa voittaisit massagetit ja ajaisit heitä takaa
heidän paetessaan. Tuota toista mielipidettä vastaan minä siis tahdon
asettaa sen, että voitettuasi vastaantulijat voit marssia suoraan
Tomyriin valtakuntaa vastaan. Mutta paitsi jo mainittua seikkaa, on
häpeällistä ja sietämätöntä, että Kyros, Kambyseen poika, naisen edestä
väistyy ja vetäytyy takaisin asemastaan. Nyt siis minusta näyttää
parhaalta, että kuljemme joen yli sekä etenemme saman verran kuin he
väistyvät, ja sitten koetamme päästä heistä voitolle tekemällä
seuraavalla tavalla. Sen mukaan kuin minä olen saanut tietää,
massagetit ovat kokemattomia persialaisten hyvyyksiin nähden ja
tottumattomat suuriin nautintoihin. Sellaisia miehiä varten tulee
meidän siis runsaasti teurastaa suuri joukko karjaa sekä valmistaa ja
asettaa ne leirissämme esille ateriaksi ja lisäksi myös ruukkuja,
runsaasti täynnä sekoittamatonta viiniä, ja kaikenmoisia ruokia. Sen
tehtyämme tulee meidän jättää jälkeemme sotajoukon huonoin osa, ja
muiden taas tulee vetäytyä takaisin joelle. Ja ellen erehdy
mielipiteessäni, niin he nähdessään niin paljon hyvyyksiä, tulevat
kääntymään niiden puoleen, ja meille jää sen kautta tilaisuus
suorittamaan suuria töitä."
208. Nämä mielipiteet olivat toisiansa vastassa. Mutta jättämällä
sikseen edellisen mielipiteen Kyros valitsi Kroisoksen ja käski
Tomyrista vetäytymään takaisin, koska hän itse aikoi kulkea joen yli
kuningattaren maahan. Tämä peräytyi, niinkuin ennakolta oli luvannut.
Kyros taas uskoi Kroisoksen poikansa Kambyseen huostaan, jolle hän
antoi hallituksen. Ja paljon kehoiteltuaan tätä kunnioittamaan ja
kohtelemaan Kroisosta hyvin, siinä tapauksessa että ylimeno massageteja
vastaan ei onnistuisi, -- paljon siis kehoiteltuaan ja lähetettyään
heidät pois Persiaan, Kyros itse sotajoukkoineen kulki joen yli.
209. Sittenkuin Kyros oli päässyt toiselle puolen Araxeen, hän yön
tultua nukkuessaan massagetien alueella näki tämmöisen näyn. Hän oli
unessa näkevinään vanhimman Hystaspeen pojista, hartioissa siivet,
joista toisella varjosti Aasian, toisella Europan. Akhaimenidi
Hystaspeen, Arsameen pojan, lapsista oli vanhin Dareois, joka silloin
oli noin kahdenkymmenen vuotias ja oli jätetty Persiaan syystä, että ei
vielä ollut sotilasiässä. Kun nyt siis Kyros oli herännyt, hän harkitsi
itsekseen näkyä. Koska näky hänestä näytti merkilliseltä, hän kutsui
luokseen Hystaspeen, otti hänet yksikseen ja lausui: "Hystaspes, sinun
poikasi on tavattu vehkeilemästä minua ja minun hallitustani vastaan.
Kuinka minä tämän niin varmaan tiedän, sen tahdon ilmoittaa. Minusta
jumalat pitävät huolta ja näyttävät minulle ennakolta kaikki uhkaavat
vaarat. Niinpä minä siis viimekuluneena yönä nukkuessani näin sinun
vanhimman poikasi hartioissa siivet, joista toisella varjosti Aasian,
toisella Europan. Tämän näyn johdosta niinmuodoin ei ole muuta
mahdollista, kuin että hän vehkeilee minua vastaan. Matkusta siis sinä
pikimmiten takaisin Persiaan ja laita niin, että, kohta kun minä,
laskettuani massagetit valtani alle, tulen sinne, asetat poikasi minun
eteeni tutkittavaksi."
210. Niin Kyros lausui, koska luuli Dareioksen vehkeilevän häntä
vastaan. Mutta itse asiassa jumaluus ilmaisi hänelle ennakolta, että
hän tulisi kuolemaan siinä paikassa, ja että hänen kuninkuutensa oli
siirtyvä Dareiokselle. Hystaspes vastasi siis näin: "pois se, että
olisi ketään persialaissyntyistä miestä, joka sinua vastaan vehkeilisi,
ja jos semmoinen on, joutukoon hän pikimmiten turmion omaksi. Olethan
sinä orjista tehnyt persialaiset vapaiksi, muiden hallitsemista
kaikkien hallitsijoiksi. Mutta jos nyt joku näkysi ilmoittaa, että
minun poikani suunnittelee vallankumousta vastaasi, niin minä annan
hänet sinun käsiisi, kohdellaksesi häntä niinkuin tahdot."
211. Näin vastattuaan Hystaspes kulki Araxeen yli ja meni Persiaan,
vartioidakseen poikaansa Dareiosta Kyroksen varalle. Mutta Kyros eteni
Araxeen luota yhden päivämatkan ja teki niinkuin Kroisos oli neuvonut.
Senjälkeen Kyros ynnä se osa persialaisten sotajoukkoa, joka oli
taistelukuntoinen, marssi takaisin Araxeelle, jätettyään huonon osan
jälelle. Näiden Kyroksen sotajoukosta jääneiden kimppuun hyökkäsi
massagetien kolmas osa, surmasi heidät, heidän vastarinnastaan
huolimatta, ja nähtyään tarjonaolevan aterian he, niin pian kuin olivat
lyöneet vastustajansa, laskeutuivat sen ääreen syömään. Ja kyllikseen
syötyään ja juotuaan viiniä he nukkuivat. Mutta silloin hyökkäsivät
persialaiset heidän kimppuunsa, surmasivat useita heistä ja ottivat
vielä useampia vangiksi, muiden muassa myös massagetien päällikön,
Tomyriin pojan, jonka nimi oli Spargapises.
212. Saatuaan tietää, kuinka oli käynyt sotajoukon ja poikansa, Tomyris
lähetti Kyroksen luo airueen, joka lausui näin: "vereen kyllästymätön
Kyros, älä ollenkaan ylvästele siitä seikasta, mikä on tapahtunut, että
nimittäin viiniköynnöksen hedelmällä, jolla juovutatte itsenne ja
raivoatte siihen määrään, että samalla kuin viini valuu alas
ruumiiseenne, teistä lähtee pahoja sanoja -- että siis semmoisella
myrkyllä pettämällä olet poikani masentanut, vaan ei voimien takaisella
taistelulla. Ota niinmuodoin varteen se neuvo, minkä hyväntahtoisesti
sinulle annan. Anna pois poikani ja lähde sitten matkaasi ilman mitään
rangaistusta, vaikka olet häväissyt kolmannen osan massagetien
sotajoukosta. Mutta jos et tätä tee, niin minä vannon kautta auringon,
massagetien herran, että minä tulen tekemään niin, että saat kylläksesi
verta, olitpa kuinka kyllästymätön tahansa."
213. Kun nämät sanat tuotiin Kyroksen kuuluviin ei hän ollenkaan
niistä välittänyt. Mutta kohta kun päihtymys oli lähtenyt
Tomyris-kuningattaren pojasta, Spargapiseestä, ja hän huomasi, kuinka
onnettomassa tilassa oli, hän pyysi Kyrokselta päästä vapaaksi
kahleistaan, ja hän pääsikin vapaaksi. Vaan heti kun hänet oli
vapautettu, ja hän saattoi esteettä liikuttaa käsiään, hän teki lopun
itsestään. Sillä tavoin siis hän päätti päivänsä.
214. Koska Kyros ei kuunnellut Tomyrista, niin tämä kokosi koko
sotavoimansa ja iski yhteen Kyroksen kanssa. Tätä taistelua minä
arvostelen ankarimmaksi kaikista taisteluista, mitä barbarien kesken on
ollut, ja olen kuullut siinä käyneen seuraavasti. Ensiksi kerrotaan
heidän seisoneen matkan päässä toisistaan ja ampuneen toisiansa
vastaan, mutta sittemmin, kun nuolet heiltä oli ammuttu pois, olivat he
karanneet yhteen ja keihäin sekä tikarin toisiinsa takertuneet.
Pitemmän aikaa molemmat taistelussa pitivät puoliaan, eikä
kumpainenkaan puoli tahtonut paeta. Mutta lopuksi massagetit pääsivät
voitolle. Enin osa persialaista sotajoukkoa tuhoutui täten siihen
paikkaan, niinpä myös itse Kyros kuoli, hallittuaan kaikkiaan
yhdeksänkolmatta vuotta. Mutta Tomyris täytti säkin ihmisverellä ja
etsi persialaisten kuolleitten joukosta Kyroksen ruumista; ja niin pian
kuin hän sen löysi, hän laski hänen päänsä säkkiin. Ja herjaten
vainajaa hän päälle päätteeksi sanoi näin: "vaikka elän ja olen
taistelussa sinut voittanut, sinä kuitenkin olet minut syössyt
turmioon, kun petoksella vangitsit poikani. Mutta minäpä tahdon,
niinkuin uhkasinkin, verellä sinua kyllästyttää." Useista
kertomuksista, joita on olemassa Kyroksen kuolemasta, on tämä minusta
uskottavin.
215. Massageteillä on samanlainen vaateparsi ja elinlaatu kuin
skyyteillä. He esiintyvät joko ratsumiehinä tai jalkamiehinä --
kumpaakin tapaa he käyttävät --, tahi myös jousi- ja keihäsmiehinä, ja
heillä on tapana käyttää kaksiteräistä kirvestä. Kultaa ja vaskea he
käyttävät kaikkeen. Sillä kaikkeen, mikä kuuluu keihäisiin,
nuolenkärkiin ja kirveisiin, he käyttävät vaskea. Mutta päähineitä,
vöitä ja olkanauhoja he koristavat kullalla. Samalla tapaa he pukevat
hevosten rinnat vaskihaarniskoihin, mutta ohjaksiin, suitsiin ja
hevosen päänkoristeisiin he käyttävät kultaa; vaan rautaa ja hopeaa he
eivät ollenkaan käytä. Semmoista näet ei heillä ole maassaan, jota
vastoin heillä on kultaa ja vaskea suunnattomat määrät.
216. Heillä on seuraavat tavat. Jokainen tosin ottaa itselleen vaimon,
mutta ne ovat yhteiset kaikille. Sillä mitä helleenit sanovat skyytien
tekevän, sitä eivät tee skyytit, vaan massagetit. Niinpä aina kun
massagetilaisen miehen tekee mieli naista, hän ripustaa viinensä tämän
vaunujen eteen ja pitää kainostelematta yhteyttä hänen kanssaan. Mitään
määrättyä elämänrajaa ei heillä ole säädettynä. Vaan kun joku on tullut
hyvin vanhaksi, tulevat kaikki hänen läheisensä kokoon, teurastavat
hänet ynnä hänen mukanaan elukoita, keittävät lihat ja pitävät kestiä.
Tätä heillä pidetään autuaimpana loppuna. Mutta tautiin kuollutta he
eivät syö, vaan kätkevät maahan, murehtien sitä, että hän ei joutunut
uhratuksi. He eivät kylvä mitään, elävät nautaeläimistä ja kaloista,
joita heille runsaasti tulee Araxes-joesta, ja juovat maitoa. Jumalista
he kunnioittavat ainoastaan aurinkoa, jolle uhraavat hevosia. Sen uhrin
merkitys on tämä: nopeimmalle kaikista jumalista he omistavat nopeimman
olennon.
TOINEN KIRJA.
1. Kyroksen kuoltua sai kuninkuuden Kambyses, Kyroksen ja Kassandanen,
Farnaspeen tyttären, poika saman kuningattaren, jonka aikaisemmin
tapahtuneen kuoleman johdosta Kyros itse osoitti suurta surua ja käski
myös kaikkien alamaistensa tehdä samoin. Mainitun naisen ja Kyroksen
poika siis oli Kambyses, joka katsoi ioonilaisia ja aiolilaisia isältä
perityiksi orjikseen, teki sotaretken Egyptiä vastaan ja otti muiden
hallitsemiensa kansojen ohella mukaansa myös ne helleenit, joita
vallitsi.
2. Ennenkuin Psammetikhos hallitsi egyptiläisiä, nämä pitivät itseään
ensimäisinä kaikista ihmisistä. Mutta siitä perin kun Psammetikhos,
tultuaan kuninkaaksi, tahtoi tietää, ketkä olivat ensimäiset ihmiset,
he pitävät fryygialaisia itseään vanhempina, mutta itseään muita
vanhempina. Kun nimittäin Psammetikhos ei tiedustelemalla voinut keksiä
mitään keinoa sen kysymyksen selvittämiseksi, ketkä ovat olleet
ensimäiset ihmiset, niin hän ryhtyi seuraavaan juoneen. Hän otti kaksi
halpaa syntyperää olevaa, vastasyntynyttä lasta ja antoi ne muutamalle
paimenelle kasvatettavaksi laumojensa joukossa sillä tavalla, että
kielsi ketään lasten kuullen ääntämästä mitään, vaan tuli niiden
yksikseen maata autiossa majassa. Ajallansa tuli paimenen viedä heidän
luokseen vuohia, ruokkia heitä maidolla ja toimittaa muut askareet.
Tämän Psammetikhos teki ja määräsi senvuoksi, että tahtoi kuulla, minkä
äänen lapset, epäselvästä sopertamisesta päästyään ensin lausuivat. Ja
niin tapahtuikin. Kun nimittäin paimen kahden vuoden ajan siten
tehtyään kerran avasi oven ja astui sisään, niin molemmat lapset
ryntäsivät häntä vastaan ja ojentaen käsiään lausuivat: "bekos". Aluksi
paimen sen kuultuaan pysyi hiljaa. Mutta kun tämä sana tavallisesti
uudistui joka kerta kun hän kävi niitä katsomassa, niin hän ilmaisi sen
herralleen ja vei lapset tämän käskystä hänen nähtäväkseen. Kuultuaan
itsekin sen Psammetikhos tiedusteli, ketkä ihmiset käyttävät nimitystä
"bekos" jostakin esineestä, ja tiedustellessaan sai hän tietää, että
fryygialaiset siten nimittävät leipää. Siten egyptiläiset myönsivät ja
siitä tapauksesta he päättivät, että fryygialaiset ovat heitä
vanhemmat. Että niin tapahtui, sen kuulin Hefaistoksen papeilta
Memfiissä. Helleenit sitävastoin kertovat paljon muun joutavan ohella,
että Psammetikhos leikkasi muutamilta naisilta pois kielet ja antoi
lasten sitten elää näiden naisten luona.
3. Lasten hoidon suhteen he siis kertoivat näin. Ja minä kuulin myös
muuta Memfiissä, jouduttuani puheisiin Hefaistoksen pappien kanssa.
Minä käännyin myös Teebaan ja Heliopoliiseen, siitä syystä että tahdoin
tietää, pitivätkö sieltä saamani tiedot yhtä sen kanssa, mitä Memfiissä
kerrottiin. Sillä Heliopoliin asukkaiden sanotaan egyptiläisten
joukosta paraiten tuntevan historiaa. Siellä kuulemistani
kertomuksista, mikäli ne koskevat jumalia, en ole halukas kertomaan
muuta kuin vain niiden nimet, koska arvelen, että kaikilla ihmisillä on
yhtä vähän tietoa niistä. Ja sen, minkä minä niistä olen mainitseva,
tulen muun yhteyden pakoittamana mainitsemaan.
4. Mitä inhimillisiin asioihin tulee, niin mainitut papit keskenään
yhtäpitäväisesti sanoivat, että egyptiläiset ensiksi kaikista ihmisistä
keksivät vuoden, jakamalla sen vuodenaikojen mukaan kahteentoista
osaan. Sen he sanovat keksineensä tähdistä. He laskevat minun
nähdäkseni siinä kohden viisaammin kuin helleenit, että helleenit
vuodenaikojen vuoksi joka toinen vuosi asettavat väliin kuukauden, jota
vastoin egyptiläiset laskevat kaikki kaksitoista kuukautta
kolmeksikymmeneksi päiväksi ja lisäävät sitten joka vuosi viisi päivää
ulkopuolelle laskua, jotenka vuodenaikojen kehä kierrossaan aina sattuu
samaan aikaan. He sanoivat, että egyptiläiset ensiksi ovat ottaneet
käytäntöön kahdentoista jumalan nimitykset, jotka helleenit heiltä ovat
saaneet, ja että he ensiksi omistivat alttareita, kuvia, patsaita ja
temppeleitä jumalille sekä kaiversivat kuvia kiviin.
Ja että enin osa tästä on tapahtunut sillä lailla, sen he tosiasioilla
näyttivät toteen. Ensimäinen ihminen, joka hallitsi Egyptiä heidän
mukaansa, oli Min. Hänen aikanaan oli muka koko Egypti, paitsi Teeban
piiriä, suona, eikä veden yläpuolelle kohonnut mitään siitä maasta,
mikä nyt on tällä puolella Moiris-järveä, johon mereltä on seitsemän
päivän laivamatka ylävirtaan.
5. Ja mielestäni he puhuivat oikein maan suhteen. Onhan ennalta
kuulemattakin selvää sille, joka näkee ja jolla on ymmärrystä, että se
osa Egyptiä, johon helleenit purjehtivat, on vesijättömaata ja joen
lahja, jopa että vielä sekin, mikä on tämän järven tuolla puolen aina
kolmen päivän laivamatkaan saakka, ja josta he eivät enää kertoneet
mitään sellaista, on toinen samanlainen voittomaa. Egyptinmaan luonne
on nimittäin tämmöinen. Ensiksikin, jos vielä lähestyessään sitä ja
ollessaan päivämatkan päässä maasta, laskee luodin pohjaan, saadaan
sieltä mutaa jopa yhdentoista sylen syvyydeltäkin. Tämä osoittaa, että
tulvamaata ulottuu näin kauas.
6. Egyptin pituus pitkin merta on kuusikymmentä skhoinia, niinkuin me
määrittelemme Egyptiä, Plinthinen mutkasta aina Serbonis-järveen
saakka, jonka luona Kasion-vuori on. Siitä lukien siis on kuusikymmentä
skhoinia. Sillä kaikki ihmiset, joilla on puute maasta, mittaavat
sylillä maataan, joilla on vähemmän puutetta, stadioneilla, joilla on
paljon maata, parasangeilla, ja joilla on hyvin runsaasti, skhoineilla.
Parasangi tekee kolmekymmentä stadionia, kukin skhoini, joka on
egyptiläinen mitta, kuusikymmentä stadionia. Siten olisi se osa
Egyptiä, joka on meren luona, kolmetuhattakuusisataa stadionia.
7. Sieltä aina Heliopoliiseen saakka, joka sijaitsee keskiosassa maata,
Egypti on leveä, kokonaan lakea, vesiperäinen ja liejuinen. Matka
mereltä sisämaahan, Heliopoliiseen, on pituudelleen jotenkin sama kuin
matka Atenasta, kahdentoista jumalan alttarilta, Pisaan, Zeus
Olympolaisen temppelin tykö. Jos nimittäin laskisi, huomaisi näiden
matkojen erotuksen olevan vallan vähäisen, ei enempää kuin viisitoista
stadionia. Sillä matka Pisasta Atenaan on viisitoista stadionia vailla
tuhattaviittäsataa, mutta matka mereltä Heliopoliiseen on täyteen tämä
määrä.